Penkkienkka ja pinkkejä juttuja

Joskus on pakko nukkua yhteentoista. Erityisesti olympialaisten aikaan. :) Sitten voi skipata aamiaisen ja hiipiä suoraan uimahallille salaattilounaalle.

Salilla tuunasin ensin uuden juomapullon. Kokemusten mukaan strasseilla koristelu on reiteen teippaamista tehokkaampi tapa pitää tavarat tallessa. Toivottavasti pätee tälläkin kertaa, eikä tämä leka katoa ennen talven tuloa.

Olkapää kiukuttelee, mutta penkki on mennyt eteenpäin. Niskavammautumisen jäänteet näkyy rintalihasten hermotuksessa, penkkikilot on olleet naurettavat verrattuna muuhun voimatasoon. Joskus keväällä koitin ykköstä 40 kilolla, eikä noussut. Nyt meni kuutonen aika vaivatta, uskaltaa ehkä miettiä penkissäkin kilojen lisäämistä ja elätellä toivoa kehittymisestä. Ehkä mä alan viimein olla täysin parantunut? Vammasta on pian vuosi aikaa.

Ylätalja on toinen murheenkryyni. Mun selkä liikkuu joka suuntaan ja näyttää peilistä aina olevan jotenkin kaarella tai mutkalla tai jotain outoa. Tarvin varmaan korsetin ja avustajan ja videointia ja jonkun kurssin, ennenkuin saan paketin pysymään kasassa ja oikeat lihakset töihin. :D Tästä ois hauska laittaa kuvia, mutta se on mahdotonta, jumppakaverilla meni kaikki energia asennon korjaamiseen. Voi jestas! Nikamaliimaa? Naprapatiaa?

Miniä pitää uittaa päivittäin, rannalle kurvataan joka Siwa-reissulla, satoi tai paistoi. No ainakin melkein. Eilen paistoi, ja mäkin makasin rannalla bikineissä (no oli college-housut siinä päällä ja olin silti kananlihalla)!

Luovutin kesän suhteen, ja kun etsittiin lapselle verkkareita, ostin itselle talvilegginsit. Tykkään syksystä, siksi  en tunne mitään masennusta tai ahdistusta, ehkä hitusen harmittaa ihon normikesää kalvakampi sävy. Senkin voi korjata jos tuntuu että tarvii. Sitä paitsi ihan ihan kohta me saadaan kesäkollin kanssa roudata kamat yhteiseen ihanaan kotiin, jonka ikkunasta näkyy Näsijärvi ja jonka olohuoneessa on suloinen kaakeliuuni. <3