Lähiaikoina olen vain seurannut sivusta, miten asiat rullaa omalla painollaan oikeaan suuntaan. Tämä koti-asia esimerkiksi. Kävin joskus muutama vuosi sitten tutun kotona, ihailin taloa, asuntoa, ympäristöä ja sijaintia ujon kateellisena. "Mulla ei IKINÄ ole mitään saumaa saada tällaista kotia." Ja nyt, ilman että oikeastaan uskalsin edes unelmoida, kaikki näyttäisi menevän oikein. Oikeat ihmiset, oikea hetki. Siihen hetkeen pelottomasti tarttuminen. Muutamme unelmien kotiin ihan pian. Olen niin kiitollinen, ettei sanat riitä. Pelkäämällä muutoksia, estää hienoja asioita pääsemästä elämään. Tiedän, että monet on ihmetelleet ja paheksuneet mun tekemiä päätöksiä. Lähimmät kuitenkin näkee sen minkä minäkin, näin on hyvä, ihan hirveän hyvä.
Söin sanani, ostin koiralle flexin. Päätin ettei ikinä, ja siinä se koikkelehti holtittomasti ja hallitsemattomasti rullapiuhassa. Hohhoi, se on niin menetetty, villiintynyt kukkerspanieli. <3
En tiiä, johtuuko parisuhteesta vai bodaamisesta, mutta paino on noussut pari kiloa. Vai tuosta mun liberaalista suhtautumisesta syömiseen, pitääkö siinäkin syödä sanat ja liittyä parsan punnitsijoihin jos aikoo oikeasti päästä sinne tavoitelukemiinsa? En suoraan sanottuna ole ihan varma. Nyt on kuitenkin taas aika vähän muuttaa jumppaa. Luulisin, että lisää rautaa ja vähemmän nitkutusta, tai jotain. Konsultoin vielä koutsia. Mainitsinko sen loma-asian. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti