Yli kaksi vuotta meni, etten kiivennyt hepan selkään kertaakaan! Eikä hevonen ole polkupyörä ei. :) Eniten jännitti, mahtuuko pohkeet saappaisiin. Mahtuihan ne, ja ratsihousut oli yllättäen venyneet kaapissa. Sovittiin tallitreffit ja kun aamulla aurinkokin paistoi, eipä siinä tekosyitä ollut jäljellä. Ehkä 5 minuutin jälkeen olo oli kotoisa ja 15 minuutin jälkeen kunto alkoi loppua. Kiitos Aku ja Kiti, oli hurjan kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti