Äitienpäivä hippiluolassa, lapsi lähti mummolaan valkovuokkojen kanssa. Pienen lahjat aamulla, halit ja pusut ja yhdessä peiton alla katseltu Pikku Kakkonen, aamukahvit auringossa. Jos en olisi äiti, en olisi minä.
Kumpa osaisin antaa tyttärelle eväät elämässä pärjäämiseen. Voimaa valita itse suunta, uskoa siihen että siivet kantaa. Kyvyn rakastaa ja antaa anteeksi, ja ennen kaikkea varmuuden omasta arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Kun sinisilmäisesti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, saa pettyä joskus, mutta jos omat jalat on vahvasti maassa, ei pettymykset lannista.
Pienestä on tullut äkkiä aika iso, fiksu ja voimakastahtoinen naisentaimi. Onneksi se on syntynyt ihan alkuvuodesta, on tavallaan vuosi jatkoaikaa ennen kouluun menoa. :) Mulle äitiys on suurinta rakkautta mitä voi olla, kiukkua ja huolta, pikkuisesta kädestä pitämistä ja lohduttamista. Aamun takkutukkainen sikkurasilmä unenlämpimänä kainalossa, pää kallellaan jalkaa polkevan toisinajattelijan kanssa käydyt väittelyt ja "pliiiis vielä kerran frontside ollie" takapenkiltä. Ihanaa äitienpäivää, olitpa äiti tai et. :)
Osaat sää :) <3
VastaaPoista