Myrskyä luvassa

Huilasin eilisen kotona, töissä pyörii äänen vievää flunssaa, mäkin sain oman osani. Ääni säilyi, mutta kuume nousi kun sinnittelin keskiviikon töissä ja menin vielä hierojalle. Muutama tunti ekstra-unta, buranaa ja vielä 10 tunnin yöunet, niin eiköhän tässä iltavuorosta selvitä tänään. 

Illalla kävin kävellen kaupassa Kasperin kanssa. Maisemat oli aika huikeat. Pilvet oli korkealla, kuu melkein täysi. Myrsky ilmoitteli jo tulostaan, tuuli oli hyytävä! Kova tuuli tarkoittaa täällä "vuoristossa" mm. sitä, ettei telkkari näy ihan pätkimättä. Se ei kuitenkaan meitä haittaa.

Haulitornissa oli valot, ja pilvien välistä kylmänä loimottava kuu teki kuvasta kyllä ihan satumaisen. Hirveästi inspiroivaa eye-candyä ihan tavallisella kahvinhakureissulla Saleen! :) Vanha peltikatto ja kova tuuli saattaisi tehdä yöstä levottoman. Me kuitenkin nukutaan kolmesta kerroksesta alimmassa, ja siellä ei tiedä kyllä säänvaihteluista MITÄÄN! Kellarissa (joka siis on katutasossa, ei missään maan alla) on nyt myös tuo Joonaksen upeasti tuunaama mustanpuhuva pirttikalusto. Tein siinä jo ensimmäiset jouluaskartelut eilen, täydellinen näpertelypöytä! Viikonloppuna askarrellaan joulukortteja, kun pikkuapulainenkin tulee kotiin.

Ilmeisesti tuo virus teki palautumisesta vaikeaa, siksi en ole tällä viikolla ottanut treeneistä paineita. Hierojalla selvisi, että mun niskan ympärillä olevat lihakset on lähes tunnottomat.  Johtuu pahasta jumittumisesta tai sitten on jäänne välilevytyrästä. Hermotus on saanut vaurioita, eikä ole palautunut entiselleen. Tämä pitää ottaa huomioon, kun lataa raskaita painoja niskan taakse. Magneettikuvaus on sen verran hintavaa, ettei ole tapana ottaa mitään kontrollikuvia. Siksi parantuminen arvioidaan ihan mun omien tuntemusten perusteella, ja aina noista jotain jälkiä taitaa jäädä kroppaan. Hyvä muistutus ja yksi syy pitää myös yläkropan lihakset vahvoina ja vetreinä! 

Kelistä ja sähkökatkoista huolimatta tunnelmallista perjantaita! Toivottavasti ei tarvi illalla irrotella rekkoja kinoksista, mun puolesta lumentulo vois alkaa vasta iltaysin jälkeen. ;)

Ja TAAS aivan jumissa

Hyvä kun pääsee kävelemään, portaat on ihan tuskaa, ja jos hetken istuu paikallaan niin irvistelemättä ei ylös pääse. Sillä lailla vaikuttaa kunnon jalkatreeni ihmiseen. Painot oli ihan maltilliset, taikasana on askelkyykky ja jumppakuminauha. Siis toki erikseen. Ja treeni on siis tehty toissa iltana, kyllä tänään ois jo pitäny helpottaa. Mutta paheni vaan. :D

Tällä viikolla on ollut vähän maalausprokkiksia sekä kotona, että työmaalla. En oikein muista, mistä se ajatus lähti, mutta löysin halvalla vanhan pirttikaluston. Keksin, että se näyttäisi vähemmän kesämökiltä kiiltävän mustana. Mies oli mukana, ja veteli miranolit pintaan. Pöytä tuli kotiin Corsalla ja penkit Kialla. Meidän pikku autot imee käsittämättömän isoja esineitä sisuksiinsa.

Lauantaina kokeilin vähän ooppelini iskun kestävyyttä, töistä lähtiessä tuli joku näköhäiriö tai ajatuskatkos. "Ei **ttu mä oon väärällä kaistalla!* Äkkikäännös vasemmalle ja suoraan päin kaidetta. Onneksi oli sula tie, eikä ketään rinnalla, selvisin pelkällä kolhiintuneella pellillä. En silti suosittele kokeilemaan, vähän jäätä niin ois menty pöpelikköön kierien komeasti.

Töissä maalasin itsekin. Ass to grass on niin last season, ass to the freshly painted wall on paljon coolimpaa. Siinä oli pakarankuvat valkoisessa seinässä ja tummansiniset työhousut valkeassa maalissa. Hirveen söpöä. Ja koska rempattiin koko päivä, ei ollut järkeä vaihtaa vaatteita. Toivottavasti asiakkailla oli yhtä kivaa ku työkavereilla. No mutta näitä sattuu. Valitettavasti se oli vasta pohjamaali, niin askelkyykkyjen tulokset ei jääneet pysyvästi sinisen talon sisäseinään. :)

Huomenna pääsen viimein pitkästä aikaa hierojalle! Ihan huippua, mutta jalkoihin en anna koskea. Miten ne nyt onkin koko ajan niin kipeät, en tajua. Eikä noita voi edes venytellä, ne on niin rikki, tuntuu että lihassäikeet pingahtelee poikki jos vähän venyttää. Hyvin jumpattu! Piikkimatto onneksi auttaa edes vähän.

Nukkumatin matkaan, että pääsee huomenna taas seiskalta töihin. Moroo!

Kokemus Mielikylvystä

Noniin, viimein sain aikaiseksi käydä kokeilemassa Mielikylpyä. En oikeastaan odottanut mitään, mutta koska olen tosi herkkä mm. akupunktiolle ja joogan vaikutuksille myös mieleen, menin tosi avoimena ja rentona. Olin mindstream-tunnilla muutaman muun kanssa. Paikka on tosi kaunis ja viihtyisä, ja todellakin olen nyt kokemusta rikkaampi. Se, mitä suggestiorentoutuksessa tapahtuu, pitää kokea itse. Menen ihan varmasti uudestaan, ja testaan myös muita tunteja. Vajaan tunnin aikana kerkesin olla unenomaisessa, raskaan rentoutuneessa tilassa,sekä havahtua tuntien todella voimakasta onnea ja kiitollisuutta. Tunnin loppuessa hymyilin leveästi, tunsin itseni levänneeksi ja onnelliseksi. Epäilin, etten tarvi heijastinta, oli niin hehkuva fiilis!

Mielikylvyn nettisivuilta pääsee firman blogiin ja voi lukea asiakkaitten kokemuksia. Uskon 100% varmasti, että ihan jokainen hyötyy tuollaisesta ohjatusta rentoutuksesta ja positiivisuuden lataamisesta alitajuntaan. Vaikka siis mä en todellakaan kovin helposti innostu juuri mistään.... ;) niin nyt olen kyllä todella vaikuttunut. 15 eurolla pääsee kertakäynnille, ja nyt on uusille asiakkaille sarjakortteja todella edulliseen tarjoushintaan.

Ps. Aamun juoksulenkki tuntui kamalan kevyeltä, nyt sattuu koko alakroppaan aika hirveesti. Onkohan musta tullu vanha tai jotain? En oo edes koskenut palautusjuomaan tänään. Hmm.

Illan inkkari: weheartit.com

Koirajuoksu

Tänään kävin aamulenkillä! Oikein aamuaeroobinen, juoksentelua ennen aamiaista. Keli on surkea, harmaata ja märkää. Koko ajan saa varoa liukastumasta märkiin lehtiin ja nelijalkainen lenkkikaveri tarvii tietenkin pesun ja linkouksen kunnon lenkin jälkeen. Mutta ei anneta sen haitata! Sitä paitsi tänä aamuna ei satanut.

Juoksen useimmiten koiran kanssa, koska tuntuisi ihan tyhmältä käydä itsekseen lenkillä ja sitten liikuttaa koiraa erikseen. Koirajuoksussa on kuitenkin jotain juttuja, mitkä pitää ottaa huomioon. Ajattelin kirjoitella niistä vähän omiin kokemuksiin pohjautuen! Kasper on siis cockerspanieli, eli ihan kompaktin kokoinen, eikä missään nimessä mikään vetokoira. Useimmiten canicrossia kilpatasolla harrastetaan isojen, sporttisten rotujen kanssa. Cockeri on kuitenkin oikein hyvä lenkkikaveri tällaiseen kuntoiluun, eikä mikään estä kisaamastakaan, kyllä siitä vauhtia irtoaa.

Kassu rakastaa juoksemista, ja sekoaa kun otan valjaat esiin. Jos se saa itse määrätä tahdin, se lähtee heti kotipihasta vetämään aivan sata lasissa, kunnon rekilaukkaa. :D Koiran lihaksisto kuitenkin toimii aika lailla samoin kuin ihmisen, eikä suoraan sängystä hapoille spurttaaminen ole terveellistä. Niimpä ennen varsinaista lenkkiä olis hyvä antaa koiran lämmetä esim juoksentelemalla vähän vapaana, leikkien tms. Väsyttää ei kuitenkaan kannata tietenkään.

Varusteina on siis valjaat, jotka soveltuvat kevyeen vetoon, liina, joka joustaa ja kiinnittyy ihmisen vyöhön. Isomman koiran kanssa vyön pitää olla leveä, pehmustettu ja hyvin istuva. Mulla on vaan sellanen nylon-nauha, joka kyllä pienenkin koiran repäisystä meinaa halkaista sisäelimet... Peruslenkkeilyvarusteet saa ihan muutamalla kympillä, mutta varsinkin isomman koiran kanssa kannattaa ehkä panostaa ihan oikeisiin canicross-varusteisiin. Varsinkin kaupunkioloissa liinassa on hyvä olla joustamaton osuus lähellä koiraa, että koiran saa tarvittaessa lähelle ja kunnolla hallintaan helposti.

Ja luonnollisesti, ennenkuin koiran kanssa lähtee juoksentelemaan maanteille pitkä narun kanssa ja koira vain vyölle kytkettynä, pitää perustottelevaisuus olla kunnossa. Remmirähjän tai muuten asenneongelmaisen kanssa tulee helposti vaaratilanteita. Polkupyörät, toiset koirat, toiset lenkkeilijät, suojatielle pysähtyminen jne saattaa nostaa juoksijan sykettä ihan turhaan. Siksi ensin koira hallintaan, sitten vasta urheilemaan. Tuntuu itsestään selvälle, mutta valitettavasti ei ole. Koiran pitäisi keskittyä etenemiseen ja ohittaa kauniisti, pysyä reunassa, odottaa ja tulla tarvittaessa sivulle käskystä. Olen huomannut, että kun Kassu lenkin loppupuolella on väsynyt, se ei enää oikein kuule. Silloin se vaan jolkottaa keskellä tietä, eikä "reunaan" -käskyä enää noteerata. 

Ja tosiaan, koska koirallekin vetovaljaissa juokseminen on treeniä, pitää senkin kuntoa rakentaa progressiivisesti. Ei niin, että kun itse olet juossut kympin lenkkejä ja keksit ottaa koirankin mukaan, vedät sen heti ihan piippuun ja jumiin. Jos aloittaa lenkkeilyn yhtä aikaa koiran kanssa, normaalikuntoisilla koira kehittyy sopivaa tahtia siinä samalla. Ja tietenkin koiran koko pitää huomioida. Kassun kanssa en yli kympin lenkkejä ole tehnyt kuin pari, ja ne vaatii jo vähän erityspalauttelua. Eläin- ja ihmiskuntoilijalla on se ero, että ihmiselle voi perustella lihaskivun vähän kuin kuuluvan asiaan, se tietää kehittymistä. Jos eläimen liikkuminen tuntuu kivuliaalta, katoaa siltä motivaatio aika pian. Siksi on tärkeää huolehtia koiran lihashuollosta, palautumisesta ja oikeanlaisesta ravinnosta. 

Kasperin raviaskel on juuri sopiva, se pystyy mun peruslenkkivauhdissa etenemään reippaassa mutta rennossa ravissa. Silloin vyöhön tulee kevyt veto. Joskus voidaan spurttailla laukkaakin, mutta vain lyhyitä pätkiä. Koiraeläimelle luonnollisin tapa tehdä matkaa on rento ravi pää vähän alhaalla, jos miettii vaikka susia. Vetäminen tuo oman lisän koiran lihastyöhön, ja alussa koira ei jaksa välttämättä vetää kovin kauaa. Siinäkin kuitenkin kehitystä tapahtuu nopeasti. Juoksijan kannalta kevyt veto mun kokemuksen mukaan tietenkin vähän keventää askelta (etenkin ylämäessä!) ja jos vyö on sopivalla kohdalla lantiolla, se myös korjaa ja tasapainottaa ryhtiä. Painopisteen pitäisi juostessakin olla jalkojen päällä, eli jalkojen osua lantion alle. Väsyessä helposti lantio ja jalat alkaa koukistua ja asento mennä kasaan. Koiran veto kohottaa automaattisesti lantiota parempaan ryhtiin. (Toki vetämättömänkin koiran kanssa voi lenkkeillä ihan yhtä hyvin.  Koirajuoksussa kuitenkin on tarkoitus ottaa vähän vauhtia myös koirasta, ja siksi nyt oletan että koiran annetaan tehdä oma osuutensa.)

Jos koira vetää aktiivisesti, mutta ei ole kuulolla, tulee ongelmia alamäessä. Koiran pitää jarruttaa käskystä, muuten alamäet mennää pian kuperkeikoilla. Pienikin koira horjuttaa tasapainoa. Tykkään itse juosta alamäet kovaa, ottaa mäestä hyödyn irti ja antaa rullata vaan rohkeasti. Mutta jos maasto on liukas tai epätasainen, väärässä kohtaa spurttaava koira kyllä saa vedettyä juoksijan kumoon. Käsimerkkien, ja vähäeleisten äänisignaalien opettaminen on tosi hyödyllistä, kun oma syke on korkealla, ei kannata hukata energiaa koiralle kiljumiseen.

Varsinkin kesällä koira saattaa tarvita vettä matkan varrella. Silloin juoksuvyö pikku vesipulloineen on kätevä, näillä keleillä vettä kyllä varmasti löytyy ihan luonnosta... Koiran ilmettä ja asentoa pitää tietenkin seurata koko ajan, jos se alkaa väsyä, tarvii hidastaa ainakin hetkeksi. Ja yksi juttu pitää vielä ottaa huomioon: pelkällä asfaltilla ei kannata kovin pitkiä matkoja koiraa juoksuttaa. Sen pehmeät anturat ei ole tarkoitettu asfaltilla ravaamiseen. Joko reitin suunnittelu sorateille/pururadoille, tai sitten koiran juoksuttaminen pientareella on viisasta.Tassut kannattaa aina lenkin jälkeen tsekata muutenkin. Ja jos koiran liikkumisessa on jäykkyyttä tai epäpuhtautta, sitä EI viedä lenkille. Vain terve, aktiivisesti ja rennosti liikkuva koira voi urheilla. Kipua sille ei saa ikinä tuottaa.

Kurakeleillä Kasperin lenkkivarustukseen kuuluu korvahuppu. Silloin risuja, takiaisia, kuraa, hiekkaa ja muita esineitä ei tartu korviin, ainoastaan tassuihin, mahan alle, häntään jne. :) Haalaria kokeilin kerran, mutta mun mielestä se vaikuttaa raviin aika paljon, plus takuttaa aivan tuskaisesti karvaa! Mieluummiin annan koiran juosta luonnollisesti ja pesen sen sitten. Korvahuppu on juoksulenkeillä sellaista trikooverkkoa, eikä veden pitävää->kahisevaa->kuuroksi tekevää kangasta. 

Aamulla hölkkäiltiin kolme varttia Pyynikillä, Pispalassa ja Tahmelassa. Reitille mahtui mäkiä, metsää, soratietä, asfalttia ja portaita. Maisemat on kelistä huolimatta ihanat, vanhojen puutalojen ikkunoissa alkaa jo olla jouluvaloja. Ja toisaalta tuosta kelistä, eipä ole kylmä, lunta eikä jäätä. :)

Väsynyt mutta onnellinen koiranen menossa suihkuun seuraavaksi. Se muistuttaa vielä, että heijastimia pitää olla tarpeeksi! Koirassa, liinassa ja juoksijassa! Ja lenkin jälkeen, kunhan koira on hetken huilannut, se tarvii kunnon aterian. Täydellä mahalla ei juosta, mutta palautuminen pitää saada haukullakin käyntiin urheilusuorituksen jälkeen! Kasperin nappulat tuunataan tänään makaroonilaatikolla ja Nutri-plus energiageelillä. Se kun on mallia kuivan kesän orava muutenkin. :)

Rentoudesta

Mulla on paha tapa buukata vapaapäivät täyteen "kaikkee kivaa", suunnitella siivousta, koiran pesua ja föönausta, tuplatreenausta jne. Vapaapäivää pitää alkaa suorittaa heti aamusta. Nyt olen ihan tietoisesti koittanut esim. keskittää kovimmat treenit johonkin muualle, ja koittaa käyttää vapaapäivät rauhoittumiseen. Pitkä rauhallinen aamukahvi ja kunnon aamupala, kirppiskierros, maisemakävely, rentoa siivoilua jne. Olen ihan älyttömän tyytyväinen työjuttuihin nyt, siellä on tosi hyvä meininki ja kivaa ja kaikkea. Huomaa kuitenkin, että useampi kiirepäivä putkeen aiheuttaa mulle kierrosten nousemista, herään yöllä hampaitten puremisesta johtuvaan vihlontaan, vauhti kiihtyy liikaa jne. Siksi on supertärkeää pitää chillailu-päiviä! 

On tosi hienoa oppia aikuisena uusia juttuja itsestään, olen esimerkiksi luullut aina kestäväni stressiä ja painetta titaanin lailla, ei tunnu missään! Tosiasia on enemmänkin se, etten mä ole tunnistanut stressiä, ennenkuin äärimmäisessä hädässä. Nyt tunnistan aika nopeasti kierroslukujen nousemisen, ja tiedän, että se pitää katkaista asap, muuten tulee paha olo. Silloin pitää keskittyä ihan konkreettisesti hidastamaan hengitystä, rentouttamaan itseään ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä ottaa aikalisä.

Ihmisen mielessä piileskelee uskomattomia voimavaroja, ja kehittyminen on mahdollista koko elämän ajan. Sen sijaan, että näkisi kaikki ongelmansa ulkokohtaisina, yhteiskunnasta, perintötekijöistä, työpaikasta, parisuhteesta jne. johtuvina, saattaakin olla mielenkiintoisempaa ja rakentavampaa etsiä syyttelyn sijaan ratkaisua omasta mielestään. Kaikkea ei voi kontrolloida tai muuttaa, omia asenteitaan ja ajattelumallejaan voi kuitenkin kehittää loputtomasti. Esimerkkinä ajattelun vaikutuksesta vaikkapa liikkumiseen ja oman kehon kuvaan ja hallintaan voisi olla jooga tai ratsastus. Kun tulee tietoiseksi oman kroppansa jännityksistä, heikkouksista ja oppii hallitsemaan painopistettään ja rytmittämään jännitystä ja rentoutta oikealla tavalla, oivaltaa kaikenlaisesta liikkumisesta aika paljon. En sano, että osaisin itse, mutta olen ehkä kokenut suurimmat ahaa-elämykset noiden lajien parissa. :)

Ylimääräisten jännitysten poistaminen kehosta on mun kokemuksen mukaan ratkaisu moneen ongelmaan. Sillä saa hevosen rentoutumaan allaan, löytää vakauden jooga-asanoihin, pääsee ehkä päänsärystä ja pehmenee myös henkisesti. Jännittynyt ihminen on kankea, ehkä kipeä ja kireä, vaikeammin lähestyttävä. Rentoutuminen ei ole helppoa, itse ainakin pystyn pitämään koko kasvot ja päänahan todella ärsyyntyneenä ja pinkeänä vaikka muka makaisin rentona lattialla. Siksi ohjattu relaaminen silloin tällöin on super avartavaa!

Aasin siltana, varasin paikan huomiselle Mielikylpyyyn. Konkreettisen kropan rentouttamisen lisäksi annan mahdollisuuden suggestiorentoutumiselle! Uteliaana ja avoimin mielin menen, toivon pysyväni hereillä koko tunnin! Kerron sitten miten kävi. :)

Kuva: Mielikylpy.fi

Nuutunut vanha äitiparka :)

Terve, olen vanha nahistunut tiskirätti. En voi uskoa, että oikeasti on jo ilta ja saan mennä nukkumaan ihan kohta. :) Eilen oli penkki-/selkätreeni, ja bonuksena vähän mavea ihan tavallisesti ja sitten yhdellä jalalla ja kahdella kuulalla. Ainiin ja jotain hassuja pakaraojennuksia jumppakuminauhalla. Takalinja, eli pakarat ja takareidet på finska on nyt vähän erityiskidutuksen kohteena.

 En mielestäni tehnyt mitenkään normaalia kovempaa, ja hifistelin vielä lataus- ja palautusjuoman kanssakin. Silti olen tänään tosi kipeä, ja mulla ainakin useita isoja lihasryhmiä rasittava puntti vetää ihan hurjan väsyneeksi. Nukuin normaalit noin 7 tunnin yöunet ja raahustin koko päivän ihan zombina silti. Ei yhtään tyypillistä. Epäilin jo illalla, kun kinttuja alkoi särkeä, että syy on siinä palautusjuomassa. Mun kroppa on tottunut sokerishokkeihin, eikä mihinkään pitkäketjuiseen blaablaa palauttavaan... :D Mutta voi myös olla, että olen jumpannut aika paljon. Keskushermosto huutaa unta ja lihakset hierontaa ja joogaa.

Päivän inkkari, weheartit.com.

"Äiti, eiks niin että sä tykkäät tauluista, kynttilöistä ja intiaaneista?" No niinhän se on, punaviiniä se ei onneksi maininnut. Ihanaa kun pikkuinen on taas meidän kotona, nyrpistelee rusinanenäänsä uunibataatin äärellä ja perustelee syvällisesti, miksi tarvii kaupassa kaikkea vaaleanpunaisesta muovista valmistettua krääsää. Se tarjoutuu kantamaan osan Tokmannilta halvalla hamstratuista (en JAKSANUT lähteä hakemaan niitä Ikeasta, anteeksi...) jouluvaloista autoon ja tilaa nojatuoliin nukahtaneelta äidiltä iltapalaksi munakasta. On se huipputyyppi, ja erityisen iloinen uudesta trampoliinistaan. Mikäs se pomppimisen voittaisi. Nyt hyvää yötä, ennenkuin menee liian levottomaksi!

Töitä, töitä ja välillä vähän tsillailua

Mulla on takana aika hyvä treeniviikko. Kolme mave-treeniä vähän varioiden ja paljon muuta tehokasta. Perjantain ranskalaisten punnerrusten jäljiltä ojentajat oli eilen niin kipeät että oli tuskaa istua paikallaan säryn takia. :)

Eilen oli tosi kiire työpäivä, ja tulin ihan tiskirättinä kotiin. Mielialan osalta on ollut vähän heikompi viikko, ja sekin vie ylimääräistä virtaa, mutta mutta. Kotona odotti mies, joka melkein pakotti lenkille! Pitkästä aikaa kävin siis ulkoiluttamassa Asicseja, ihan vaan muutama kilsa mutta kuitenkin. Vaikka jalat oli ihan poikki töissä ravaamisesta, tuntui tosi hyvältä hölkkäillä kevyesti alamäkeä keskustaan. Pieni hikilenkki, sauna ja (huono) leffa lähes 10 tunnin työpäivän päälle, niin uni tuli jo suunnilleen portaissa makkariin. :)

Mun työpaikan yksi mahtavista eduista on ruoka. Syön töissä lähes aina tosi hyvin. Meillä on tarjolla aamupala luomu-puuroineen ja leikkele/vihannes-valikoima leivänpäällisiksi, keitettyjä muni ja mysliä. Sunnuntaisin vielä munakokkelia, nakkeja ja lihapullia. Noista saa oikein hyvän ja terveellisen brekun joka aamu, yritän vielä tuunata puuroa raejuustolla aina kun muistan ottaa sitä mukaan. Munakokkeli ja raejuusto paprikalla on mun ylivoimainen aamiaislemppari! Lounaalla ja iltaruoan kanssa on kunnon salaattipöytä, kasvisvaihtoehto ja keitto. Salaattipöydästä löytyy usein myös siemeniä tai pähkinöitä, raejuustoa, kanaa tai tonnikalaa proteiiniksi. Hyvin ja säännöllisesti syömistä rajoittaa siis ainoastaan oma rajoittuneisuus (en syö äyriäisiä, papuja, herneitä...). Ei siis mitään hätää, vaikka ei jaksa tehdä eväitä töihin. 

Olen myös lähes natsi siinä, että tauot pidetään töissä niinkuin on sovittu. Aika moni sanoo kiirepäivinä, ettei ehdi pitää taukoja. Se on hölmöä kaikkien kannalta minun mielestä. Säännöllinen syöminen ja juominen, hetken irrottautuminen asiakasympäristöstä ja istuminen alas kavereitten kanssa tekee todella hyvää työteholle. Ajatus kulkee ja hymy irtoaa ihan eri tavalla. Taukojen skippaamisesta ei saa lisäpisteitä, eikä sen vartin aikana takuulla saa tehtyä mitään, mitä ei saisi tauon jälkeenkin. Ugh, olen puhunut.

Kuulin eilen meidän aamutiimin työpaikkaliikunnasta. :D Pojat treenaa töiden lomassa, punnerrussarjat kuuluu ihan joka aamun rutiineihin. Ensin olin vähän että hei c'moon, mutta toihan on itse asiassa aika huikeeta! Kuulemma 200 punnerrusta päivässä, 20 sarjoissa on yhden ohjelma. Tarkoittaa yhteensä noin 10 minuuttia päivässä, eli ei mitään. Arvostan! Aamujengin työ on tosi fyysistä muutenkin, joten lisäämällä vähän jumppaa väliin siitä tulee jo melkein bootcamp.

Tässä kirjoitellessa vieressä on telkkari auki, ja sieltä on siis pakkosyötöllä tullut alitajuntaan ostos-tv. Olen melkein klikkailemassa derma-wandin itselleni, uskomatonta, että nuo kuusikymppiset näyttää noin nuorekkailta! Ehkä mä kuitenkin mietin vielä, satkulla saa jo oikein kivan happivoiteen tai jotain. Töihin taas, sitten illalla ehkä jotain punttitouhuja. 

Jumppajumppa

Tänään oli sellanen jumppaolotila, että piti saada hiki irti ja syke nousemaan. Teinkin sitten kiertona koko kroppaa, suunnilleen näin:

-kahvakuulatempaus
-etunojapunnerrus kapealla otteella
-kulmasoutu tangolla
-maastaveto
-hauiskääntö myötäotteella
-pystysoutu tangolla ja
-sit-upit lisäpainolla

Tempo oli aika napakka ja tauot vain pikku puhalluksia silloin kun oli ihan pakko. Ihan tuntui jumpalta.

Lopuksi vielä jotain omituisia jalkojen nostoja selinmakuulta rulla ristiselän alla. Se oli tyhmää, nyt on selkä ihan kipeä. Maha on ihan tajuttoman vaikea, pitää ihan tosissaan keskittyä, että saa syvät lihakset aktivoitua ja korsetin pidettyä nipussa. Mutta haastava on usein myös hauskaa! :)

Koutsi oli töissä, joten Pispalan siltainsinöörien venyttelyä valvoi Kasper Koiranen. Huomenna olis yksittäinen vapaapäivä. Suunnittelin käsityömessuja, kunnon punttitreeniä, joogaa, siivoamista ja joulufiilistelyä Stockalla. Luultavasti jätän puolet pois, tai ainakin se olis viisasta. Haluaisin myös käydä testaamassa Mielikylvyn, sitäkin suunnittelin huomiselle. :D

Puhdas ruoka vs. epä-pudding

Eilisestä "laimeasta" treenistä on pakko kommentoida se, että johonkin se meni. Koko alakroppaa särkee ihanasti. Eli välttämättä treenin teho ei automaattisesti riipu fiiliksestä, johon vaikuttaa tosi moni asia. Hyvä näin!

Siitä Fastin Puddingista. Pitäis oikeasti olla uskollinen itselleen. Mä en usko mihinkään "epäruokiin" enää. Joskus kun kerroin korvaavani aterian Diet mixillä, mieheni kysyi, miksi mä korvaan ruokaa? Niin, miksi. Kun nyt tuosta epävanukkaasta maksoin melkein kolme kymppiä, en vielä luovuta, tuunaan sitä banaanilla ja pähkinöillä Sadun vinkistä. Mutta tästä pitää nyt oppia se, että jos oikeasti uskoo puhtaaseen, aitoon ruokaan, kyllä siinä pitäis sitten pysyä. Hetken mun päässä oli harha siitä, että kun ostan pussillisen epäruoka-jauhetta, musta tulee automaattisesti tosi fit! :) Näinhän näitä myydään. Syömisessä on toki korjattavaa, mutta sukraloosi ei luultavimmin ole se juttu, millä vatsalihakset kaivetaan esiin. Siis minulle, koska mä en saa epäruokia syötyä sen enempää kuin vitamiinipillereitäkään. Uskon myös, että elämän mittaisesti ruokavalion perustaminen aidoille aineksille on kestävämpää ja terveellisempää.

Tähän aikaan vuodesta tulen erityisen iloiseksi mandariineistä. Niitten tuoksu yhdistettynä hyasinttien tuoksuun on parasta mitä voi olla! Tässä on se ero oikean ruoan ja erilaisten korvikkeitten välillä. Se kokonaisvaltainen fiilis, mikä tulee tuoreudesta, tuoksusta ja väreistä, on ihan eri juttu kuin lisäaineelta maistuva proteiinijauhe tai -patukka. Ja niinkuin olen ennenkin sanonut, mulle ruoka on paljon muutakin kuin kaloreita ja makroravinteita. Myös Vasily allekirjoittaa, löysin yhden mandariinin eteisen lattialta, se oli täynnä pikkuisia hampaan jälkiä. En tiennyt, että kissaankin vetoaa sitrukset! Tai sitten se oli todella nälkäinen.

Oranssin energistä ja valoisaa viikkoa kaverit!

Rappio-viikko

Mä olen ihan rappiolla. Tällä viikolla kerkesin vain kaksi kertaa salille. Tänään heräsin kyllä kahdeksan nurkilla kissan hellyyden osoituksiin, keitin kahvit ja siirryin yläkerran säkkituoliin katsomaan Avaraa luontoa. Kymmenen jälkeen join sen kahvin, ja aamupalan sain aikaiseksi joskus puolen päivän aikoihin. Vadelmia, jugurttia ja siemeniä. Sitten oli vähän remonttihommia ja neljältä kiljuva nälkä, Hesburgerille ja siitä suoraan salille. :p Ei näin! 

Lämmittelyt ja kyykkyihin. Kasin sarjapainoina oli tänään 75 kiloa, tein yhden ja koutsi kitisi riittämättömästä syvyydestä. Otin viisi kiloa sitten takapakkia ja tein vähän kauniimmin. Sitten vähän suorin jaloin maveja ja selän herättelyä. Aika laimea jumppa, huomenna pitää olla reippaampi. Ainiin ja mavetuksien välissä vähän pieniä bokseja. Mun ylivoimaisesti heikoin osa-alue (matemaattisen älyn ja avaruudellisen hahmottamisen ohella) on kaikenlainen hyppiminen. Se on jotenkin tosi vaikeaa ja epämiellyttävää ja siksi en oma-aloitteisesti yleensä bokseille pompi. Siinäkin pitää reipastua, ainoa tapa kehittyä on tietenkin tehdä sitä missä on huono.

Maanantain jumpat ja shoppailut

Vapaa maanantai, lähdin aamusta salille ilman mitään suunnitelmaa. Poltteella oli alkamassa kymmeneltä sopivasti cross training -voima, ja kun kuulin että ohjelmassa on kyykkyjä ja penkkiä, niin sillähän se ratkesi. :) Tehtiin 20 minuutin setti, jossa minä parini kanssa kerkesin tekemään 7x8 lattiapenkkiä ja takakyykkyä vuorotellen. Oikein oiva aamujumppa siis, meiltä loppui aika kesken, tavoitteena oli 10 sarjaa molempia. Siksi olisin voinut laittaa vähän tiukemmatkin painot. Kasit meni 60-70 kilolla, ja oli kyllä vähän turhan kevyttä, kyykky on mennyt huomaamatta ihan kivasti eteenpäin. Että Tero voi pian suunnitella retkeä pitkäripaiseen... ;)

Olen oikeastaan treenannut nyt aika vähän verrattuna vaikka vuoden takaiseen tilanteeseen. Siksi tuntuu että on ihan *skassa kunnossa. Sitten kuitenkin huomaa, kun menee joskus johonkin ryhmäjuttuun mukaan, että jaksaakin aika hyvin. Ja liikkuvuuskin on ihan ok, ja kaikin puolin vaatteissa on aika hyvä olla. No worries, vähemmälläkin riehumisella siis voi pysyä kunnossa ja sisäinen sokerointi ei ole kuolemaksi, jos elämä kokonaisuutena on aika terveellä pohjalla. Mulla ois jotain karseita "ennen" -kuvia, mutta ei onneksi koneella.    Varmaan kaikki äidit tunnistaa sen juustokakkujen reseptivaihto/päiväkahvilla äitikavereitten kanssa -vaiheen.  Mulla lähti silloin aika kivasti lapasesta ruokailu ja pikku kodin hengettärestä tuli aika iso. :) Olen ollut nykytilaa aika paljon hoikempi, mutta myös aika paljon isompi. Tämä välimalli on oikein jees. Ei tarvi laskea salaatinlehtiä, jaksaa nostella lasta ja tavaroita, ja on kaikinpuolin hyvä olla.

Miten saat avopuolison hämmentymään ja hymyilemään nolona ja hölmönä? Menet sen vetämälle ryhmäliikuntatunnille pukeutuneena paitaan, jossa lukee sen nimi glittertekstillä! :D En sentään tossa pinkissä hameessa mennyt. Mut ois varmaan lähetetty johonki pimeään tuksu-huoneeseen jumppaamaan ihan keskenäni.

Tähän väliin pieni shoppailuhehkutus! SPR:n Kontti Lielahdessa on ihan huikea paikka löytää kaikkea yllättävää! Tänään menin sinne vähän lamput ja peilit mielessä, kassalle raahasin riemuidiootin leveä hymy naamalla beigen nahkarahin (5€), upouuden Addun tuulitakin (11,50€), mikki-collegen(2,5€), nahkaisen vyön (2€) ja sitten tuon söpön college-hameen (2,5€). Mutta ehdottomasti parasta siellä on huonekalut, jos yhtään tykkää mistään vanhasta! Ostettiin mm. pinnatuolit keittiöön Kontista, 8 egee kappale.

Kerettiin myös Body Actioniin päivällä, kolikot riitti kolmen minuutin parkkiaikaan... Mutta kyllähän siinä ehtii! :D Ostin tuota monien hehkuttamaa vanukasjauhetta. Ehkä sillä voisi jotain korvata, kokeilen ainakin. :) Palailen asiaan kun olen testannut. Tänään söin vielä kahvin kanssa ihan Lidlin kunnolla sokeroitua suklaavanukasta. Luin Fitbodysta, että insuliini auttaa palautumisessa ja ehkäisee lihasten hajoamista, joten arvelin että suklaavanukkaalla saa treenin jälkeen juuri sopivan insuliinipiikin. Tai ehkä se ei ihan noin mene. Tai saatoin lukea tekstin vähän valikoiden, heh!

Sellainen maanantai, huomenna työviikko käyntiin ja koitan mahduttaa treenejäkin iltoihin. Mini olisi tahtonut tänään illalla treenisalille, mutta ehdotin sämpylöiden leipomista sen sijaan.

Lopeta se karkin syönti nyt!

Eilen cross trainingia Energanzalla, tänään kuulajumppa samassa paikassa. Oikein kivaa ja endorfiinipitoista vaihtelua perus punttiin. Eilen tehtiin vähän tempauksia, etukyykkyjä ja voimistelurengasjuttuja, tänään kuulakuntopiiri. Kun on ollut taas kuulailusta taukoa, sitä unohtaa minkä painoisia jaksaa liikutella, ja saattaa vahingossa ottaa vähän painavampia. Jossain kohtaa heilutellessani laskin, että kaksi 16-kiloista on yhteensä yli 30 kiloa. Eikä edes tuntunut kovin pahalta.

Rakas ruokapäiväkirja, tänään olen syönyt:

-noin 3/4 desin kaurapuuroa, vadelmia ja vähän kanelisokeria, viipaleen ruisleipää, juustosiivun ja tomaattia aamiaiseksi.
- Lounaaksi viipale ruisleipää, juustoa ja pari tomaattiviipaletta. Pieni pussillinen vaahtokarkkeja (what??).
-Mansikkajuustokakkupala päiväkahvilla työkaverin synttäreitten kunniaksi.
-Päivälliseksi noin desin pastaa, tomaattista jauhelihakastiketta ja salaattia.
- Jumpan jälkeen salmiakkisuklaapatukka, vähän turkin pippureita. Pasta bolognese, jossa pastaa vain nimeksi, jauhelihaa noin 100 grammaa. Lisää turkkareita.

Kahvia noin 5 pientä kuppia, lasi rasvatonta maitoa. Vettä ei pisaraakaan. Pitäiskö esim korvata nuo karkit sillä vedellä? Mä meen nyt juomaan litran vettä. Hyvää yötä!

Niimpä niin.