Pahin kai takana

Tilannekatsaus, viikon suurin työpuristus on takana. Kello on kolme aamuyöllä kun tätä kirjoitan. Huomasin juuri, että yksi merkittävästi lähiaikoina elämään vaikuttanut päiväkirja on poistunut blogistaniasta, hmm. Tosi hämmentävää. Koko päivä on ollut tosi omituinen. Kävin viimein katsomassa kotia, johon siis muutan öö... huomenna. Paperit on tehty, kaikki alkaa olla aika konkreettista. Lupasin pysyä tolkuissani tämän viikon, enää kolme päivää jäljellä. :) Pää on kyllä aika sekaisin, en tiedä onko pääasiassa hyvä vai paha mieli. Millä sitä tolkuissa pysymistä edes mitataan?

Pystyin tänään jättämään kaikki jumpat väliin ja hoitamaan asioita. Ihmisen on pakko syödä tai ainakin juoda joka päivä, mutta ei urheilla. Jos tilanne on se, että töissä on useita projekteja päällekkäin, kotona kaikki sekaisin ja lasta ikävä, ei ihan oikeasti haittaa vaikka pitäisi viikossa kolmekin vapaapäivää treenistä. Huh, olipa vaikea kirjoittaa tuo.. Kolme voi olla liikaa, mutta edes ehkä kaksi? Ja jos työnkuva on 40-kiloisten auringonvarjojen jalkojen liikutteleminen, niin kai siinä tulee jumpattua tarpeeksi. Tunnistan itsessäni ehkä jonkinasteisen riippuvuuden.

Eilen myöhästyin cross-tunnilta, tein vähän kuulajuttuja ja juoksin. Pohkeet on ihan tukossa. Pelottavaa tässä on se, ettei liikkuminen tunnu tällä hetkellä kivalta tai helpolta, niinkuin yleensä. Se tuntuu treenin alussa toiveikkaalta, "tänään kulkee". Vähitellen voimat ja usko loppuu ja koko homma tuntuu ihan tyhmältä. Täytyy vähän fiksata ruokaa, kesäkuntoon on vielä matkaa eikä nyt ole hyytymisen hetki! Suunnittelin ottavani superfoodit taas mukaan, jos niistä (ja okei levosta) sais vanhan energian taas takas.

Maailman tyhmintä nukahdella koneelle aamuyöllä, varsinkin kun ei ole mitään asiaa! :) Hei hyvää yötä nyt!