Piti mennä tanssimaan, mutta töistä jäi kotiin niin paljon tekemistä illaksi, että aika ei riittänyt. Siksi koira valjaisiin ja lenkille kesähommien välissä. Kilometrin päässä kotoa meidän piti ihan normaalisti ohittaa kävelyllä oleva koira. Otin omani jalan viereen lyhyelle hihnalle niinkuin aina ohitukseen, hidastin vähän vauhtia ja ohitin miehen ja koiran mahdollisimman kaukaa. Rennosti löntystelevä pikku ponin kokoinen snautseri räjähti kun olin kohdalla, eikä hihnan toisessa päässä oikein ehditty reagoida. Jo toista kertaa väistin saman koiran hampaita! Muistin tyypin heti kun loikkasin sivuun sen leukojen välistä.
En syytä ketään, nuo on tulenarkoja tilanteita kun tiet on kapeita eikä sitä kukaan koko ajan ole skarppina iltakävelyllä. Yleensä kaikki meneekin hyvin, joskus vaan tilanteet tulee yllättäen ja yllätetty koira poksahtaa. Viidakon laki. Siksi juoksen yleensä trikoissa, eipä repeä kangas jos kulmahammas osuu. Ei ole vielä osunut. :)
Pikkusta vaille 8 kilometrin iltalenkki teki tooosi hyvää, nyt takaisin kesänsuunnittelupuuhiin! Kuvitukseksi canicross-fiiliskuva googlesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti