Motivaatio ja fun-factor

Eilen piti siis alkaa voimajakso. No ennen kyykky/mave -treeniä ajattelin mennä cross-training kestävyys-tunnille noin niinku lämmittelemään. Lopputulos oli se, että tein viimeisiä rinnalleveto-työntöjä näkökenttä sumeana ja pulssi silmämunia takoen. Lämmittelyksi 20 minuutin treeni oli vähän turhan raju. :D Treeni sisälsi tuon levytankosetin lisäksi (toistoja tuli yhteensä maltilliset 50, mutta paino oli oikein valittu niin hapottihan se) 200 metrin juoksuja, ja tangosta roikkuen taakse nitkautus-polvet rintaan asioita. En tiiä mikä sen liikkeen nimi on. Mutta pointti oli se, että lämmittelyksi tuosta tunnista ei ollu, lämpesin ihan liikaa. :) (Toim.huom. jos joku miettii, uskaltaisiko kyseistä tuntia kokeilla, niin uskaltaa. Ei ole pakko riehua aina niinkuin olis sodassa, mä vielä työstän tätä... oli taas oikein hyvä jumppa.)

En jaksanut ajaa salille toista kertaa kyykkäämisen takia, joten illalla hengailin sitten Energanzalla. Puoli tuntia Dance Circuittia, puolen tunnin tehokas kuulatreeni ja tunti koreografiaa Rihannan Throw your hands up:iin.  Syytän levytankoa siitä, että mun hanuri on taas aivan kipeä. Vaikka skippasin jalkatreenin!!

Illalla ihmettelin Valintatalon tyhjää raejuusto-hyllyä. Sitten muistin kokeneeni saman ennenkin. Jutta-dieetti on alkanut, kaikki hamstraamaan rahkaa ja raejuustoa! Ei sitä lähikauppias vaan muista ja näin käy aina. Kun itsekin noita molempia ostan tosi usein, voin varmuudella sanoa, etten kuvittele vaan todellakin viimeksi go fat go ja nyt superdieetti kun alkaa, raejuusto on kuumaa kamaa.

Noihin eilisiin treenijuttuihin ja trendikkääseen joukkolaihduttamiseen liittyen olen pohdiskellut taas motivaatiota, sitä mikä saa minut jatkamaan lähes päivittäistä liikkumista viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mun kokemuksen mukaan ainoastaan sisäinen motivaatio kantaa alkuhuumaa pidemmälle. Siis se, että juuri MINÄ tykkään siitä mitä TEEN. Ulkoiset motivaattorit, kuten se, että palkintona kuuden viikon kuurista alan näyttää paremmalta, tai että  juoksen puolimartsan alle kahteen tuntiin, kantaa tietyn aikaa. Ehkä kunnes tavoite on saavutettu, jos niinkään pitkälle. Jos sisäistä motivaatiota itse treenaamiseen ei ole, ei sitä jaksa velvollisuudesta kovin kauaa tehdä. Aamukuuden treenissä pitää olla aika hauskaa ja aika kiva jengi. En todellakaan nouse viideltä sen voimalla, että ensi kesänä näytän paremmalta. ;)

Siksi, kun miettii liikunnan aloittamista, ei minun mielestä pitäisi miettiä kalorien kulutusta tms. ja valita lajia tehokkuuden perusteella. Jos liikunta on KIVAA, sitä haluaa tehdä sen tekemisen itsensä takia. Eli sisäinen motivaatio johtaa, toki ulkoinen motivaatio voi olla mukana mutta ei pääosassa. Kun se itse liikuntahetki, päivän treeni on kivaa, hauskaa ja tuntuu hyvälle, ollaan oikealla tiellä. Silloin riski innon lopahtamiselle ja sarjakortin käyttämättä jättämiselle on ihan hemmetin paljon pienempi. 50 kertaa zumbaa polttaa varmasti enemmän kaloreita kuin kolme kertaa crosstrainerilla salin nurkassa. Fun-factor, niinkuin viisaat sanoo, on aivan oleellista pitkäjänteisen elämäntaparemontin yhteydessä.

Enkä halua millään tavalla väheksyä tai naureskella tässä Superdieettiä! Se on loistava juttu, olen ikuisesti kiitollinen Fitfarmille siitä, että opin syömään raejuustoa vuosi sitten. Mutta muistakaa ihmiset, että sekä liikunnan että syömisen on tarkoitus olla kivaa. Vain kivaa jaksaa vuosikausia, pätee kaikkeen.

Olen omassa treenissäni hyväksynyt fun-factorin tärkeyden, ja siksi vaihtelen juttuja ja kokeilen milloin mitäkin. Siinä sivussa liikkumisesta on tullu luonnollinen osa elämää, rutiini. Näin ollen henkisen kantin pettäessä muuten, en jäänyt kotiin makaamaan, vaan olen pitänyt tästä hauskasta rutiinista kiinni. Ja se on hyvä se. *taputtaa itseään olalle*

Nyt niitä kyykkyjä. Mikäs teitä motivoi liikkeelle?