Mä olen opettelemassa uutta asennetta sanaan kiire. Kiireestä on helppo tehdä koko elämää hallitseva asia, kaupan alan töissä on kiire, työssäkäyvällä äidillä on kiire, nukkumaankin on kiire, että jaksaa taas huomenna kiirehtiä. Mistä se kiire tulee, kuka sen aikataulun asettaa ja pääseekö siihen paremmin kun koko ajan kiirehtii? Mun kokemuksen mukaan kiire aiheuttaa hosumista ja virheitä, jopa kolhuja autoon. Se aiheuttaa myös pahaa mieltä lapselle ja kokovartaloahdistuksen itselle. Parisuhteelle se on myrkkyä.
 |
| Kissoilla ei ole kiire. :) |
Myöhästyminen on huono tapa, mutta sen sijaan että sydän hakaten kiirehtisin joka paikkaan, vedän syvään henkeä ja ajattelen sekunnin pitempään. Useimmiten säästän sillä tilanteesta riippuen 10 minuutista tunteihin. :) Ja voin itse paljon paremmin. Olen myös opetellut kävelemään ja puhumaan hitaammin, molemmat vie päämäärään hötkyilyä tehokkaammin. Ei ole helppo rasti muuttua nopeasta ihmisestä vähän hitaammaksi, mutta sitä kannattaa miettiä, jos on samanlainen kuin minä. Jos ärsyyntyy muitten hitaasta puheesta tai liikkeestä, on syytä katsoa peiliin, eikä yrittää kirittää muita. Vain itseään voi lopulta tahdistaa.
Kiireen karkottaminen ei tarkoita velttoilua. Se kuitenkin antaa mahdollisuuden aidolle läsnäololle, pysähtymiselle, tuntemiselle, näkemiselle ja kuulemiselle. Olin ylpeä nopeudestani ja sen tuomasta näennäisestä tehokkuudesta. Ja onhan siitä toki hyötyä, esim baaritiskin takana olin nopea eikä hymy hyytynyt. Kaikkiin tilanteisiin se ei kuitenkaan istu, itse asiassa tosi harvoihin.
Punttisalilla treenistä saa paljon enemmän irti, kun ajattelee hosumisen sijaan. Syke kyllä nousee, kun tekee täysillä huitoen. Jep, se on tehokasta ja hiki lentää. Mutta sadan sit-upin sijaan kannattaa joskus kokeilla hitaita vatsalihasliikkeitä ajatuksen kanssa. Nostaa napaa ylöspäin ja keskittyä syviin vatsalihaksiin lonkankoukistajilla heilumisen sijaan. Alavatsa alkaa litistyä ihan uudella tavalla.
En tykkää jakaa mitään elämänohjeita, mutta tällä kertaa kyllä toivon, että seuraavan kerran kun sinun kantapäitä alkaa kiire kutitella, hengität syvään ja rentoutat itsesi. Anna vielä hymyn nousta kasvoille, silloin ajatukset alkaa virrata positiivisempina sen sijaan että ne kimpoilevat kipakoina ympäriinsä. Kyllä me ehditään! :) (Toim. huom: opettelen siis vasta, ja minulla on onneksi ympärillä ihmisiä, jotka käskee rauhoittua kun alan kiihtyä liikaa. Kiitos niille!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti