Mieltä olemisen vapaus

Mietin, kummasta kirjoittaisin, muutoksesta vai vitutuksesta. Päädyin jälkimmäisen kautta tavoitteisiin ja rutiineihin.

Olen tosi passiivinen blogi-surffari, kommentoin tuskin koskaan, vaikka seuraan lähes päivittäin kymmeniä blogeja. Eilen kuitenkin satuin olemaan linjoilla, kun Marko postasi tavoitteellisuudesta. Jäin sitten vähän miettimään omia tavoitteita, rutiinia ja motiiveja liikkumisessa. Olen siis tosiaan periaatteessa vastaan kaikkia "kuureja", määräaikaan sidottuja tavoitteita. Pelkään niitten olevan väliaikaisia, äärimmäisyyksiin vietyjä elämäntapamuutoksia, joilla on alku ja loppu. Mä haluan mun liikkumisen olevan luonnollinen osa elämää aina. Se voi vaihtaa muotoaan ja intensiteettiään riippuen elämäntilanteesta, mutta se pysyy.

On eri asia treenata jotain suoritusta, kilpailua varten, kuin olla tällainen kuntoilija. Puhun siis ihan rivikansalaisena, kisatykit on erikseen. Jossain määrin nämä nyt sekoittuu, kun fitness on yhtäkkiä niin pop. Superdieetit ja muut tehostartit elämänmuutokselle on täysin fine, olen ihan fani! Mutta, niitten pitäisi johtaa siihen, että liikkumisesta, säännöllisestä syömisestä ja lepäämisestä tulee elämäntapa. Nyt on joku ihme trendi, että ollaan ylipainoisia ja liikunta on kaukainen ajatus. Sitten tehdään muutos ja tähdätään kisalavoille 2016. Mitä siinä tapahtuu matkalla? Missä vaiheessa se normaali, terve hyvinvointi sitten tulee mukaan kuvioihin? Fitness-lajit eivät ole yhtäkuin terveellinen elämä. Se on äärimmäisyyksiin viety kilpailulaji huippu-urheilun ja kauneuskisojen välimaastossa. Dieetit ja treenit vie kropan ja mielen aivan äärirajoille, se on todella kovaa duunia. Kuulemma. Väitteeni perustuu valkkarilasi kädessä mukavassa asennossa erilaisista lähteistä hankittuun tietoon. :) Mietin vain, estääkö tässä tavoite sen tasapainon, normaalin aktiivisen elämäntavan löytymistä?

Mulla ei varmaan ole tavoitteita, tai on aina välillä mutta sitten ne menee pois mielestä tai vaihtuu. Jokaisella on oma tapansa jäsentää elämäänsä, mä pyrin tasapainoon. Haluan olla terve, vahva, liikkuva, motorisesti näppärä ja näyttää sporttisen hyvinvoivalta. Välillä olen siellä, välillä en ehkä ihan. Mä uskoisin, että olen onnistunut luomaan liikkumisesta rutiinin. Mulla on kausia, että haluaisin olla ankarampi, dieetata ja treenata hulluna. Pääasiassa kuitenkaan ei. Joskus haluaisin maailman eniten olla läpinäkyvän laiha, toisinaan hankkia lihakset. Kumpikaan ei onneksi onnistu siinä aikajänteessä, missä mä elän. :) Oli niin tai näin, liikutan itseni hikeen useita kertoja viikossa, syön joka päivä kasviksia ja proteiinia ja olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Jälleen kerran, ihailen ja kunnioitan suuresti kaikkia kisatykkejä tai sellaisiksi aikovia. Haluaisin kuitenkin, että täysliikkumattomuuden ja minut nähdään kisalavalla 2016 välissä muistettaisiin olevan aika monenlaista liikunnallisen elämän muotoa. Haluaisin tietenkin näyttää fitness-tyypiltä, pystyä crossfit-suorituksiin ja maratoniin, mutta se vaatisi asioita, joihin en ole valmis. Siksi en aseta tavoitteita kovin tosissani, olen vain iloinen rutiineistani. :)

Tänään lisäbuusti tuli siitä, mistä aloitin, vitutuksesta. Tein jopa muutaman negatiivisen leuanvedon, vaikka en tykkää niistä yhtään. Ärsytti niin kovasti. Selkälihakset hyötyivät tällä kertaa kiukusta. :)