Kahvakuula on pop

Tästä nyt vaahtoaa kaikki, liityn siis joukkoon. Kahvakuula on kuulkaa trendikäs laji! Hitti, suosikki! Jos et jostain syystä tähän vielä ole törmännyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, käy lukemassa:

" Zumba ei hetkauta suomalaisia entiseen malliin.."

 Ainoa vaan että kahvakuula on ihan yhtä paljon laji, kuin hyppynarulla hyppiminen on dieetti.

 Hylkäsin heiaheian parista syystä. Ensimmäinen on se, että olen todella kilpailuhenkinen. Mun oli aina pakko olla ykkösenä kavereista, paitsi jos olin sairas. Enkä mä ole sairas juuri koskaan, sairas tarkoittaa sellaista, ettei voi mennä töihin. Korkea kuume tai mahatauti, ei mikään nuha, jolloin on epämiellyttävää mennä ulos. No siis niin, saatoin jumpata ekstratunnin vain heiaheian takia.

Toinen ja tärkeämpi syy oli totaalinen ärsyyntyminen siihen, että mun kovimmat "kilpailijat" keräsivät treenitunteja imuroimalla, shoppailemalla ideaparkissa, purkamalla kuormaa töissä. Ei nekään ole lajeja!! Mä halusin kerätä tuntini oikealla treenillä, en kirjata ylös arjen jokaista liikettä, jonka olisin tehnyt muutenkin. Alkoi ketuttaa niin paljon, että lopetin koko heiaheian käytön. Nyt sieltä tulee viesti viikoittain, että toivottavasti olet kunnossa ja pääset pian liikkumaan. Daa-a, kun tietäisit mun lumitöistä, ja todellakin koirakin ulkoilee kolmesti päivässä, plus ne oikeat treenit. Ylimielisesti tuhahdellen deletoin viestit.

Tuohon linkittämääni artikkeliin liittyen: Zumbaa ja kahvakuulalla jumppaamista yhdistää yksi asia. Aloittamisen kynnys on matala. Jos käsitellään kahvakuulaa vaikka siitä näkökulmasta, että se on perusliikkeistä muodostuva treeni, joka sisältää heilautuksia, punnerruksia, työntöjä, ehkä kyykkyjä ja maasta nostoja. Ja vaikka tuulimyllyjä ja turkkilaisia ylösnousuja. Kuulaa voi myös heitellä ja työntää maata pitkin. Ei tarvitse olla akrobaatti suoriutuakseen, ja kuulan voi valita oman voimatasonsa mukaan. Jos jaksat kantaa kauppakassin autosta sisälle, jaksat heilautella hetken yhdellä kädellä 12-kiloista. Zumbata taas voi jokainen, joka kuulee musiikin ja pystyy seisomaan jaloillaan. Eikä se musiikin kuuleminen kai edes ole välttämätöntä.

Toivottavasti kovin moni ei osta itselleen mitään 2,5 kilon kuulakkeita, epämuotoisia. Paitsi lapselle, mutta sillekin mieluummin pyöreä ja kunnon kahvalla. Kuulan ostamisen sijaan kannattaa etsiä käsiinsä joku henkilö, jolla on jotain käsitystä kahvakuulaurheilusta. Kuulasta saa todellakin ilon irti, koko kropan voimakkaaksi ja tikkiin, kun tietää mitä tekee ja ottaa tarpeeksi raskaan kuulan. Mutta ei se kuula mikään taikapallo ole, sen nostaminen ja tehokkaasti jumppaaminen on ihan hemmetin rankkaa! Ihan yhtä rankkaa kuin vaikka sen levytangon nostaminen. Kahvakuula on painava, se on paino. Ei se tule itsekseen ja muokkaa Baba Lybeck-käsivarsia.

Ilahduttavaa, jos kahvakuulan suosio kertoo siitä, että naiset viimein hyväksyvät painoharjoittelun hyvää tekevän vaikutuksen. Voima on hyväksi, sitä ei voi oikein olla liikaa. Jos tulos kertoo niistä epämuotoisista kumikuulakkeista ihmisten kotona, ja niillä tehdyistä hauiskäännöistä sohvalla salkkareita katsoessa, tuhahtelen taas ylimielisesti. Ei se ole oikeaa treenaamista, sanoin heiaheia mitä hyvänsä.