Työstä ja stressistä

Olen ollut nykyisessä työssäni nyt reilut 3 kuukautta. Aloitin aika nollista, ja pikavauhtia on pitänyt omaksua hurja määrä juttuja. En ole stressaajatyyppi, mutta nyt on kyllä koeteltu pään kestävyyttä. Pahimmassa vaiheessa makasin yöt hereillä, katsoin vieressä nukkuvaa tytärtä ja olin hajota syyllisyydestä. Siksi, että maailman tärkein oli oikeasti siinä ja sillä hetkellä, ja mä mietin työasioita ja panikoin niistä. Aika naisellisen monimutkaista. :)

Vaikka hommat ei ole hanskassa täysin vieläkään, olen huomannut, että stressaamalla vaan lietsoo kireää ilmapiiriä ympärilleen. Koitan ottaa asiat asioina ja muistaa että elämä on pääasiassa työpaikan ulkopuolella. Sekä mulla, että työkavereilla. :) Tehdään niin hyvin kuin ikinä voidaan, enempään ei tarvi pystyä. Oivallukseen vaadittiin kyllä sellainen minihermoromahdus. Nyt naurattaa, silloin ei naurattanut yhtään. Onneksi ympärillä oli muutama ihminen, jotka kuunteli, ymmärsi ja jaksoi tukea, sanoa että älä luovuta, kohta  helpottaa. Olen loppuikäni kiitollinen niille tyypeille!

Ja sen lisäksi taas tänään ajoin töistä kotiin hymy korvissa. Mulla on aivan ihanat työkaverit, ja isossa talossa niitä on niiiin paljon! Oma pikku tiimi, jossa on aivan huikeita tyyppejä, jokainen. Ja sitten ne muut. Lucky me!