HCR

Noniin, nettiyhteys viimein toimii! Wau. Esimmäisen puolimaratonin jälkeen olen nyt nukkunut 3 yötä, ja kokemuksesta pystyy ehkä kirjoittamaan kohtuullisella määrällä superlatiiveja, endorfiinihumala on hälvennyt ja muu maailma palannut tajuntaan. :)

Kylymä...

Keventelin treenejä pari viikkoa ennen juoksua, ja vähensin myös määrällisesti. Eväitä vähän fiksasin hiilaripitoisemmiksi, leipää, pastaa ja karkkia meni suhteessa normaalia enemmän. Kävin hierojalla vielä keskiviikkona, alaselkä on ollut hitsin kipeä.

Kevään mittaan juoksutreeni jäi naurettavan vähiin, lenkkejä taisi tulla puolisen kymmentä. Se ei todellakaan ole mikään valmistautuminen yli 21 kilometrin juoksuun, mutta tällä kertaa näin. Muuten olen talven ajan ollut superaktiivinen, joten uskoin että sillä pohjalla selviän maaliin. Oli kuitenkin pakko hyväksyä, ettei ajalla paljon henkseleitä tulla paukuttelemaan.

Juoksuseurana oli hyvä ystävä, jolla on pitkistä lenkeistä enemmän kokemusta. Mun tahtiin oli tarkoitus mennä, eli seuralaisella oli kellottajan ja kirittäjän rooli, sai samalla pitkän pk-lenkin omaan treenipäiväkirjaan. Aloitettiin hitaasti, ruuhka oli kova ja olo vielä tukkoinen. 5 kilsan kohdalla sitten alkoi tuntua että on kone käynnissä, 7 kilometrin lapulta juoksu oli tosi helppoa ja kivaa. Sovittiin, että mennään maltilla 10 kilometriin ja tsekataan siinä, olisko varaa kiristellä. Olihan sitä, 15 kilometriin asti juoksu tuntui tosi kevyeltä. Viimeinen vitonen oli sitten jo vähän ponnistelua, viimeiset 2 kilometriä taistelua. Ilman kirittäjää olisin katkennut viimeisiin nousuihin. :p Maalisuoran spurtti kuitenkin irtosi, ja viivan jälkeen keskityin pysymään pystyssä.

Keli oli aamun koleudesta ja sateisuudesta huolimatta juoksun ajan täydellinen. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei häirinnyt juuri ollenkaan. En ole kyllä ikinä ottanut itsestäni noin paljon irti, ihan huikea kokemus! Se tunne, kun tajuaa oikeesti pääsevänsä maaliin... ihan mieletöntä!! :) Aika oli ihan ok, 2.11.46. Alta kahta ja puolta tavoittelin, joten päivän kuntoon nähden olen kyllä suoritukseen tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää valmistautua paremmin, pitää sama moodi pään sisällä ja juosta 2.05. Kyllä!

Palauttelin sunnuntaina salilla vähän availemalla kroppaa ja foam rollaamalla. Maanantaina sitten vähän zumbaa ja tänään tiistaina on jo ihan ok olo. Ei mikään punttikuosi, mutta toimintakykyinen fiilis. Oikeastaan en ehkä sunnuntaina olisi salille lähtenyt, mutta minin mielestä "reenisali" on lähes särkänniemen veroinen. Joten äidin oli lähdettävä ja hyvä niin. :)

Nyt pitäisi sitten pystyä irtautumaan hiilaritankkauksesta... lihaa ja voimaa, siemenillä, marjoilla ja siitepölyllä spaissattuna. Tänään kuitenkin sushia Turussa ja lepoa hotellihuoneessa. :)