Rinnalle vedä

Rinnalle kiskomista, etukyykkyjä, punnerrusta ja leuanvetoa. Ei kovin hifiä, vaan aivan basicia. Niin sen pitää olla mun mielestä. Rinnalleveto on niin tekninen suoritus, että harrastelijan pää takuulla tyhjenee a)työasioista, b)ihmisten murheista, c)lähestyvästä joulustressistä jne. Näin tänäänkin. Ensin treenattiin rinnalle vedon tekniikkaa huolella, sitten laitettiin painoja lisää ja vedettiin ykkösiä ja kakkosia. Sitten tehtiin kolmen viimeiseksi mainitun liikkeen 10 minuutin kiertotreeni. Very nice, kotona iski kova väsy. Selkää vähän kirvelee, kun leuanvetokuminauha lipsahti tossujen alta suoraan selkänahkaan. 

Pyysin erikseen vielä koutsia katsomaan mun rinnalle veto -suorituksen, kun edellisistä oli aikaa. "Tukka on vähän huonosti." Muuten meni oikein kivasti. Koska meillä on uusi superhieno videointilaite ja yksi todella innostunut videon väsääjä, toivon saavani tännekin jotain kivaa videomatskua joku päivä. Siihen asti, mennään päivän inkkarilla:

weheartit.com

     

Oli mulla muutakin: mulla on ollut tässä ilo saada työkaverikseni yksi fiksu ja kiva punapää, joka on todella viihdyttävä bloggaaja . Rahkamuija sai viime viikolla osakseen anonyymin loanheittoa. "Sussa ei ole jäljellä yhtään naisellisuutta" -kommentti sai mut miettimään, mitä se naisellisuus oikein on? Kyseinen nainen on pieni ja jäntevä, suloinen ja hymyilevä, töissä useimmiten hameessa. Tietenkään anonyymin tarkoitusperistä ei jaksa edes kirjoittaa, mutta aloin miettiä tätä naisellisuus-asiaa. Että kiitos vaan siitä tälle neropatille kuitenkin! En ole pohdinnassani päässyt vielä kovin konkreettisiin tuloksiin, palaan tähän kun aivoissa on enemmän happea! Nyt banaanipannaria, salkkareita, rakkautta ja unta, hyvää yötä!

Blondin pehmytkudosteoria.

Blondin teoria numero kaksi liittyy huikeaan oivallukseen ja äärettömän tehokkaaseen apuvälineeseen. Pohjustelen vähän ensin. Mä olen treenaillut tosi jalkapainotteisesti kevään ja kesän, yhdistänyt siihen portaita ja vähän intervallijuoksujakin. Olen ennenkin valittanut, kun jalat palautuu niin hitaasti. Jalkapäivän jälkeen on ollut aina tuskainen ja väsynyt olo. Jalkojen (ja pakaroiden) jatkuva särky ja pakotus on myös tehnyt nukahtamisesta ja nukkumisesta vaikeaa. Nukunkin usein jalat vähän kohotettuna.

Kesäkuussa sitten ajauduin Similän Even  kehonhuoltotunnille. Olenhan mä pilatesrullalla niksautellut rintarankaa auki ja muutenkin käyttänyt sitä lähinnä venyttelyn apuvälineenä. Nyt kuitenkin käytiin itse lihasten ja niitten päällä olevan sidekudoksen kimppuun vähän erilaisella rullalla. Kun tunnin ajan rullailin koko kroppaa läpi ohjatusti ja ajatuksen kanssa, sattui ihan hemmetisti ja olin oksentaa tunnin jälkeen. :D Erityisesti reidet oli todella tuskaiset. Oonhan mä niitä venytellyt jne, mutta ei se riitä!

Kova jalkatreeni on kerännyt kinttuihin kuona-aineita, ja kun naisellisen pehmeä nahka ja sidekudos tekee helposti lymfapumpusta vähän tehottoman, ei kuonat ole optimaalisesti poistuneet. Jalkoihin on jäänyt kestojumia ja ne on koko ajan "hapoilla". Tuon putkirullasession jälkeen nukuin paremmin kuin yli vuoteen ja kintuissa on tapahtunut myös silminnähtävä muutos. Kun "väljän" reisinahan alle kertyy ylimääräistä rasvaa, nestettä ja kuona-aineita, se näyttää pahalta. Sitä voisi myös sanoa selluliitiksi. :p Tämä kama on ahkeran (lue: päivittäisen) rullauksen ansiosta vähentynyt. Reisien etu- ja sivuosat oli alkuun aivan sairaan kivuliaat rullata, mutta vähitellen ne on alkaneet pehmetä. Pakarat tuntuu jo suorastaan irtonaisilta. Ei tästä mitään tieteellistä todistetta ole, mutta omat silmät ja fiilis kyllä puhuu sen puolesta, että kun aineenvaihduntaa saa paikallisesti tehostettua, ihon pintakin tasoittuu. Ja ennen kaikkea se jatkuva särky on poissa.

Nystyräinen rulla pureutuu sileää tehokkaammin juuri sidekudokseen ja hieroo paremmin lihasta. Se on  kova sisältä, eli säilyttää muotonsa vaahtorullaa paremmin. Pohkeet, sääret, kyljet, olkapäät, niska jne. niitten reisien ja pakaroitten lisäksi hyötyy rullauksesta. Aivan loistava konsti huoltaa kroppaa, yhdistettynä oikeanlaiseen (toimintakykyä ja liikkuvuutta lisäävään) treeniin, venyttelyyn, hierontaan, veden juomiseen ja tietty perunoista kuumimpaan eli oikeaan ruokaan. 

Ihmiset, kehon huoltaminen on TÄRKEÄÄ! Hapottunut ja kireä kroppa ei voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Esim. kireät olkapään ja käden lihakset tekee käsien suoristamisesta hemmetin hankalaa.. :D 

Blondin teorioita

Monesti, kun tulee puheeksi ihmisten kanssa joku treenijuttu tai kuntoasia, saan kuulla kuinka onnekas olen asuessani personal trainerin kanssa. Ja kun saan käydä salilla ILMAISEKSI! Helppohan siinä sitten on. Jepjep. Kuinka moni meistä haluaa vapaa-ajallaan tehdä omaa työtään yhdessä elämänkumppanin kanssa? Taksikuskikin varmaan ilomielin kuskaa vapaalla vaimoa joka paikkaan, kun on sentään ammattilainen?

No mutta toki toisen ammattitaitoa voi hyödyntää, ja eräänä iltana tuskailin mun olkapäitä. Vaikka en ole mitenkään aktiivisesti nyt kesällä bodannut, mun epäkkäät turpoaa heti, kun kävelen levytangon ohi. Olkapäät sitten on pienet ja heikot ja usein vähän kipeätkin ja kyselin koutsilta neuvoa. Ja neuvoa sain, tänään kävin sitten asiaan.

Siinä tankoa ylös työnnellessä mulle tuli mieleen teoria. Olen joskus lukenut tutkimuksesta, että kun ihminen hymyilee paljon, sillä on omaan mielialaan positiivinen vaikutus. Eli tavallaan huijaa aivoja luulemaan, että on kivaa, kun vääntää nassunsa virneeseen. Tietenkin tähän liittyy muutakin, hymy saa yleensä positiivista kaikua myös ympäristöstä ja sitä kautta tulee hyvä fiilis. Mutta voiskohan aivoja huijata salillakin? Mulle tulee tosi hyvä olo kaikesta, missä viedään paino pään päälle, mitä raskaampi, sen parempi. Meillähän on tapana nostaa kädet ilmaan, kun voitetaan tai onnistutaan. Esim työnnössä kädet pitää suoristaa räjähtävästi, sehän muistuttaa sellaista spontaania tuuletusta. :D Ehkä aivot alkaa 50 toiston jälkeen erittää voittajafiilis-hormonia, mene ja tiedä! 

Mun tikkupullakäsillä nousee maks. jotain 40 kiloa, tuskin saan rinnallekaan paljon enempää. Silti, ylös nostaminen on ihan sairaan koukuttavaa, ja tekee paitsi yläosastolle, myös keskivartalon syville tukifileille hyvää. Kun tukilihaksisto vahvistuu, tekniikka kehittyy ja hermotus paranee, kyllä ne kilomäärätkin äkkiä kasvaa. 

Työntösetin jälkeen eristelin vielä huolellisesti ärsyttävillä vipunostoilla joka suuntaan ja havaitsin taas kiusallisen puolieron. Hapotti mahtavasti ja oikein tunsi kun veri kohisi olkapäissä. Sitten siirryin äkkiä peilin eteen ottamaan kuvia olkapäistä! Kun näkee vielä huomennakin (kuvista), mitä treeni tekee heti ja vähitellen, jaksaa huitoa seuraavalla kerralla vielä innokkaammin!

Yläkroppa on naiselle todella kiitollinen bodattava, siellä muutoksen näkee helposti kun rasvaa on vähän. Reisissä voi olla vaikka kuinka sitkeät lihat, pakaroista puhumattakaan, mutta norminaikkosella ne lihakset vaan kohottaa sitä pehmeää massaa oikeaan suuntaan. Ei niitä lihaksia ikinä näe. :)  Tähän pehmeään massaan liittyen mulla on myös ihan oma teoria, siitä ensi jaksossa! Nyt mä lähden loppupäiväksi hymyilemään ja hikoilemaan, tack och adjö! Koutsille kiitos treenivinkistä (ilmaisesta, miettikää!!) ja muille hyvää oloa perjantaihin!

Sitkun mutku

Netissä on käynnissä taas joku ihmeen sota, Kukka kirjoitti ikävään sävyyn fitness-urheilusta ja sai kamalasti kannatusta. Fitness-urheilijat siitä sitten suivaantuivat, ja vähän minäkin. Kehonpalvonta ja ortoreksia ei ole hyväksi, se on selvä. Ylilyönti ei ole koskaan osuma, mutta yleistäminen saa mut ainakin ärsyyntymään. Fitness-urheilu ei voi mitenkään olla yhtä kuin syömishäiriö, ainakaan kovin kauaa.

Ihan varmasti fitness-piireissä, niinkuin kaikissa piireissä, on ihmisiä, joilla lähtee lapasesta. Mä en henk. koht. näe juuri mitään eroa kehon muokkaamisella ja vaikka sisustamisella, jotain muutetaan, että näyttäis kivemmalta. Totta on kuitenkin on se, että kehon muokkaaminen ja lavalle arvosteltavaksi meneminen vaatii todella tervettä ja kypsää itsetuntoa. Pitää pystyä erottamaan "minä" ja se arvostelun kohteena oleva ulkomuoto ja esiintyminen. Ja siihen kisakuntoon on mahdollista kiristellä kuulemma ilman nälänhätää ja parisuhteen loppumista. Jos osaa homman. Jos menee pieleen, vaakalaudalla on terveys, sekä henkinen että fyysinen. Väitän, että ihan samat riskit on aika monessa muussakin, pakaran muoto nyt vaan on ollut vähän "alalla" pinnalla viime aikoina. Jos siis on orientoitunut oikeita foorumeita seuraamaan, ei siitä aamulehdessä kirjoiteta.

Mä ajattelen, että niin kauan, kuin se oma elämäntapa ja tyyli on juuri nyt kivaa, kaikki on hyvin. Jos voin tänä päivänä elää niinkuin haluan, ei hätää. Pieleen menee siinä, jos elää joko "sitkussa" tai "mutkussa". Jos elää nyt jotain kuuria, jonka jälkeen taivas aukeaa, tulee suosituksi, kauniiksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi, ollaan metsässä. Tai jos ei tee sitä mitä haluais jonkun "mutkun" takia. Mutta, jos oikeasti nauttii juuri siitä omasta tyylistä treenata, syödä, olla ja vaikka tehdä töitä, mun mielestä fitness ja anti-fitness ei ole kumpikaan yhtään arvokkaampaa. Kaikilla ilmiöillä on vastailmiö. Mitä enemmän joku joukko kiinnostuu jostakin, sitä kärkkäämmin joku toinen joukko dissaa sen maan rakoon.

Itse kannatan semiä, ja tykkään siitä. Ehkä pari vuotta tai vielä vuosikin sitten olisin liittynyt kuoroon: "ketään ei kiinnosta sun pakarat, mä treenaan voimaa ja taitoa, en ulkonäön takia!! Hurraa ja halleluja!!" Kyllä mä voin nyt sanoa, että bodaan mun p*rsettä ja treenaan sen takia, että mä en loppu ikääni näyttäis tukka auki twisted sisterin laulajalta, vaan hyväkuntoiselta naiselta. Toki treenaaminen on mun mielestä kivaa, se on tapa ja rutiini, hyväkuntoisessa kropassa on hyvä olla jne. Ennen kaikkea nuo viimeiset, mutta onhan se vähän tekopyhää väittää, ettei "mua kiinnosta mun ulkonäkö".

Sitkut ja mutkut siis romukoppaan, oli muodikasta ja katu-uskottavaa tai ei, mä teen just sitä mitä mä haluan. Suosittelen, koska siitä tulee hyvä mieli!

Tämä sama koskee myös työelämää. Jos koko ajan laskee tunteja seuraavaan vapaapäivään ja lomaan, eikä ikinä ole onnellinen töissä, juuri siinä hetkessä, tehdessään sitä omaa perus duunia, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Mä voin olla työputken loppupuolella väsynyt, mutta ihan vilpittömästi rrrrakastan silloinkin olla töissä. Mun työ on ihanaa, ihana kombo ihmisiä ympärillä, numeroiden pyörittämistä, nopeita ratkaisuja, kauniita asioita jne. Jos oma työ ei tunnu oikealta, kivalta, ei siihen kannata elämästään vuosikymmeniä tuhlata. Voi oikeasti olla, että sitä "sitkua" ei tule. Yksi harha-askel kiviportaissa tms. niin se voi kuulkaa olla siinä.

Elämä, oma kroppa ja mieli on tässä ja nyt. Kukaan muu ei siitä huolehtimisesta ole vastuussa kuin sinä itse! Ja mutkut on tekosyitä, kun tavoittelee oikeita asioita, kaikki järjestyy! Eli hurjasti tsemppiä kaikille kisadieetillä oleville, nauttikaa kevenevästä olotilastanne, samoin muille elämäntaparemontoijille! Ja meille muille, rakkautta ja loputtomasti näitä käsittämättömän kauniita kesäiltoja! Kaikille on tilaa täällä.

"Mutku en mä voi. Sitku mä tästä.." ;)

Huoltoa ja palauttelua

Viime viikonloppuna oli taas mahdollisuus mennä tutustumaan Kuntotehtaan palveluihin, kun lauantaina oli avoimet ovet iltapäivällä. Samaan aikaan oli myös Likkojen lenkki ja Nokian maraton, joten ihan tungosta ei ollut.

Mä olin heti aamusta Hannan pöydällä, ja sen takia en sitten reenannut mukana. Maistelin Foreverin tuotteita ja otin kuvia. Mä olen ravannut jos jonkinlaisissa hoidoissa ja hierojilla aika paljon elämäni aikana. Ihan vilpittömästi voin kehua ja suositella Tehtaan omaa hierojaa, olen ollut ihan super tyytyväinen! Omia nettisivuja ei vielä ole, mutta palvelut löytyvät facebookista, firman nimi on Htime.

Joonas näyttää, miten ei jonglöörata.

Foreverin tuotteista eniten kiinnostaa Argi+. Sehän sisältää mm. punaviiniuutetta, pakko olla terveellistä! :) Ei mutta oikeasti, meillä on tuollainen purkki kaapissa, joten ei ole iso panostus ottaa testikuuri. Tuotteen luvataan antavan lisää potkua mm treenaamiseen. Yllätyin myös Foreverin protskujen hyvästä mausta! Aloe vera-tuotteet onkin jo ihan tuttu juttu. Niinkuin olen ennenkin sanonut, olen tosi huono lisäravinteissa, mutta kuuriluontoisesti onnistun jotain joskus syömään. Argi+ on myös tosi hyvää, ihan kuin marjamehua.

Uudet avoimet ovet ja muuta äksöniä on kuulemma aika pikapuoliin tulossa, kun puolivuotissynttärit Tehtaalla lähestyy. Eilen saatiin painosta myös hienot t-paidat, pistän kuveja niistä tännekin, kunhan sellaisia on! \o/

Tonin ja Mikon täydellistä kuulan hallintaa...

Tästä tuli nyt ihan mainospuheenvuoro, mutta pakko mainostaa vielä mun ripsitaituria! Olen nyt muutaman kuukauden elänyt taas pidennetyin ripsin, ja on se vaan helppoo! Ei tarvi minkään ripsivärin kanssa tuhrata ja pelotella mummoja iltapäivällä kaupassa kun ripsarit on hierottu ympäriinsä. Mun ripset teki ja huoltaa Tiia Lumotusta Kauneudesta . Paitsi että Tiia on taitava ja kiva, tykkään kamalasti siitä, että ripset laitetaan ihan oman hoitohuoneen rauhassa, taustalla soi rentoutusmusiikki ja muutenkin tunnelma on rauhallinen. Kun siinä kuitenkin makaa vähintään tunnin kerrallaan silmät ummessa, ei ole kiva olla keskellä hässäkkää ja kuunnella kun ympärillä pyörii ja kikattelee ihmisiä, joita ei edes näe. Kyllähän sitä tunnin kuussa makais vaikka kadulla, mutta jos valita saa niin mieluummin noin! :) Samassa paikassa saa myös jäätävän upeat kynnet, Janina Lumous on palkittu ja käsittämättömän taitava kynsimuotoilija.

Mulla on taas kintut niin kipeet, että sanat ei riitä kertomaan. Eilen aamulla tein kunnon reisi-peppukiinteytysjumpan, enkä uskaltanut pysähtyä koko päivänä, ettei koivet jämähdä jumiin. Yöllä piti kuitenkin nukkua, ja nyt alkaa kipu olla huipussaan. :) Etukyykkyjä, sumo-maastavetoja ja hip thrustereita, pitkinä sarjoina ja huolellisesti. Niin ja paljon. Piti tehdä aamulla porraslenkki, mutta oisin varmaan kaatunut tai jotain. Eli tilanne on se, että mun alaraajat näyttää paistamattomilta pullapitkoilta (solkkuun oli jono, muuten ne ois ees esikypsennetyt..) mutta tuntuu vanhoilta kelohongilta, jotka katkeaa jos niitä taivuttaa. Jättekiva! Suosittelen painoharjoittelua kaikille! Erityisesti jalkajumppa on hyvä, seuraavana päivänä kaikki sattuu, väsyttää, on koko ajan nälkä jne.

Ei paljoo muuten naurata...

Leikki sikseen, kipua on, eikä se ole kivaa. Kipeytyneet isot lihakset on kuitenkin merkki siitä, että lihakset on saaneet tarpeeksi aggressiivisen ärsykkeen ja ne ehkäpä kehittyvät, jos osaan vielä antaa niille oikeanlaisia rakennusaineksia ja palautella ne toimintakuntoon hellästi. Haaveena olisi jonain päivänä saada pullapuoti näyttämään vähän tämän tyyppiseltä:

Justine Munro

Hauskaa viikonloppua, muista juoda tänäänkin ainakin 3 litraa vettä, venytellä vähän ja hymyillä paljon!

Ihannenainen :)

Melkein unohdin, tuossa aiemmin "puolet pienemmäksi" -Satun kanssa virtuaalisti juteltiin siitä, minkälainen oma ihannevartalo olisi. Lupailin itsekin vähän avata omaa näkemystä täydellisestä vartalosta. Tässä normaalin arjen keskellä se ei kyllä ihan hirveän paljon ole mielessä, kun mitään iso muutoprojektia ei mun elämässä ole meneillään kehon suhteen. Mutta siinä kohtaa, kun tästä aletaan puhua, on aina tosi virkistävää huomata, miten erilaiset kehot miellyttää eri ihmisten silmää! Siksi aihe on mielenkiintoinen.

Justine Munro

Tämä aihe tuli mieleen, kun eilen katselin Miss Suomi -finalistien kuvia iltalehden sivuilta. Havahduin omaan reaktiooni, kun katselin bikini-kuvia. :) Silmä on niin tottunut hyvin urheilullisiin, lihaksikkaisiin vartaloihin, että missit näytti äkkiseltään hyvin vaatimattomilta. Valkoiset biksut ja kalvakka iho yhdistettynä "normaaliin" kehon koostumukseen, ei herättänyt oikein mitään positiivisia viboja. Älkää ottako mua väärin, missit oli kaikki TODELLA kauniita tyttöjä, taivastelen tässä nyt sitä, että oma silmä on harjaantunut katsomaan urheilijoitten vartaloita. Järkyttävää, että se on vaikuttanut käsitykseen ihannevartalosta niin paljon.

Nicole Wilkins

Mun mielestä naisen kroppa on kauneimmillaan silloin, kun se on naisellinen, linjakkaan hoikka ja jäntevä, liikkuu notkeasti ja pehmeän vaivattomasti. Peppu ja tissit pitää olla, ja raajoissa lihasten muodot nähtävissä. Pitkät ja kapeat jalat ja kädet miellyttää mun silmää, sekä ruskettunut nahka tietenkin. :)

Gabby Douglas

Kropan ulkonäköön vaikuttaa paljon se, miten sitä liikuttaa. "Bodari-kävely" ei ole kovin kaunista, ja saa sironkin varren näyttämään vähän äijämäiseltä. Arvostan ihan valtavasti tanssijoita ja voimistelijoita ja muita, joilla on jäntevän kaunis kroppa, sekä taito ja voima tehdä sillä uskomattomia temppuja. :) Tuo yllä oleva niken sivuilla kaapattu kuva on tällä hetkellä mun ykkös inspis, onneksi mulla on oma pt, joka osaa purkaa kaikki temput helposti harjoiteltaviksi paloiksi. Se ei takaa, että ikinä mitään oppisin, mutta antaa toivoa.

Tästä esimerkiksi on hyvä alottaa. :)

Mutta joo, tollasia kuparin ruskeita, hoikan lihaksikkaita blondeja vähän pörröisellä surffitukalla voisin tänne linkitellä vaikka kuinka. Siinä se mun naisihanne taitaa ulkoisesti olla. :)

Justine Munro

Mun takalinjasto on muuten lauantain reenistä edelleen niin kipee, että suorastaan voin pahoin hetkittäin. :D Että hienosti kyykätty.  Tack och adjö, kommentoikaas ny vähän, minkä näköinen on teidän mielestä täydellinen naisvartalo!

Vinoutunut vartalo

Terrve kaverit! :) Mä oon tässä lähiaikoina pistäny merkille, että kropassa saattaa olla vähän epäsymmetrioita. Esim vasemmassa epäkkäässä on aika paljon enemmän patoutunutta voimaa, ku oikeassa.
Tässä vähän korostetusti, tilanne ei siis oikeasti ole noin paha:

Vinoutumisen huomaa myös esim. kylkivenytyksissä, toinen puoli kiristää alhaalta ja toinen ylhäältä. Tätä ongelmaa ei ollut silloin, kun ratsasti päivittäin. :P Hepat kun alkoi äkkiä juosta vinossa, jos ratsastaja oli pahasti vino. Nyt kun ei elävää suoristajaa ole enää käytössä, pitää vähän enemmän miettiä.

Ryhti lähtee jalkateristä. Eli luultavasti, jos vinouden huomaa niskan ympärillä, se varsinainen ongelma on jossain alempana. Olen nyt treenannut tosi alavartalopainotteisesti, eli luultavasti se kireys, joka vetää vinoon, on jossain tuolla lantion seudulla. (Ainakin persus on koko ajan kipee ja lonkat särkee ja kiristelee.) Korjausliikkeenä siis päätin kokeilla vähän eriyttää jalkoja ja tietenkin venyttelyä olen lisännyt. Tänään suorin jaloin mavetukset yhdellä jalalla seisten kuulien kanssa, sekä lantion nostot lisäpainolla yhdellä jalalla.

Pitää vielä pyytää jota kuta tsekkaamaan, että lantion luut on yhtä edessä ja samoin olkapäät. Sitä on tosi vaikea nähdä itse, tai aistia muutenkaan. Ulkopuolelta sen näkee aika selvästi, jos perus olotila on pahasti kierossa koko ajan. :)

Jumpan lisäksi availin ja venyttelin alaselkää, jalkoja, lonkkia ja kylkiä.

Nyt kun siitä valkoisesta suorakulmion muotoisesta kalasta innostuin, tein sitä huomiseksi evääksi. Keittelin myös pikku tomaateista kastikkeen, tomaatit, sipuli ja paprika hyvissä mausteissa ja pienessä määrässä vettä pehmeiksi ja sauvasuristimella soseeksi.

Satu linkkasi facebookissa oman unelmavartalonsa, tosi mielenkiintoista ja motivoivaa katsella eri tyyppisiä sporttisia ihmiskehojen kuvia! Mä olen miettinyt pitkään tekeväni kuvakollaasin mua motivoivista ihannekropista, vähän niinkuin muotibloggaajat tekee niitä kollaaseja sesongin must have- vaatteista ja asusteista! :) Sports Illustrated -matskua siis tulossa! Nyt kaksi ässää, eli sauna ja salkkarit, tack och adjö!

Portaat, fitnessjuttuja, tukkaa ja sellasta.

 Aa, ihana päivä! :) Jostain syystä herään vapaapäivinäkin ajoissa, tänään nousin seitsemän aikaan ihan pirteänä. Makkariin paistaa aamuaurinko, itse asiassa ihan suoraan naamaan. Aurinkoisina päivinä siis herää automaattisesti pirteän aurinkoisena itsekin. 

Sitten olikin porrastreffit, Kiti tuli kylään ja lähdettiin vähän kipuamaan. :) Molempien kintut sheikkas jo toisen nousun jälkeen oikein kivasti.

Silti mentiin vielä kolmannenkin kerran, ja todettiin että juosten ne on kevyemmät! Varmaan joku tunti siinä vedettiin cardioo eli aeroobista eli lenkkeiltiin. Koiran kanssa juoksentelun voittaa kyllä kaverin kanssa juoruilukävely. Ja plussaa auringonpaisteesta. Kun lähtee reenaamaan bikinifitness-urheilijan kanssa, joka myös sattuu oleen mun kampaaja, vois vähän tietty kattoo miltä näyttää. :D Varsinkin jos kuitenki pitää jotain kuvia ottaa. Mutta ei vissiin oon ihan normaalia laittaa tukkaa ja naamaa kuosiin aamulenkille. Ei kai siinä sitte.

"Mee silleen urheilullisesti! No ei enempää!!" :)

Aivan mahtavaa jauhaa vaan jostain perslihaksista ja tukasta ja bikineistä, eikä kukaan tuu sanoon että maailmassa on tärkeempääki! Ja boonuksena tollasten dieettaajien kans hengailussa on se, että niillä on hemmetti omat eväät mukana! Ei paljoo tarvi kakkuja leipoo. :) (Leivoin sitten myöhemmin, lapsi ja mies saa jotain ihme kicksejä kakuista. Pistin kuitenkin spelttiä, luomuruokosokeria ja raakakaakaota, ettei ny ihan menis mahottomaks.)

Uuniseitä ja värikkäitä kasviaisia.

Siika vai kuha oli tällä kertaa pakasteseitä, ;) todistaa vaan sen, että mä olen loistava kokki. :D Töissä oli viikonloppuna seitä, ja tajusin että oon unohtanu sen kokonaan. Se on vähän niinkuin tofu, voi maistua mille vaan. Ja kelpaa lapsellekin. (Ja on halpaa.)

Iltalenkillä mini näytti vähän portaitten nousemisen tyyliä, ja pettyi pahasti, kun reitillä oleva liukumäki oli sulanut.

Jaa lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että tukastakin tuli lopulta oikein hyvä! Ettei ny kampaajalta ihan maine menis tyvikasvupotilaan julkisten kuvien takia!

Bodauksesta sen verran, että tein torstaina ripeän kyykkysetin, ja vasta tänään alkaa kipu reiskoissa ja persiissä hellittää. Jotain ongelmaa on nyt palautumisessa, plus että selkä on kiusallisen kipee. Auttaiskohan jeesusteippi, kinestesioo kun ei ny oo saatavilla?

Ja sitten aamupäivästä aloin tuskailemaan, että mun mineraalimeikkipohja on loppu ja uus on vasta matkalla. Tekstaria ei kuulunut, eli pelkäsin ettei paketti ole vieläkään perillä. Mutta lottovoitto (melkein) odottikin postilaatikossa! Uusi "kesäväri" olikin tullut kirjeenä kotiin asti. Eli ei mitään hätää!

Vähän huvittais taas alkaa täsmäbodata kesää kohti, lenkkeilyn ja laihduttamisen kanssa se vois toimia. Katotaan nyt mitä mä keksin. :) Nauttikaa ny siitä keväästä, kohta se on ohitte!

Diet Shake, Shaky Diet

Tämä ei ole maksettu mainos (oliskin), mutta pakko hehkuttaa! Olen aiemmin käyttänyt Fastin Dietmixiä, ja ei mulla siitäkään ole mitään pahaa sanottavaa. Mutta nyt sain käsiini SportLifen saman tyyppisen, Diet Shake-jauheen. Olen ihan varma, että siinä on jotain vilppiä ja se on oikeesti O'boy kaakaojauhetta tai jotain.   Suklaanmakuinen maitoon miksattuna on ihan SAIRAAN hyvää!

Kesä tulee, ja tietenkin mun rento ruokasuhde näkyy vähän kropassa. En aio ottaa mitään kuuria, jossa ripotellaan puolukoitten päälle msm-jauhetta ja hengitetään kosteaa ilmaa, mutta pikkasen on kiva siivota ruokia ja kevennellä kesäksi. Vastaus on Pispalan portaissa, punttitreenissä ja tehostetussa harkinnassa syömisen suhteen. Tämän jauheen lisäksi otin käyttöön yhden toisenkin ravintolisän, katsotaan onko siinä mitään taikaa. ;) Ei, kyseessä ei ole Rakas sähän oot läski -ohjelmasta tuttu Konjak. Kerron tästä, kun on vähän kokemusta.

Viime kesän ruskettunut selkä, tänä kesänä saattaa olla vähän pienempiä, mutta toivottavasti kireämpiä patteja yläosassa. Pakarat nyt ei mahdu enää farkkuihin, katsotaan onko siellä lihastakin alla vai onko pyöreys ihan vain Polly Rocksien ja punaviinin ansiota. :)

Ps. Jos et ole maistanut Polly Rockseja, älä maista. Se on turmion tie. :D

Vaihtelua treeniin ja fiilistelyä

Ompas täällä ollut rento pääsiäinen! Kelit ei voi paljon paremmat olla, ja onkin sitten ulkoiltu urakalla. Naureskelin launtai-iltana, että ihan voidaan tällä rutiinilla mennä kuolemaan asti, puolentoistatunnin iltalenkki ja sauna päälle. :) Voidaan tässä kohtaa puhua cardio-treenistä, pk-lenkistä tai aerobisesta treenistä, vähän mediaseksikkäämpää ku iltakävely... Tai oikeestaan lauantai-illan lenkki oli intervallitreeni, ku mä en jaksanu koko ajan juosta. Samanlaiset tuulipuvut puuttuu vielä, tai siis tiimiverkkarit.

Maisemat on vaan näillä hoodeilla ihan uskomattomat. Kun olen kotoisin aivan tasaiselta Pohjois-Pohjanmaalta, en totu ikinä näihin korkeuseroihin.

Tehtaan jengi oli tänään porrasjuoksemassa, aika hapokasta ilmeisesti! Nyt on kaikille salilla pumppaileville oikea aika vuodesta ottaa ohjelmaan mukaan myös ulkoliikunta, kyllähän se monipuolisuus on avainsana, oli tavoitteena sitten mikä tahansa. Voima, räjähtävyys, liikkuvuus, kestävyys, kaikkien niitten kehittäminen yhdessä johtaa eteenpäin. Ja kun koko ajan mukana säilyy tekemisen ja liikkumisen ilo ja aito läsnäolo, niin hymyilyttää varmasti keskivertotallaajaa enemmän. Joskus on niin kiva unohtaa tehot ja kalorit, kilot ja vauhti, nauttia vaan liikkumisesta ja fiiliksestä. Lenkkeily vaihtelevissa maisemissa tekee hyvää!

Koitettiin mennä napsiin kuvia porrastreenaajista, mutta ei oikein osuttu paikalle oikeaan aikaan. Munkkijonossa sen sijaan oltiin täydelliseen aikaan, ennen kuin isoin jonoin ehti muodostua.

Ulkoilu aiheutti vakavan happimyrkytyksen ja naisväki sammui pinoon sohvalle pariksi tunniksi. Tästä on hyvä palata arkeen taas huomenna!

Vatsalihasten ryhtiliike

No niin, niistä vatsalihaksista! Naisen vatsalihaksisto ja -nahkakin joutuvat aika erikoiseen tilanteeseen raskausaikana. Palautuminen ottaa aikansa, ja minusta on aivan käsittämätöntä, että vatsanseutu tosiaan palautuu ennalleen tai ainakin lähes. Miten se voi olla mahdollista?? Menee vähän sivuraiteille, mutta raskauden ja synnytyksen kokeminen kyllä ainakin mulla lisäsi luottoa ja kunnioitusta omaa vartaloa kohtaan.

Edelleen vatsalihaksia treenataan tekemällä istumaan nousuja ja linkkuveitsiä. Ok, molemmat on oikein hyviä, JOS osaa käyttää vatsalihaksiaan. Olen itse huomannut, että erityisesti alavatsan aktivoiminen on noissa liikkeissä todella haastavaa. Vatsan yläosa ja lonkankoukistajat, jopa etureidet hoitaa homman jotta alavatsa saa pysyä rennon pehmeänä. Olen kuullut ihmisistä, jotka kiinteän vatsan toivossa vispaavat 200 sit-uppia joka päivä. Okei, voi olla että se toimii, luultavasti kuitenkin lonkankoukistajat kiristyy ja koko vatsalihaksisto lyhenee ja vetää ryhtiä vähän kasaan. Vatsa ei siis ala näyttää litteältä niinkuin toivoisi.

Ohjatuissa jumpissa käsketään vetämään napa sisään. Mulle se antaa ihan väärän mielikuvan, enkä saa vatsaa oikein aktivoitua. Vatsalihasten treenaantuminen on enemmän kiinni oikeasta ajatuksesta ja mielikuvasta, kuin toistojen määrästä ja vauhdista. Oli sitten kyse lankusta, ryhdikkäästä seisomisesta tai muuten vatsan aktivoimisesta, napa sisään näyttää tältä:

Alavatsa on edelleen ruma ja pehmeä, vaikka napa on tiukasti sisällä. Ryhtiä on myös vaikea pitää rennosti pystyssä. Lantio kääntyy vähän eteen ja pää roikkuu vähän edessä myös.

Minun oivallukseni onkin ollut ajatus koko vatsan nostamisesta ylös. Aina, kun teen jotain vatsalihaksiin liittyvää tai koitan seisoa/istua suorassa, ajattelen vetäväni vatsalihakset kohti leukaa. Se on ainoa tapa, jolla saan myös alavatsan kunnolla aktivoitua. Näyttää tältä:

Toimii paljon parempana ryhtiliikkeenä, kuin olkapäiden pakottaminen taakse. Kuvat ei ole ihan parhaat ryhdin tarkastelemiseen, koska piti ottaa kuvaa samalla. Tarkoituksena olikin lähinnä demota tuota vatsan muodon muuttumista kahden erilaisen mielikuvan kautta. :) Eli jos vielä väritän, ajattele sitä hetkeä, kun koitat laittaa aivan liian pienten farkkujen nappia kiinni!

Muutenkin ajatus vatsan ja keskivartalon pidentämisestä vie ryhtiä oikeampaan suuntaan, kuin navan selkärankaan rutistaminen. Varsinkin tällaisella "miten sä voit olla noin pitkä, ootko lentopalloilija"-mallisella on riskinä koittaa näyttää vähän itseään pienemmältä. Hahhah, olen kokonaiset 173, eli ihan JÄTTI! :D

Lonkan koukistajien jumittaminen on tosi tavallinen ongelma, ja huomaan aina alaselkäkivuista, kun ne on päässeet kiristymään. Koitan siksi olla tosi tarkkana vatsatreenissä, etten kiristä niitä entisestään. Teen sit-uppini usein niin, että jalat on auki polvet koukussa. Eli jalkapohjat melkein yhdessä, kintut sammakkoasennossa rentoina. Silloin saan blokattua lonkat ja jalat pois ja voin keskittyä oikeasti vatsalihaksiin.

Eli yhteenveto: jos haluat litteämmän vatsan, nosta napaa ylös aina, kun ajattelet vatsaasi. Kun haluat paremman ryhdin, ajattele työntäväsi jalkapohjilla maata kauemmas, pidennä keskivartaloa ja kuvittele päälaeltasi lähtevän siiman, joka vetää päätä ylöspäin ja niska pitenee. Ja hymyile! Oujee, näyttää hyvältä!

Aurinkoista ja ryhdikästä sunnuntaita!

Varo crossfittiä, voit tulla lihashirviöksi!

Luulin, että tällaisia ihmisiä ei enää ole olemassa. Voimaharjoittelu ei sovi naisen ruumiinrakenteelle, lihaksikas nainen ei ole seksikäs (siis jokainen nainen tietenkin suunnittelee elämänsä vain tätä silmällä pitäen, tärkeintä on olla seksikäs), crossfit räjäyttää lihakset kasvuun... WTF?? :D

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10862876

Loistava keskustelu, näitä todellakin liikkuu vielä tuolla kylällä. Jotta en muuttuisi enää yhtään lihaksikkaammaksi ja kuvottavan miehekkääksi, jätän treenit tältä päivältä porraslenkkiin ja keskityn tekemään naisen vartalolle paremmin sopivaa siivousta ja ompelua.

En muuten sitten odotellut mitään kevään tuloa, portaat saa nousta vaikka joka aamu ihan ilmaiseksi. Näin alkuun kerta kävellen, ehkä kesemmällä sitten oikein urakalla. :)

Body-lajit ja metabolinen katastrofi

Minusta tuntuu, että on pakko vähän ottaa kantaa. Aloitetaanpa siitä, että fitness-lajit on kovassa nousussa, kisalavoille on tunkua varmasti tänä keväänä ja ensi syksynä. Bikini erityisesti, siinähän haetaan hyvin pitkälle sitä vartaloa, joka tässä maailmassa ja ajassa on ihanteellisin. Kukapa ei haluaisi omastaan muokata sellaista, näyttää jumalaisen trimmatulta, ruskealta ja poseerata naisellisesti vimpan päälle puunattuna. Ehdottomasti on iloinen asia, että liikunnallinen elämäntapa on muodissa. Se, että nuoret tytöt haluaa syödä terveellisesti ja treenata kreisibailaamisen sijaan, on buumin positiivinen seuraus. Toivotaan että tämä ei ole ohi menevä trendi, vaan nuoriso pelastuu alkaessaan ihannoida kimaltavia urheilijoita! Miesten osalta en oikein osaa ottaa kantaa, puhun siis nyt pääasiassa tytöistä ja naisista.

Aina kun joku tällainen aalto nousee, seuraa vastareaktio. Fitness-hypeä koittaa nyt horjuttaa traaginen metabolinen tuho! Tässä esimerkiksi oikein hyvä teksti siihen liittyen: http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html  . Että jos syö yksipuolisesti, näkee nälkää, kuihduttaa elimistöään, ei nuku jne. häiriintyy aineenvaihdunta ja terveys on vaarassa? Yllättävää. Vai? Lihastohtorin vierailijakynästä hyvä ja asiallinen teksti aiheesta: http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/ .

En ole lääkäri enkä asiasta maallikkoa enempää ymmärrä, mutta terve järkikin sanoo, että jos ravinto koostuu kuukausien ajan alle viidestä ainesosasta, joka päivä pitää vetää kaksi tuntia hikilenkkiä plus puntti päälle, työkyky menee nälkäkuurin takia useita viikkoja ennen tavoitepäivää ja perhe ja parisuhde on vaarassa kun "huippu-urheilijan" pää sekoaa ravinnon ja unen puutteesta, niin ei kukaan varmaan kuvittele sen olevan mitään terveellistä elämää?  The kisapäivän jälkeen kroppa on täysin kuutamolla, mitä pitäisi tehdä  ravinnolle, kun sitä ei ole aikoihin saanut.  Hormonitoiminta on nurinperin, oma turpoava peilikuva ahdistaa ja maailma kiertyy entistä enemmän oman navan ympärille. Seuraavaan kisapäivään on taas pudotettavana rutkasti painoa ja edessä uusi, flunssien ja pienten loukkaantumisten riivaama kärsimysnäytelmä.

Maallikkotason vertauskuvana vaikka tämä: ihminen, jolla on Seppo Rädyn ruumiinrakenne, päättää alkaa taitoluistelijaksi, koska Kiira Korpikin on niin ihana. Alkaa jäätävä treeni, hyvä hyvä, kehitystä tapahtuu. Mutta seppomaisella voimakkaalla keholla varustettu ei millään maailman treenimetodeilla tule ikinä huipputasoiseksi. Näettekö seppomaisen hyppäämässä kolmoishyppyjä? Se ihan varmasti onnistuu, mutta luultavasti joku toisen tyyppinen keho (joka ei keihästä sitten saisi kovinkaan kauas lentämään) pyörii ja nousee irti jäästä vähän kauniimmin. 

Kun laji on kuuma, hypessa ja super mediaseksikäs, kaikki haluaa mukaan. Tuttavapiirissä on kaksi tajuttoman upeaa naista, jotka ovat saavuttamassa tuota haluttua, jumalaista bikini-vartaloa ilman minkäänlaista tuhoa päässä tai elimistössä. Koska niitten vartalot on luonnostaan oikean tyyppiset! Ne on luonnostaan keskeltä kapeita ja tasapainoiset mittasuhteet omaavia. Toivoisinkin, että jokainen, joka koittaa saavuttaa unelmakehoaan kärsimyksen kautta, koska kisalavalle on päästävä, miettisi hiljaa mielessään että miksi. Mitä sillä saavuttaa tai luulee saavuttavansa, onko se sen kärsimyksen ja terveyden riskeeraamisen arvoista? Voi olla että on, en tiedä. En usko. Sen tiedän, että näille luonnonlahjakkuuksille se on aika helvetin paljon helpompaa ja kalkkiviivoilla ei ratkaise asenne, eikä keskitysleirimeiningistä saa lisäpisteitä. Aina on poikkeuksia, jokaisessa urheilulajissa. Mutta kun tehdään jotain kropalla, geenit ja lahjakkuus kyllä ohjaa lajivalintaa. Tahdonvoimalla ei tehdä maratoonarista huippua moukarinheittäjää. 

Sen sijaan, jos olet kiinnostunut body-lajeista, ja huomaat että samperi, mähän oon saman muotonen ku toi Virmajoen Anna, kunhan saan vähän lisää habaa, niin NYT on sun aika! Ammattitaitoisen koutsin käsissä ja oma järki päässä ei terveys siitä kärsi. No worries! 

Kuva: www.girlswithmuscle.com

Ballerinoja

Ajattelin jakaa teidän kanssa yhden mun jokapäiväisen "ai-kändin". :) Onko kauniimpaa vartaloa, kuin ballerinan jäntevä, notkea, täydellisen hallittu ja kauneudestaan tietoinen kroppa, joka sykkii herkkyyttä ja voimaa yhtä aikaa. Baletti itsessään ei mitenkään ole lähellä sydäntä, olen enemmän vapaamman ilmaisun ystävä, mutta visuaalisesti Ballerina Project inspiroi mua. Upeita ballerinoja yllättävissä paikoissa, huikean kauniita kuvia eri puolilta maailmaa! Kauneutta perjantaipäivääsi ole hyvä! :)

(Kaikki kuvat täältä: https://www.facebook.com/theballerinaproject/photos_stream)

Mieltä olemisen vapaus

Mietin, kummasta kirjoittaisin, muutoksesta vai vitutuksesta. Päädyin jälkimmäisen kautta tavoitteisiin ja rutiineihin.

Olen tosi passiivinen blogi-surffari, kommentoin tuskin koskaan, vaikka seuraan lähes päivittäin kymmeniä blogeja. Eilen kuitenkin satuin olemaan linjoilla, kun Marko postasi tavoitteellisuudesta. Jäin sitten vähän miettimään omia tavoitteita, rutiinia ja motiiveja liikkumisessa. Olen siis tosiaan periaatteessa vastaan kaikkia "kuureja", määräaikaan sidottuja tavoitteita. Pelkään niitten olevan väliaikaisia, äärimmäisyyksiin vietyjä elämäntapamuutoksia, joilla on alku ja loppu. Mä haluan mun liikkumisen olevan luonnollinen osa elämää aina. Se voi vaihtaa muotoaan ja intensiteettiään riippuen elämäntilanteesta, mutta se pysyy.

On eri asia treenata jotain suoritusta, kilpailua varten, kuin olla tällainen kuntoilija. Puhun siis ihan rivikansalaisena, kisatykit on erikseen. Jossain määrin nämä nyt sekoittuu, kun fitness on yhtäkkiä niin pop. Superdieetit ja muut tehostartit elämänmuutokselle on täysin fine, olen ihan fani! Mutta, niitten pitäisi johtaa siihen, että liikkumisesta, säännöllisestä syömisestä ja lepäämisestä tulee elämäntapa. Nyt on joku ihme trendi, että ollaan ylipainoisia ja liikunta on kaukainen ajatus. Sitten tehdään muutos ja tähdätään kisalavoille 2016. Mitä siinä tapahtuu matkalla? Missä vaiheessa se normaali, terve hyvinvointi sitten tulee mukaan kuvioihin? Fitness-lajit eivät ole yhtäkuin terveellinen elämä. Se on äärimmäisyyksiin viety kilpailulaji huippu-urheilun ja kauneuskisojen välimaastossa. Dieetit ja treenit vie kropan ja mielen aivan äärirajoille, se on todella kovaa duunia. Kuulemma. Väitteeni perustuu valkkarilasi kädessä mukavassa asennossa erilaisista lähteistä hankittuun tietoon. :) Mietin vain, estääkö tässä tavoite sen tasapainon, normaalin aktiivisen elämäntavan löytymistä?

Mulla ei varmaan ole tavoitteita, tai on aina välillä mutta sitten ne menee pois mielestä tai vaihtuu. Jokaisella on oma tapansa jäsentää elämäänsä, mä pyrin tasapainoon. Haluan olla terve, vahva, liikkuva, motorisesti näppärä ja näyttää sporttisen hyvinvoivalta. Välillä olen siellä, välillä en ehkä ihan. Mä uskoisin, että olen onnistunut luomaan liikkumisesta rutiinin. Mulla on kausia, että haluaisin olla ankarampi, dieetata ja treenata hulluna. Pääasiassa kuitenkaan ei. Joskus haluaisin maailman eniten olla läpinäkyvän laiha, toisinaan hankkia lihakset. Kumpikaan ei onneksi onnistu siinä aikajänteessä, missä mä elän. :) Oli niin tai näin, liikutan itseni hikeen useita kertoja viikossa, syön joka päivä kasviksia ja proteiinia ja olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Jälleen kerran, ihailen ja kunnioitan suuresti kaikkia kisatykkejä tai sellaisiksi aikovia. Haluaisin kuitenkin, että täysliikkumattomuuden ja minut nähdään kisalavalla 2016 välissä muistettaisiin olevan aika monenlaista liikunnallisen elämän muotoa. Haluaisin tietenkin näyttää fitness-tyypiltä, pystyä crossfit-suorituksiin ja maratoniin, mutta se vaatisi asioita, joihin en ole valmis. Siksi en aseta tavoitteita kovin tosissani, olen vain iloinen rutiineistani. :)

Tänään lisäbuusti tuli siitä, mistä aloitin, vitutuksesta. Tein jopa muutaman negatiivisen leuanvedon, vaikka en tykkää niistä yhtään. Ärsytti niin kovasti. Selkälihakset hyötyivät tällä kertaa kiukusta. :)

Ulkonäköön liittyvä APUA!

Hei nyt kauneus/terveys/hyvinvointi/fitness -gurut apua! Mitä tuolla mun selässä on? Ryppyjä? Rasvaa ohuina suikaleina? Nestehukka? Liian iso nahka? Tsiisus oikeesti, näyttää tosi pahalta. Mun nahasta on elastaani kadonnut, enkä ole käyttänyt huuhteluainetta. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa, KRIISI! :D

Voi hyvänen aika. Tästä edes treenaan (ja olen) aina joku löysä huppari päällä.

Tempaus ja takareidet

Eilen, kun kaupoissa pyörimisen jälkeen kurvasin Kuntotehtaalle, oli ohjelmassa jalkatreeni. Heräsin tänään jalkasärkyyn, joten hyvin se meni perille. Mutta ennen trikoille kuoriutumista törmäsin facebookissa Ice Chamber -teamin videoon. Jessica DiBiase tekee 60 tempausta 24-kiloisella kuulalla.

Vaikka ruumiinrakenne ei suoranaisesti kerro mitään voimatasosta, en voi olla ihmettelemättä, miten noin pikkuisesta varresta irtoaa noin paljon poweria! Arvostan!

Mm. Jessicasta inspiroituneena lämmittelin jalkajumppaan kokeilemalla pitkästä aikaa nostaa vähän kellon kanssa. Varsinainen kuulailu on jäänyt säälittävän vähälle huomiolle, ja sen tunsi käsissä. Laitoin 5 minuuttia kelloon, ja tein 12-kiloisella tempauksia tahdilla n.18 rpm. Jos vertaan noin vuoden takaiseen kuulakuntoon, on kroppaan tullut lisää voimaa. Se on hyvä. Nostokunto vaatii kuitenkin nostamista, ja "otelihaksissa" tuntuva polte kertoo tottumattomuudesta ja siitä, ettei ote ole ehkä optimaalisen rento. Siihen taas on monia mahdollisia syitä, ja tekniikkaa voisi esim analysoida videolta tai koutsin kanssa. Helpointa ja tehokkainta on kuitenkin vain treenata.

Jalkoja kunnioitin tekemällä superina askelkyykkyä ja yhden suoran jalan maastavetoa kuulia painona käyttäen. Viimeistelin vielä kuminauhalla. Olen käsittämättömän kateellinen ihmisille, joilla on kauniin pyöreät takareidet, vaikka jalat on muuten hoikat ja naiselliset. Aion hankkia sellaiset siis. :) (Tiedän joskus kirjoittaneeni, ettei mua kiinnosta joku takareiden linjaus. Nyt kiinnostaa!)

When driving to the gym yesterday, I actually had my thighs in mind. Just before peeling off my winter-proof down uniform, I sat down to watch the video above. I know, strenght isn't about big muscles necessarily, but I have to be very impressed by how Jessica DiBiase is able to produce power out of such a slim body! Respect! 

Jessica's snatches insipired me once again, and I had to try some snatches also. 5 minutes with 12 kilos, 18 rpm. Since I haven't been lifting for a while, my arms were on fire! But otherwise I must be happy on my body strength. Totally I am more powerful than a year ago. :) Snatches improve by snacthing, technique analysing.. hmm, maybe later, now I just need to practice! 

I have to say, my focus on lower body trainig is on hamstrings and buttocks. :) I am obsessed and envious, you know the kind of girls with beatifully round-shaped hamstrings in slim and feminine legs. That's what I am going to get also! So lunges and different versions of deadlifts, spiced up with rubberband workout for hamstrings was yesterday's programme. This morning my aching thighs woke me up, so right on target went my sweating! 

Maanantai

Tänään oli sitten vuorossa se vatsatreeni, lisäksi tein vähän ojentajia ja olkapäitä. Tehtaalla on maanantaisin koripalloilijoita, ja mä käyn tekemässä omat pikku jumppani jossain nurkassa. :) 

Postista kävin hakemassa Lushin paketin, toivottavasti ihana saippuakauppa saataisiin pian Tampereellekin! Nettikaupan toimitus on tosi nopea, mutta kaupat on niiiiin suloisia, että niissä on vaan kiva käydä. Paketissa oli naamio, erityisen kosteuttava  voide talvi-iholle, hierontapala, suihkugeeliä sekä lahjana pala "Snowcake"-saippuaa lahjaksi. Nuo pikkuiset tuotetesterit on aina kivoja, saa vähän testailla jotain, mitä ei ole edes tullut ajatelleeksi tilata.

Heti kotona levittelin kotikutoisen oloisen "The Sacred Truth" -naamion. Lushin tuotteissa ei ole turhia kemikaaleja, vaan ne tehdään tuoreista luonnon matskuista. Siksi rakennekaan ei ole niin teollista, varsinkin naamiot on sellaisia vähän kokkareisia, ja alkavat kuivuessaan varista. Mieluummin kuitenkin haudutan nassuani luonnollisella kökkömonjällä, kuin teollisilla myrkyillä. 

Vihertävät mönjät naamassa, onepiece ja Roba. Uitin tukankin öljyssä ja pistin pussiin Roban ajaksi. Jos joku vielä tulis fiksaan mun kynnet niin tässähän ois oikein pitäny huolta ittestään. Mä oon alkanut vähän taas kaipailemaan stiletti-kynsiä ja ripsien pidennyksiä. En ole vieläkään oppinut elämään ripsivärin kanssa, näytän aina iltaisin ihan alice cooperilta. Feikkiripsien kanssa ei ois tuota ongelmaa. 

Kukkuu, mä menen saunaan. Moro!