Aijai!

Oikeesti, teen ja ajattelen kyllä muutakin kuin syömistä... :D Mutta nyt on pakko jakaa tämä. Kaksi uutuus suklaalevyä, tämä:

 ja tämä:

<3

Kuulen aina joskus kommentteja mun karkin syömisestä. Osa on sitä mieltä, etten oikeasti syö herkkuja "koska oot niin laiha". Osa sitten ihmettelee, että miten voin olla niin laiha vaikka ne näkee mut aina syömässä karkkia ja mun auton ovet on täynnä suklaapatukoitten kääreitä. :D Päätin jossain kohtaa, etten kauheasti puutu mihinkään paino- tai syömisasioihin julkisesti, mutta naisella on oikeus muuttaa mieltään. Ihan vähän vaan..

Mä olen kyllä sokeriaddikti ja lohtusyöjä. Kokonaan karkitonta päivää ei kovin usein tule. Ja ei, en ole laiha.  Olisin varmasti kiinteämpi ja rasvattomampi, jos ottaisin itseäni niskasta kiinni noitten suklaapatukoitten ja -levyjen suhteen. Luultavasti en sitä tee, olen hedonisti ja nytkin makaan sängyllä läppäri sylissä ja suklaalevy (toi punainen) vieressä. Eikä laihuus ole mikään onnellisuuden lisääjä, not important.

On varmasti tilanteita, joissa totaalinen ruokaremontti ja herkuista täysin kieltäytyminen on tarpeen. Esim kun starttaa rankan painonpudotuksen, on tietenkin hyvä irrottautua vanhoista rutiineista kokonaan. Mutta voiko se olla elämänmittainen tie? En usko että kovin monen kohdalla. Pointti on se perusta, mitä syö niinkuin ravinnoksi. Minä syön aika paljon myös ruokaa, määrällisesti, sellaisia miesten annoksia. Kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen, sitten päivästä riippuen siinä välissä jotain tai ei. Pitää syödä, että jaksaa. Syömisen ei pitäisi olla tunnepitoinen asia. Se on hyvin primitiivinen juttu, biologiaa. En jaksa mitään karppausta ja paleo-diettejä. Syön sitä ruokaa, mistä tulee hyvä olo. Pizzasta ei tule, eikä muroista eikä makaroonista. Vehnäsämpylä aamulla saa vihaiseksi, tarvin joko kananmunaa tai raejuustoa, marjoja ja siemeniä, puurokin käy muttei riitä yksin. 

Ja juu, sitten on niitä päivä niinkuin eilen. Aamiaiseksi se vehnäsämpylä huoltsikalla, ja Twix. Lounaaksi tölkki batteryä ja Mars. :D Illalla sain onneksi kunnon ruokaa. Eikä sekään haittaa! Kun perusta on kunnossa, niin välillä voi syödä mahan täyteen vaahtokarkkeja! En ole yhtään asiantuntija, eikä mun kolesterolia ole mitattu sitten opiskeluvuosien. Painoindeksikin voisi olla lähempänä fitness-kissojen lukemia. Mutta hei, kun on hyvä, energinen olo niin rokken roll. :) Ja koska naisella on tosiaan oikeus muuttaa mieltään, en lupaa mitään. Voihan olla että olen kuukauden päästä tiukka raw-foodisti. Never say never, pääasia että on kivaa. Tällä hetkellä vastustan kuitenkin ankarasti totaalikieltäytymistä.