Miksi blogata?

Mies kysyi multa tänään, kenelle mä näitä juttuja niinku kirjotan? Että onko mulla joku tietty "kohderyhmä" mielessä, kun kirjoitan. Jäin oikein miettimään. Ensimmäinen blogini oli pelkästään poni-juttuihin liittyvä, tarkoituksena oli jakaa tietoa uudesta lajista (poni-agi) ja ehkä hevosten käsittelystä ja juniorityöstä heppojen parissa yleensä. Tämä on kuitenkin ihan päiväkirja, toki tiedän tutuista, ketkä täällä säännöllisesti käy. Tiedostan tietenkin, että kaikki on ihan kaikkien luettavissa. Monet jakaa elämäänsä ja treenejänsä facebookissa, mikä on ok. Mä en jotenkin halua, koska silloin se on pakkosyötöllä muittenkin nenän edessä, kuin niitten, joita se ehkä kiinnostaisi. Tänne luultavasti tulee samanhenkisiä tai ainakin samantyyppisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä. Ja sitten niitä, ketä vaan kiinnostaa, mitä mulle kuuluu. :)

Kirjoittaminen on myös harrastus, tapa jäsentää ajatuksia. Olen kirjoitellut kaikenlaista, lehtijuttuja ja ties mitä pöytälaatikkonovelleja. :D Tämä on turvallinen ja rento tapa kirjoittaa, omassa blogissa sana on täysin vapaa. Jos blogissa pitää olla joku idea ja ajatus, niin mun missio tässä on ehkä terveellä tavalla urheilullisen ja hyvinvointia lisäävän elämäntavan puolesta puhuminen. Kaiken mitä kirjoitan, kirjoitan omasta näkökulmastani, se on ainoa, mitä minulla on.

Mutta kyllä tässä on takana myös sellainen "Hei mäkin oon täällä!! :)" Tarve kertoa, mitä ajattelee. Tai ylipäänsä todistaa, että ajattelee. :D On kiva jakaa asioita, mutta monesti siihen ei ole tilaa tai aikaa arjessa. On myös kiva palata vanhoihin juttuihin, esim poni-juttuja lukiessa välillä itsekin hämmästyy, miten fiksu on joskus ollut. :) Eli vastaus, kenelle kirjoitan: no kenelle vaan, joka haluaa lukea ja mielellään vielä keskustella!  Mutta myös itselle. Joskus haluan myös ottaa kantaa ja ilmaista mielipiteeni. Omassa pinkissä pikku blogissa se on mahdollista. Eihän täällä vaatimattomien maassa kuulu puhua itsestään, mutta jotenkin blogger ja wordpress on tehnyt mahdolliseksi ottaa tilaa omille ajatuksille ja kuville ja muille jutuille ihan uudella tavalla, suhteellisen hyväksytysti. Siksi minäkin, minäminäminä!! :) Hei rentoa viikonloppua, tää tekis tulet kakluuniin ja hihittelis vähän Annelle ja Ellulle. Jep, musta on tullut ihan telkkarin orja!

Minäminä! :)