Kuulia ylös

Tässä faktaa tukemaan fiilistä, että täysiä riehuminen on tehokasta ja terveellistä:

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa .

Eikä ne tulokset tällä kertaa ole kiinteytymistä tai takareiden linjan täydellistymistä, nyt puhutaan suorituskyvystä ja terveydestä! 

Kävin eilen vielä tekemässä kuulajumpan illan viimeisessä mahdollisessa slotissa. Olen aina pitänyt tempausta ihan lempparina, mutta eilen aamujumpassa huomasin että työntökin saattaisi toimia. Työntö on ollut niskavammasta johtuvan käsiheikkouden takia tosi vaikea. Nyt kuitenkin kahden käden työntö 14-kiloisilla kulki illalla ihan kivasti! Myös rintalihasten hermotuksessa on jotain häikkää johtuen siitä välilevyvammasta, mutta tuntuu, että nyt on aika ottaa työntö harjoitusrinkiin tekemään voimaa myös sinne. Tekniikkaa pitää hioa vielä paljon, mulla on hassu tapa vetää yläasennossa selkä samba-notkolle. :D Tekee turhaa painetta alaselkään ja voima karkaa keskivartalosta. 

Ois kiva saada työntö siihen malliin, että voisi kisata biathlonissa. Tähän mennessä tosiaan olen lähinnä keskittynyt tempaamaan, se sopii mun luonteelle jotenkin paremmin. :) Ja muutenkin, yksi kisatulos 8-kiloisella on vähän säälittävä, liekö enää edes hall of famessa.

Nyt, juttapuurot ja paljon kahvia koneeseen, parin tunnin päästä cross-treeni. Edessä on myös vilkaisu uuteen kotiin, vuokrasopparin kirjoitus ja töitä yöllä.