Joogasta

Kuva pöllitty jostain netistä...

Hehee, yritin kirjoittaa siitä, mikä on sopivasti treenaamista ja missä kohtaa lähtee lapasesta. En saanut mitenkään naamioitua omaa endorfiini-addiktiota, jokaisella lauseella tamppasin kaikkea kohtuullista, rauhallista ja terveellistä syvälle maanrakoon. Vaikka yritin olla kohtuuden kannalla. :) Valehteleminen ei ole kyllä mun laji. Hei, olen satu, liikuntaholisti.

Riehumisen, juoksemisen ja voimailun (henkisenä) tukimuotona olen pitänyt pian kuusi vuotta joogaa vähän eri muodoissa. Löysin tunneille raskaana ollessani ja jatkoin melkein synnytykseen asti äitiysjoogaryhmässä (ratsastin myös ihan viimeisille viikoille, sitä en tekis enää). Sitten tuli noin vuoden tauko, mutta palasin samalle joogakoululle ja sinne on aina välillä pakko päästä. Omyoga sijaitsee vielä toistaiseksi Näsilinnankadulla, mutta on siirtymässä isompii tiloihin lähiaikoina. Tykkään siitä, että kuukausienkaan tauko ei haittaa, tunnille voi mennä aina kun siltä tuntuu, sopii mulle siis täydellisesti.

Olen ihan varma, että jooga sopii jokaiselle, kunhan löytää oikean lajin, paikan ja ohjaajan. Jo pelkästään hyvä ohjaaja antaa energiaa ja rauhoittaa, viihtyisä ympäristö ja positiivisen rauhallinen porukka tekee tunnista täydellisen arjesta irrottautumisen. Ihaninta on kuitenkin ajatus siitä, että harjoituksesta on tarkoitus nauttia. Ei suorittaa, olla parempi, notkeampi tai voimakkaampi. Pitää opetella tuntemaan, mitä oma keho juuri tänään tarvii, rentouttamaan just niitä lihaksia, joita eniten kiristää. Tekee niin hyvää, kannattaa todellakin kokeilla! Joogaharjoitus on lahja omalle keholle, ei ikinä mikään suoritus! Liikkuvuus ja lihastasapaino tietenkin kehittyy asanoihin vääntyillessä puolivahingossa, mutta mä koen kyllä suurimmat hyödyt nimenomaan päässä ja hermostossa. Tuntuu että katsekin liikkuu joogatunnin jälkeen hitaammin, ääni muuttuu pehmeämmäksi ja rennommaksi, on vaan helppo hymyillä.

Nyt just tulis kyllä tarpeeseen, aika montaa kohtaa kiristää lähipäivien kokousten, kokousten ja autossa istumisen jäljiltä, eikä vähiten sitä päätä. :) Mun viikonloppu tais muuten just alkaa, kelpaa!