Koirajuoksu

Tänään kävin aamulenkillä! Oikein aamuaeroobinen, juoksentelua ennen aamiaista. Keli on surkea, harmaata ja märkää. Koko ajan saa varoa liukastumasta märkiin lehtiin ja nelijalkainen lenkkikaveri tarvii tietenkin pesun ja linkouksen kunnon lenkin jälkeen. Mutta ei anneta sen haitata! Sitä paitsi tänä aamuna ei satanut.

Juoksen useimmiten koiran kanssa, koska tuntuisi ihan tyhmältä käydä itsekseen lenkillä ja sitten liikuttaa koiraa erikseen. Koirajuoksussa on kuitenkin jotain juttuja, mitkä pitää ottaa huomioon. Ajattelin kirjoitella niistä vähän omiin kokemuksiin pohjautuen! Kasper on siis cockerspanieli, eli ihan kompaktin kokoinen, eikä missään nimessä mikään vetokoira. Useimmiten canicrossia kilpatasolla harrastetaan isojen, sporttisten rotujen kanssa. Cockeri on kuitenkin oikein hyvä lenkkikaveri tällaiseen kuntoiluun, eikä mikään estä kisaamastakaan, kyllä siitä vauhtia irtoaa.

Kassu rakastaa juoksemista, ja sekoaa kun otan valjaat esiin. Jos se saa itse määrätä tahdin, se lähtee heti kotipihasta vetämään aivan sata lasissa, kunnon rekilaukkaa. :D Koiran lihaksisto kuitenkin toimii aika lailla samoin kuin ihmisen, eikä suoraan sängystä hapoille spurttaaminen ole terveellistä. Niimpä ennen varsinaista lenkkiä olis hyvä antaa koiran lämmetä esim juoksentelemalla vähän vapaana, leikkien tms. Väsyttää ei kuitenkaan kannata tietenkään.

Varusteina on siis valjaat, jotka soveltuvat kevyeen vetoon, liina, joka joustaa ja kiinnittyy ihmisen vyöhön. Isomman koiran kanssa vyön pitää olla leveä, pehmustettu ja hyvin istuva. Mulla on vaan sellanen nylon-nauha, joka kyllä pienenkin koiran repäisystä meinaa halkaista sisäelimet... Peruslenkkeilyvarusteet saa ihan muutamalla kympillä, mutta varsinkin isomman koiran kanssa kannattaa ehkä panostaa ihan oikeisiin canicross-varusteisiin. Varsinkin kaupunkioloissa liinassa on hyvä olla joustamaton osuus lähellä koiraa, että koiran saa tarvittaessa lähelle ja kunnolla hallintaan helposti.

Ja luonnollisesti, ennenkuin koiran kanssa lähtee juoksentelemaan maanteille pitkä narun kanssa ja koira vain vyölle kytkettynä, pitää perustottelevaisuus olla kunnossa. Remmirähjän tai muuten asenneongelmaisen kanssa tulee helposti vaaratilanteita. Polkupyörät, toiset koirat, toiset lenkkeilijät, suojatielle pysähtyminen jne saattaa nostaa juoksijan sykettä ihan turhaan. Siksi ensin koira hallintaan, sitten vasta urheilemaan. Tuntuu itsestään selvälle, mutta valitettavasti ei ole. Koiran pitäisi keskittyä etenemiseen ja ohittaa kauniisti, pysyä reunassa, odottaa ja tulla tarvittaessa sivulle käskystä. Olen huomannut, että kun Kassu lenkin loppupuolella on väsynyt, se ei enää oikein kuule. Silloin se vaan jolkottaa keskellä tietä, eikä "reunaan" -käskyä enää noteerata. 

Ja tosiaan, koska koirallekin vetovaljaissa juokseminen on treeniä, pitää senkin kuntoa rakentaa progressiivisesti. Ei niin, että kun itse olet juossut kympin lenkkejä ja keksit ottaa koirankin mukaan, vedät sen heti ihan piippuun ja jumiin. Jos aloittaa lenkkeilyn yhtä aikaa koiran kanssa, normaalikuntoisilla koira kehittyy sopivaa tahtia siinä samalla. Ja tietenkin koiran koko pitää huomioida. Kassun kanssa en yli kympin lenkkejä ole tehnyt kuin pari, ja ne vaatii jo vähän erityspalauttelua. Eläin- ja ihmiskuntoilijalla on se ero, että ihmiselle voi perustella lihaskivun vähän kuin kuuluvan asiaan, se tietää kehittymistä. Jos eläimen liikkuminen tuntuu kivuliaalta, katoaa siltä motivaatio aika pian. Siksi on tärkeää huolehtia koiran lihashuollosta, palautumisesta ja oikeanlaisesta ravinnosta. 

Kasperin raviaskel on juuri sopiva, se pystyy mun peruslenkkivauhdissa etenemään reippaassa mutta rennossa ravissa. Silloin vyöhön tulee kevyt veto. Joskus voidaan spurttailla laukkaakin, mutta vain lyhyitä pätkiä. Koiraeläimelle luonnollisin tapa tehdä matkaa on rento ravi pää vähän alhaalla, jos miettii vaikka susia. Vetäminen tuo oman lisän koiran lihastyöhön, ja alussa koira ei jaksa välttämättä vetää kovin kauaa. Siinäkin kuitenkin kehitystä tapahtuu nopeasti. Juoksijan kannalta kevyt veto mun kokemuksen mukaan tietenkin vähän keventää askelta (etenkin ylämäessä!) ja jos vyö on sopivalla kohdalla lantiolla, se myös korjaa ja tasapainottaa ryhtiä. Painopisteen pitäisi juostessakin olla jalkojen päällä, eli jalkojen osua lantion alle. Väsyessä helposti lantio ja jalat alkaa koukistua ja asento mennä kasaan. Koiran veto kohottaa automaattisesti lantiota parempaan ryhtiin. (Toki vetämättömänkin koiran kanssa voi lenkkeillä ihan yhtä hyvin.  Koirajuoksussa kuitenkin on tarkoitus ottaa vähän vauhtia myös koirasta, ja siksi nyt oletan että koiran annetaan tehdä oma osuutensa.)

Jos koira vetää aktiivisesti, mutta ei ole kuulolla, tulee ongelmia alamäessä. Koiran pitää jarruttaa käskystä, muuten alamäet mennää pian kuperkeikoilla. Pienikin koira horjuttaa tasapainoa. Tykkään itse juosta alamäet kovaa, ottaa mäestä hyödyn irti ja antaa rullata vaan rohkeasti. Mutta jos maasto on liukas tai epätasainen, väärässä kohtaa spurttaava koira kyllä saa vedettyä juoksijan kumoon. Käsimerkkien, ja vähäeleisten äänisignaalien opettaminen on tosi hyödyllistä, kun oma syke on korkealla, ei kannata hukata energiaa koiralle kiljumiseen.

Varsinkin kesällä koira saattaa tarvita vettä matkan varrella. Silloin juoksuvyö pikku vesipulloineen on kätevä, näillä keleillä vettä kyllä varmasti löytyy ihan luonnosta... Koiran ilmettä ja asentoa pitää tietenkin seurata koko ajan, jos se alkaa väsyä, tarvii hidastaa ainakin hetkeksi. Ja yksi juttu pitää vielä ottaa huomioon: pelkällä asfaltilla ei kannata kovin pitkiä matkoja koiraa juoksuttaa. Sen pehmeät anturat ei ole tarkoitettu asfaltilla ravaamiseen. Joko reitin suunnittelu sorateille/pururadoille, tai sitten koiran juoksuttaminen pientareella on viisasta.Tassut kannattaa aina lenkin jälkeen tsekata muutenkin. Ja jos koiran liikkumisessa on jäykkyyttä tai epäpuhtautta, sitä EI viedä lenkille. Vain terve, aktiivisesti ja rennosti liikkuva koira voi urheilla. Kipua sille ei saa ikinä tuottaa.

Kurakeleillä Kasperin lenkkivarustukseen kuuluu korvahuppu. Silloin risuja, takiaisia, kuraa, hiekkaa ja muita esineitä ei tartu korviin, ainoastaan tassuihin, mahan alle, häntään jne. :) Haalaria kokeilin kerran, mutta mun mielestä se vaikuttaa raviin aika paljon, plus takuttaa aivan tuskaisesti karvaa! Mieluummiin annan koiran juosta luonnollisesti ja pesen sen sitten. Korvahuppu on juoksulenkeillä sellaista trikooverkkoa, eikä veden pitävää->kahisevaa->kuuroksi tekevää kangasta. 

Aamulla hölkkäiltiin kolme varttia Pyynikillä, Pispalassa ja Tahmelassa. Reitille mahtui mäkiä, metsää, soratietä, asfalttia ja portaita. Maisemat on kelistä huolimatta ihanat, vanhojen puutalojen ikkunoissa alkaa jo olla jouluvaloja. Ja toisaalta tuosta kelistä, eipä ole kylmä, lunta eikä jäätä. :)

Väsynyt mutta onnellinen koiranen menossa suihkuun seuraavaksi. Se muistuttaa vielä, että heijastimia pitää olla tarpeeksi! Koirassa, liinassa ja juoksijassa! Ja lenkin jälkeen, kunhan koira on hetken huilannut, se tarvii kunnon aterian. Täydellä mahalla ei juosta, mutta palautuminen pitää saada haukullakin käyntiin urheilusuorituksen jälkeen! Kasperin nappulat tuunataan tänään makaroonilaatikolla ja Nutri-plus energiageelillä. Se kun on mallia kuivan kesän orava muutenkin. :)