Eilen oli tosi kiire työpäivä, ja tulin ihan tiskirättinä kotiin. Mielialan osalta on ollut vähän heikompi viikko, ja sekin vie ylimääräistä virtaa, mutta mutta. Kotona odotti mies, joka melkein pakotti lenkille! Pitkästä aikaa kävin siis ulkoiluttamassa Asicseja, ihan vaan muutama kilsa mutta kuitenkin. Vaikka jalat oli ihan poikki töissä ravaamisesta, tuntui tosi hyvältä hölkkäillä kevyesti alamäkeä keskustaan. Pieni hikilenkki, sauna ja (huono) leffa lähes 10 tunnin työpäivän päälle, niin uni tuli jo suunnilleen portaissa makkariin. :)
Mun työpaikan yksi mahtavista eduista on ruoka. Syön töissä lähes aina tosi hyvin. Meillä on tarjolla aamupala luomu-puuroineen ja leikkele/vihannes-valikoima leivänpäällisiksi, keitettyjä muni ja mysliä. Sunnuntaisin vielä munakokkelia, nakkeja ja lihapullia. Noista saa oikein hyvän ja terveellisen brekun joka aamu, yritän vielä tuunata puuroa raejuustolla aina kun muistan ottaa sitä mukaan. Munakokkeli ja raejuusto paprikalla on mun ylivoimainen aamiaislemppari! Lounaalla ja iltaruoan kanssa on kunnon salaattipöytä, kasvisvaihtoehto ja keitto. Salaattipöydästä löytyy usein myös siemeniä tai pähkinöitä, raejuustoa, kanaa tai tonnikalaa proteiiniksi. Hyvin ja säännöllisesti syömistä rajoittaa siis ainoastaan oma rajoittuneisuus (en syö äyriäisiä, papuja, herneitä...). Ei siis mitään hätää, vaikka ei jaksa tehdä eväitä töihin.
Olen myös lähes natsi siinä, että tauot pidetään töissä niinkuin on sovittu. Aika moni sanoo kiirepäivinä, ettei ehdi pitää taukoja. Se on hölmöä kaikkien kannalta minun mielestä. Säännöllinen syöminen ja juominen, hetken irrottautuminen asiakasympäristöstä ja istuminen alas kavereitten kanssa tekee todella hyvää työteholle. Ajatus kulkee ja hymy irtoaa ihan eri tavalla. Taukojen skippaamisesta ei saa lisäpisteitä, eikä sen vartin aikana takuulla saa tehtyä mitään, mitä ei saisi tauon jälkeenkin. Ugh, olen puhunut.
Kuulin eilen meidän aamutiimin työpaikkaliikunnasta. :D Pojat treenaa töiden lomassa, punnerrussarjat kuuluu ihan joka aamun rutiineihin. Ensin olin vähän että hei c'moon, mutta toihan on itse asiassa aika huikeeta! Kuulemma 200 punnerrusta päivässä, 20 sarjoissa on yhden ohjelma. Tarkoittaa yhteensä noin 10 minuuttia päivässä, eli ei mitään. Arvostan! Aamujengin työ on tosi fyysistä muutenkin, joten lisäämällä vähän jumppaa väliin siitä tulee jo melkein bootcamp.
Tässä kirjoitellessa vieressä on telkkari auki, ja sieltä on siis pakkosyötöllä tullut alitajuntaan ostos-tv. Olen melkein klikkailemassa derma-wandin itselleni, uskomatonta, että nuo kuusikymppiset näyttää noin nuorekkailta! Ehkä mä kuitenkin mietin vielä, satkulla saa jo oikein kivan happivoiteen tai jotain. Töihin taas, sitten illalla ehkä jotain punttitouhuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti