Aloitin omalta osaltani Nike Blast -iltapäivän luennolla. Luennon aiheena oli motivaatio ja tavoitteiden asettaminen, luennoitsijana Tarja Paanola. Mistään ei etukäteen saanut selville, että luento oli suunnattu ohjaajille ja personal trainereille, niinpä näkövinkkeli oli vähän jännittävä. Minähän en motivoi ketään paitsi itseäni, enkä ole ajatellut itseäni koskaan aktiivisen motivoinnin kohteenakaan. Nyt aloin ajatella, enkä ole varma oliko se kivaa. :)
Tavoitteiden asettamis-osuuden allekirjoitan. Periaatteessa tavoitteita pitää olla, ja SMART-mallin mukaisia:
- Specific (yksityiskohtaisia)
- Measurable (mitattavia)
- Attainable (saavutettavia)
- Relevant (oleellisia)
- Timely (aikaan sidottuja)
(Jos joku on onnistunut tämän välttämään... Maslowin tarvehierarkiaan en aio mennä tässä kuitenkaan.)
Nyt en ole ihan varma, miten metsään liikuntaharrastus voi mennä, jos smartteja tavoitteita ei ole. Siis toki ymmärrän, jos asiakas tulee PT:n luo ja sanoo että tätä haluan, auta minua. Mutta muuten, jos liikunta on kiva harrastus, tarviiko siitä tehdä niin tieteellistä? Eikö riitä että töissä kirjataan smartteja koko ajan, voisiko vapaa-aikana vain relata, ja jos samalla saavuttaa jotain niin kiva juttu?
Motivaation osalta tietenkin kaikki oltiin yhtä mieltä, että sen pitää tulla sisältä. Paraskaan pt ei voi sitä kaataa ulkoapäin. Mutta sitten Tarja haluaisi kaivella asiakkaan sanattomista viesteistä ne todelliset motivaatiotekijät. Että jos asiakas sanoo tavoittelevansa hyvää oloa, se ei riitä, pitää konkretisoida. Mitä se tarkoittaa ja onko se tavoite, vai motivoisiko sittenkin enemmän se, että peppu näyttää farkuissa paremmalta? Ja että hyvän personal trainerin pitää päästä käsiksi todellisiin motivaatiotekijöihin. Aloin jälkikäteen miettiä, miksi.
Olen aikuinen ihminen, mun pitäis ehkä osata itse löytää se motivaatio itsestäni. En ole ikinä ajatellut, että pt-suhteessa mun pitäisi avata sieluni ja pohtia syvällisesti, mihin mä liikunnalla oikein pyrin ja miksi. Tänään pyrin johonkin ja kuukauden päästä johonki muuhun, entäs sitten. Toki samalla mulla on taustalla painonpudotuksellinen tavoite, mutta se liittyy enemmän liikuntaan ruokakaupassa ja keittiössä kuin salilla ja lenkkipolulla. En tarvi ketään käskemään mua olemaan syömättä tai menemään nukkumaan (vai mitenhän se on..).
Koko personal training on mulle tosi vieras juttu, ja painotan puhuvani täysin pirkko perusliikkujan näkökulmasta. Se, mitä mä tarvin mun valmentajilta, on enemmänkin opetusta. Tarvin koutsia, kun haluan oppia tempauksen kahvakuulalla, sen rinnallevedon levytangolla, kuntouttavan saliohjelman niskavaurion jälkeen tai jotain muuta. EN halua testejä, mittauksia tai punnituksia tai odota motivointia. Luennolla ymmärsin, että on olemassa stereotyyppinen ryhmä asiakkaita (hankalia :) ), jotka eivät halua mitattaviksi. Hienoa kuulua ryhmään. Ja sitten oli puhetta siitä, että koutsin ja asiakkaan kemioiden pitäisi kohdata, muuten yhdessä tavoitteiden saavuttamisesta tulee hankalaa. Niin samaa mieltä, jos peruslähtökohta on se, ettei pidä koko tyypistä, tulee projektista raskas molemmille. Mun kokemuksen mukaan alalle on kuitenkin hakeutunut pääasiassa ihmisiä, joista on tosi helppo tykätä. Asiakkaista en sitten tiiä. :)
No mutta, tärkeintä mun mielestä on kemian lisäksi se, että sekä valmentaja että asiakas tietää, mitä suhteelta odotetaan. Kun molemmat on rehellisiä ja avoimia, ollaan win-win -tilanteessa. Mua ei ole pakotettu puntarille, mutta olen saanut sitä oppia ja valmennusta mitä olen halunnut. Tavoitteet on aika hämärän peitossa, mutta en koe kärsiväni siitä. Jokainen tyylillään.
Eniten jäin kuitenkin miettimään, mistä mun todella korkea motivaatio monipuoliseen liikkumiseen syntyy. Siis mikä mua motivoi ja kenelle kaikille mun pitäisi siitä raportoida? Vai riittääkö vaan, että treenit kulkee, on kivaa ja se painokin tippuu samalla? Lupaan kuitenkin käyttää aikaa sen pohtimiseen, mistä motivaationi on peräisin. Vaikka siltä varalta, että se joskus alkaa hiipua. Ja muutenkin, vaikka työelämää varten, aina voi oppia itsestään lisää. :) Yksi inspiraation, ja ehkä motivaationkin lähde on idolit. Videoraporttia ragga-dancehall kuningatar Laure Courtellemontista siis seuraavaksi. :)
