Kuinka vaikeaa on soittaa huoltomiehelle ja käskeä laittamaan linjat kuntoon? Todella vaikeaa. :p Huomenna, ihan varmasti. Pitäähän tässä päästä kirjottamaan päiväkirjaa ja laittamaan treenit heiaheiaan. Ne, ketkä ei oo nähny mun puhelinta, siinä on näyttö säpäleinä, sillä kyllä pystyy datailemaan mutta ei se kivaa ole. Siksi olen hurjan hiljainen täällä, sosiaalisessa mediassa, en lue edes sähköposteja päivittäin. Ihan hippiä.
No mutta. Viime viikolla yhtenä päivänä oli aamulla bootcamp-treeni, iltapäivällä ragga-zumba (aaaaaaahhhh, niin liekeissä, IHANAA!) ja illalla vielä Laurin keskivartalojumppa. Sitten on ollut sellaisia yhden tai kahden jumpan päiviä, mutta myös entistä enemmän huilipäiviä. Syynä on kyllä ihan käytäntö, uusi elämä. Lapsi kulkee joskus mukana urheiluaktiviteeteissa, mutta pääasiassa ei. Silloin kun ollaan kaksin kotona, mä pidän huilipäivän yleensä. Luulisin, että se tekee ihan hyvääkin.
Lepopäiviin liittyen, kävin viime viikolla myös visiitillä juoksukoulun treeneissä. Tehtiin puolikyykkyjä boksin päälle. Superkompensaatio, WAU, tein vitosen sarjoja, siis useita, 100 kiloa niskassa. Aiemmin, kun tuo paino oli tangossa, kaaduin koutsin syliin kakkosella. No kaikella on tarkoituksensa, ha, mutta nyt satanen ei tosiaan painanut yhtään mitään. Laskin ja tarkistin kiekot monta kertaa, mutta jostain sitä voimaa on tullut ihan huomaamatta, aika vähällä bodaamisella. Eteenpäin meneminen tuntuu hyvältä. Joku viisas sanoikin, että kivaa olla paskassa kunnossa kun voi mennä eteenpäin. Näin se on, aina löytyy osa-alue, jossa on huono, ja sitä on kiva kehittää!
Parit supersankarit vois tähän väliin linkittää:
1. Julian kirjoittama blogi CTK:n meiningeistä, ja siellä koutsi (ex pt, nyk. bf)
Joonas Koskinen. Tsekatkaa video, on se vaan aikamoinen. :)
2. Compact Fitin supertaitava
Jukka Rajala. Oikeesti huikea jumppavideo, kannattaa katsoa jos ei ole nähnyt. Juujuu, tohon pystyy kaikki, eiköhän aleta harjotella!
3. Ja sitten, oijoi, mää olen ihan hirveen innostunut (ja todella kipeä ja aika kirjava erikoisista paikoista..)! Mutta tämä, jos mikä on kaunista, taitavaa ja inspiroivaa:
http://www.youtube.com/watch?v=U-kRaR8yfqg .
Joo, niinhän mä uhkailin, että tankoilua on kokeiltava. Siihen tuli yllättäin mahdollisuus ja tykkäsin ihan hirveesti! (Yleensä siis en innostu mistään mutta...) Laji vaatii ja kehittää sitä, mikä on mulle vaikeaa, en tosiaan ole mikään akrobaatti. Toisaalta, mulla on ihan epäinhimillisen korkea kipukynnys, siitä on tässä hyötyä. Joten ehdottomasti, uudelleen on päästävä. Omaa tankoa ei tule, ennenkuin treenikertoja on alla.... no ainakin kolme! Hei, mä uskalsin olla pää alaspäin! Eka kerralla, kuinka ylpeä olen siitä. :D Okei, ei se ehkä kaunista ollut mutta kuka sitä nyt eka kerralla ois mestari. Ei kuvia tästä vielä, no worries. :)
Pari muutakin juttua ois, mutta toisella kertaa! Inspiroitunutta treeniviikkoa kamelit, salilla nähään! (Viimeks menin ryppyisessä t-paidassa, kompressiotrikoissa ja mummon kutomissa villasukissa, kun ei siellä ny aamupäivällä oo ku tuttuja. Tällä kertaa oli vaan koko Tappara. :D )
