Flunssaista höpöhöpöä

Menin tänään viimein lääkäriin, joulusta asti oon ollut vähän puolikuntonen ja tietoinen poskiontelon tulehduksesta. Toivoin kotikonstein parantumista, mutta lopulta pää meni ihan tukkoon ja piti hakea antibiootit. Pistin treenit tauolle heti kun järkyttävä nuha iski, ja nyt pitää odottaa että paine päässä hellittää. Ei kivaa, mutta ei tässä mitään nyt jaksaiskaan heiluttaa. Mun uus painonnostovyö saa siis venata korkkaamistaan vielä muutaman päivän. :p

Mä voisin viihdyttää teitä tarinalla nojatuolista tässä, kun mitään järkevää ei päässä liiku. Meillä oli sellainen vanha oikein kelpo nojatuoli himassa, mutta kumpikaan meistä ei ollut siihen täysin tyytyväinen. Se oli vähän liian iso meidän olkkariin. Joonas roudas sen sitten Kuntotehtaalle ja kotiin jäi nojatuolin mentävä aukko. Aukko ei ollut valtava, vaikka vaihdoinkin järjestyksen toimivammaksi. Piti saada sohvaan sopiva, mukava, eläin/lapsiperheelle materiaalin puolesta passaava ja mieluiten jotenkin erityinen. Mulla on sisustukseenkin liittyen sellainen pakkomielle, että mikään ratkaisu ei saa olla valmiiksi mietitty. Inhoan kliseitä sisustuksessa, joten missään tapauksessa kyseeseen ei tullut sohvan kanssa samaa sarjaa oleva nojatuoli.

Mulla oli muutama vaihtoehto, joista pari oli Ikeasta. Etsin kuitenkin jotain vanhaa aktiivisesti mun lempparikohteista. Oli parikin vaihtoehtoa, kaunis vanha rokokoo-tuoli ja sitten klassisen ruskea nahkainen tv-tuoli. Olin kuitenkin jo päättänyt ajaa Ikeaan hakemaan tämän:

Kuva: Ikea.fi

Vähän oli vielä epävarma fiilis, ja päätin ajaa mun suosikki kalustekirppiksen kautta. Olin käynyt siellä myös eilen ja toissa päivänä. :) Ja siinä se oli! Tuoli oli juuri nostettu myymälän puolelle ja hinnoiteltu, ei vielä viety paikalleen. Piti todella hillitä itseään, etten pomppinut ja kiljunut, virnuilin vain hölmönä. Vanha kunnon keinuva tv-tuoli, täydellisen kuntoista mustaa, oikeaa kunnon vanhan ajan nahkaa! Ja se oli pieni ja kaunis, ei mikään klohmo. Toivoin, että se todella on niin pieni, että menee Corsaan. Raahasin sen kassalle ja hehkutin kivikasvoiselle myyjälle arvaanneeni täydellisen tuolin tulevan kohdalle. "Vietkö sen nyt heti mukanas?" Juujuujuu, vien! Ihminen on pienestä iloinen, viikkojen etsimisen jälkeen se on nyt tuossa.

Ja hintaa oli kokonaiset 18 euroa. :D Maailma on täynnä tavaraa, joka ei enää kelpaa jollekin. Siksi musta tuntuu älyttömältä panostaa isoja rahoja kamaan, mikä on mahdollista löytää second handina puoli-ilmaiseksi.    Tai Ikeasta edullisesti. ;)

Myös liikkumisessa mulla on vähän kapinamieli samalla tavalla. Mun on tosi vaikea ostaa valmiina joku kaava, millä johonkin tavoitteeseen päästään. Mä haluan koota mun oman, uniikin paletin. Sekoittaa voimatreeniä, tanssia, joogaa, juoksua jne. Haluan kehittää niitä osaamisalueita, joissa tiedän tavallaan olevan potentiaalia, kasvunvaraa. (Kamppailulajeista olen koittanut pysyä kaukana, tiedän kokemuksesta niitten koukuttavan niin vahvasti, että kaikki muu on vaarassa jäädä). Tästä "mä haluan olla erilainen" -mentaliteetistä johtuu mun angsti valmiita elämänmuutosohjelmia vastaan. Ei kai kukaan voi mahtua mihinkään valmiiseen muottiin täydellisesti? Siksi pyörittelen päätäni tyhjien rahka- ja raejuustohyllyjen edessä Valintatalossa, kun on "se aika vuodesta". Toisaalta, kuulin eilen mun perseeni alkaneen taas levitä, joten ehkä mun vaan pitäis liittyä kuurijumppaajien joukkoon.

Tehtaalla nostaa huomenna kuulaa oikeasti vahvat ihmiset, kun Tampere Biathlonissa kisataan työnnössä ja tempauksessa. Jännää! Tehtaalle tuli viimein myös soutulaitteet, oikein hienoilta näyttävät! En ole mikään soutamisen ystävä, mutta onhan se ihan kätevä tapa saada hiki pintaan sisätiloissa. Vaatii vähän enemmän soittolistalta, jos meinaa soutaa yli kolme minuuttia. Mutta eniveis, laitteet on komeet!!

Palataan paremmissa voimissa, voisin ehkä kertoa mun reisipakkomielteestä joku päivä. :) Hauskaa viikonloppua!