Kiitos vaan kannustuksesta edelliseen päivitykseen liittyen, oikeasti kiitos. :) En kuitenkaan ihan maailman voimakkaimpana itseäni pidä, pysytään siis rauhallisena. Tiedän kyllä, että oikeitten punttipirkkojen raudat painaa tuplat. :)
Aloin käymään salilla jotain 13-vuotiaana. Silloin Oulun Kuntoykkösellä mulle väsättiin oikein ohjelma, laitteet oli simppeleitä, ja ohjelmassa oli mm. varpailleen nousuja kuminilkkojen vahvistamiseksi. Lukioaikana käytiin kaverin kanssa saman kaupungin Urheilutalolla painimassa jalkaprässin kanssa ahkerasti. Sali oli kolkko ja täynnä setiä. Meillä oli kivaa.
Nyt kun mietin, niin olen aika pienestä liikkunut monipuolisesti. Salilla on tullut käytyä erilaisten lajien oheisharjoitteluna, vahvimmillani olin varmaan kun kamppailulajit oli elämän sisältö. :) Sitä ei onneksi kauaa kestänyt.. Olen aina tykännyt jumppailla vapailla painoilla, kärsivällisyys ei riitä säätämään asetuksia laitteissa. Tanko on tanko. Aina. Kuitenkaan en ole ikinä mitenkään harrastanut "kuntosalilla käymistä." (Mikä sellainen harrastus edes on? Heiaheiassakin on laji "kuntosali". Ei kai se ole laji tai harrastus vaan paikka.)
Alkusyksystä olin vielä ihan sitä mieltä, ettei kiinnosta käydä salilla. Se on tylsää. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi selväksi, ettei niskavammasta toipuminen tule tapahtumaan ilman joko a)kirurgia tai b)aktiivista kuntoutusta. Vasen käsi oli täysin voimaton ja kömpelö vielä pitkään sen jälkeen kun kivut alkoi olla poissa. Nyt, kiitos jollain tavalla suunnitelmallisen treenin, käsien voimassa ei ole enää merkittävästi eroa, vasurin sormet alkaa pitää vähitellen. Periaatteessa en vieläkään allekirjoita kuntosaliharjoittelun mielekkyyttä, kyllä tanssiminen on hauskempaa. Mutta voiman lisääntymiseen jää koukkuun. Siihen tunteeseen, kun tanko painaa ihan p..keleesti ja silti sen saa liikkeelle.
Tässä kuuluu myös ottaa kantaa siihen, kasvaako lihakset kun nostelee painoja. Mä olen nyt "käynyt salilla" (sori noi hipsut, tuo on vaan niin hassu käsite) putkeen noin 5 kuukautta, ja joulun aikaan oli kyllä taukoakin. Samalla on liikkuneet myös kahvakuulat, tanssitossut ja lenkkarit. Kyllä, aika järeäksi muskelimimmiksi olen kasvanut, kuten kuvista alla näkyy. ;) En ehkä mahdu kesällä enää Corsaan, pitää ostaa Hummeri. Kyllä ne lihakset kehittyy, alkaa näkyä ja kasvaakin, myös naisella. Niin niitten kuuluu tehdä, ihmisen kuuluisi olla lihaksistonsa muotoinen, noin niinkuin luonnontilassa, savannilla seeproja metsästäessä. (Kaupunkiympäristössä elävän ei tarvitse, saa olla minkä muotoinen tahansa.) Mutta jos tekee niinkuin minä, hankkii ison osan ravinnosta irtokarkeista ja batterystä, niin aika paljon pitää pumpata, että reidet lakkais mahtumasta pillifarkkuihin. Siis lihasten takia. Ladies, painava rautatanko niskassa tuntuu huipulle, eikä siitä seuraa mitään pahaa. Reisilihakset on kapeammat kuin reisiläskit, no worries!
Tässä ei ollut päätä eikä häntää, mutta lyhyesti: hieno juttu, että perus punttisalitreeni on muodikasta tylsyydestä huolimatta. Voimaharjoittelu kehittää lihaksia, mutta vuosia pitää tehdä tosi suunnitelmallista ja lähes ammattimaista treeniä kasvaakseen kehorakentajan kokoiseksi, eikä silloin voi syödä laskiaispullia. Vahvat naiset kuten vaikka Kukka, on kauniita ja idoleita.
 |
| Pitäis ehkä vaihtaa turkinpippurit pinaattiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti