Nyt lähtee Nääs!

Meidän porukan juhlasesonki jatkuu aina Loppiaiseen asti, koska tytär viettää silloin synttäreitään. Mä olen aika huono leipuri, mutta tykkään hirveästi väkerrellä erilaisia kakkuja. Siksi näistä harvoista mahdollisuuksista pitää ottaa ilo irti ja kokeilla aina jotain uutta. Kakut myös tulee syötyä yleensä, mutta vielä Loppiaisen jälkeen ehtii hyvin muitten "uuden elämän aloittajien" matkaan! :)

Tänään sitten viimein sain aikaiseksi ottaa heti aamusta kassin niskaan ja suunnata ensimmäistä kertaa Nääshallille bodaamaan. Koska tittidii, mulla on bussikortti ja sillä voi piipata ittensä reenaamaan! Kuinka kätevää oikeesti! Plus että halli on tossa tosi lähellä ja avoinna oikein kivasti. Voimailusalin ovelta käännyin vielä pois, siellä oli toisiaan selkään läimiviä ja karjahtelevia setiä niin paljon... Kuntosalista löytyi oikein kivoja perus vempaimia, ja sain piiitkästä aikaa tehtyä ihanan eristävän yläkropan treenin. Tuntuipa tosi hyvälle ja oli kiva myös huomata, että voima ei ole laitekohtaista, talja liikkui ihan entiseen malliin. o/ Oon kaivannut jo hetken sellaista nopeaa kertamaksettavaa paikkaa käydä tekemässä ittekseen peruspunttia Tehdastreenien lisäksi. Kiitos vaan Rahkamuijalle vinkistä, vastaus oli tosi lähellä. Nyt mikään ei ole enää esteenä mun supersporttielämän uudelle alulle!

Raahaan koutsin pitään mua käd.. kattoon vähän perään ja tsekkaan voimailusalinkin puolen, ja ehkä lahjon sen tekeen mulle kivan bodausohjelman. Jatkossa muistan ottaa kuulokkeet mukaan myös. En oo mitenkään epäsosiaalinen, mutta Markku Aron biisit ja keskustelut zeoliitittomista pesuaineista ei anna samaa fiilistä kuin itse kasattu soittolista. :) Jännä.

Tärisevin käsin ajelin salilta suoraan hierojan pöydälle, tällä kertaa rakkaalle työpaikalle. Selkä oli täynnä jotain käpyjä, mutta kyllä ne sieltä tuntui pehmenevän. Asiasta aasinsiltaa pitkin kukkaruukkuun, mä oon tän syksyn ja talven aikana saanu riesakseni migreenin noin 10 vuoden tauon jälkeen. Hieronta laukasee sen lähes joka kerta, plus sitten jotkut muut vielä tarkemmin määrittämättömät asiat. Juttelin asiasta Kitin kanssa viimeksi. Hän oli kuullut huhuja, että beeta-alaniini auttaisi joillakin migreeniin! En millään haluaisi joutua syömään säännöllisesti särkylääkkeitä tai muitakaan lääkkeitä, joten tämä oljenkorsi täytyy ehdottomasti kokeilla. Kunnon migreeni vie kyllä toimintakyvyn totaalisesti ja siksi tärkeintä oliskin nyt päästä syyn jäljille pikaisesti, että vaivan pystyisi välttämään mahdollisimman hyvin. Betsku-purkki on nyt kuitenkin pöydällä, joten tää bodaus menee ny ihan niin pitkälle, että alan vetää latareita taas.

Menkää ja täyttäkää kuntokeskukset, nyt on sen aika! Salaattilinkoja ja muita terveellisen evään valmistustarvikkeita notkuu hyllyt Ikeassa, ihana uusi vuosi on alkanut! Jee!

Recliner of Rage, maitorahkasta ja personal trainingista.

Mulla on blogi-burnoutti. Olen tässä kesälomalla seuraillut ehkä normaaliakin aktiivisemmin erilaisia liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä blogeja ja keskusteluja sosiaalisessa mediassa. Reagoin niihin riehumalla kotona, mutta en jaksa edes ottaa kantaa tai keskustella sen enempää kenenkään kanssa (ennenkuin nyt). Aikuiset ihmiset, enemmän ja vähemmän itseään liikunta-alan ammattilaisena pitävät väittävät, esittävät mustavalkoisia totuuksia, nostavat itseään jalustalle, RIITELEVÄT netissä. Toki kyseessä on marginaalisen pieni ryhmä liikunta-alalla toimijoista, mutta mirkku meikäläinen helposti alkaa pitää totuutena tai ainakin arvokkaana tietona ruudulla lukevaa, tunnetun ihmiset kirjoittamaa tekstiä.

Samalla olen seurannut parin tutun ja muutaman vieraamman valmistautumista ja etenemistä fitness-kisoihin. Nähnyt, miten kauniista ihmisistä kuoriutuu sinnikkäällä työllä epätodellisia urheilijaprinsessoja, jotka kimaltavat ja säteilevät lavalla. Penkkiurheilijana on helppo nauttia onnistumisesta ja elää mukana, punkkulasi kädessä. :) Sitten tätä riemua hiipiii joku häiritsemään kilpirauhaspeikko kainalossa: "fitness tuhoaa elimistön, kehon, mielen, elämän, parisuhteen, lapset..". Ja samaan aikaan tämä ensimmäisenä mainitsemani paremmin tiedostava ryhmä tuomitsee ulkonäkökeskeisyyden ja maitorahkan. 

Mirkku meikäläiselle voimannosto, painonnosto, bodaus, kahvakuulailu ja kuntosalilla käyminen tarkoittaa aika lailla samaa kuin kehonrakennus. Mutta kun mirkku kiinnostuu aiheesta, se nopeasti tajuaa lajien eron, ja senkin, että lajeja voi harrastellessa sekoittaa, eikä rahka ole kynnyskysymys. Oudoin asia tässä nettikeskustelussa onkin asiakkaan totaalinen aliarviointi. Nyt joku jo esittää, että personal trainerin pitäisi hallita myös traumaterapian alkeet. Ja pt:llä pitäisi olla ELÄMÄNKOKEMUSTA! Mielellään tietenkin kokemusta myös ylipainosta ja kilpirauhasongelmista, kilpaurheilusta ja kehonrakennuksesta, olisi hyvä myös tietää, mistä pakurikääpää löytyy. Luuleeko joku asiakas oikeasti, että sopiessaan tapaamisen valmentajan kanssa, hän pestaa elämäänsä henkilökohtaisen Jeesuksen? Ihmisen, joka ottaa kokonaisvaltaisen vastuun henkilön henkisestä, sosiaalisesta, taloudellisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista? Se, että joku ajattelee asiakkaan olevan niin yksinkertainen, tuntuu melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta ja ottaa päähän.

Kun mulla on jalka poikki, en palkkaa personal traineria. Kun psyykkinen kuppi menee nurin, en palkkaa personal traineria. Mutta, kun haluan päästä parempaan fyysiseen kuntoon tai ehkä saavuttaa jonkin konkreettisemman tavoitteen kropassa ja elintavoissa, otan yhteyttä liikunta-alan ammattilaiseen eli esimerkiksi personal traineriin. Uskon vakaasti, että useimmat muutkin aikuiset tekevät samoin. Tuntuu, että nämä netissä itseään jalustalle nostavat ammattilaiset eivät kaikelta pohdinnalta ja väittelyltä mitenkään ehdi konkreettisesti tehdä töitä meidän ihan tavallisten mirkku meikäläisten kanssa, jotka nyt vaan haluavat oppia kyykkäämään oikein ja treenaamaan niin että siinä on jotain järkeä. 

Sekä tramojeni, että katkinaisten luitteni kanssa suuntaan jatkossakin lääkärin luo. Uskon, ja toivon että muutkin tekevät niin. Toivon myös, että kaikki oikeat valmentajat kanavoivat energiansa asiakkaitten hyväksi, eivätkä tuhlaa aikaa sen miettimiseen, kuka keksi ensimmäisenä että levytangon kanssa kyykätään melkein lattiaan asti. Sillä kun ei ole väliä, pääasia että kyykätään. 

(Satu-Marja's recliner of rage sisältää ainoastaan kirjoittajan henkilökohtaisia mielipiteitä, ne eivät perustu mihinkään muuhun kuin minun omaan elämänkokemukseen ja traumahistoriaani, voin olla aivan väärässä. Nykyään siihen on oikeus, blogiajokorttia ei ole ainakaan vielä keksitty. :) )

Portaat, fitnessjuttuja, tukkaa ja sellasta.

 Aa, ihana päivä! :) Jostain syystä herään vapaapäivinäkin ajoissa, tänään nousin seitsemän aikaan ihan pirteänä. Makkariin paistaa aamuaurinko, itse asiassa ihan suoraan naamaan. Aurinkoisina päivinä siis herää automaattisesti pirteän aurinkoisena itsekin. 

Sitten olikin porrastreffit, Kiti tuli kylään ja lähdettiin vähän kipuamaan. :) Molempien kintut sheikkas jo toisen nousun jälkeen oikein kivasti.

Silti mentiin vielä kolmannenkin kerran, ja todettiin että juosten ne on kevyemmät! Varmaan joku tunti siinä vedettiin cardioo eli aeroobista eli lenkkeiltiin. Koiran kanssa juoksentelun voittaa kyllä kaverin kanssa juoruilukävely. Ja plussaa auringonpaisteesta. Kun lähtee reenaamaan bikinifitness-urheilijan kanssa, joka myös sattuu oleen mun kampaaja, vois vähän tietty kattoo miltä näyttää. :D Varsinkin jos kuitenki pitää jotain kuvia ottaa. Mutta ei vissiin oon ihan normaalia laittaa tukkaa ja naamaa kuosiin aamulenkille. Ei kai siinä sitte.

"Mee silleen urheilullisesti! No ei enempää!!" :)

Aivan mahtavaa jauhaa vaan jostain perslihaksista ja tukasta ja bikineistä, eikä kukaan tuu sanoon että maailmassa on tärkeempääki! Ja boonuksena tollasten dieettaajien kans hengailussa on se, että niillä on hemmetti omat eväät mukana! Ei paljoo tarvi kakkuja leipoo. :) (Leivoin sitten myöhemmin, lapsi ja mies saa jotain ihme kicksejä kakuista. Pistin kuitenkin spelttiä, luomuruokosokeria ja raakakaakaota, ettei ny ihan menis mahottomaks.)

Uuniseitä ja värikkäitä kasviaisia.

Siika vai kuha oli tällä kertaa pakasteseitä, ;) todistaa vaan sen, että mä olen loistava kokki. :D Töissä oli viikonloppuna seitä, ja tajusin että oon unohtanu sen kokonaan. Se on vähän niinkuin tofu, voi maistua mille vaan. Ja kelpaa lapsellekin. (Ja on halpaa.)

Iltalenkillä mini näytti vähän portaitten nousemisen tyyliä, ja pettyi pahasti, kun reitillä oleva liukumäki oli sulanut.

Jaa lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että tukastakin tuli lopulta oikein hyvä! Ettei ny kampaajalta ihan maine menis tyvikasvupotilaan julkisten kuvien takia!

Bodauksesta sen verran, että tein torstaina ripeän kyykkysetin, ja vasta tänään alkaa kipu reiskoissa ja persiissä hellittää. Jotain ongelmaa on nyt palautumisessa, plus että selkä on kiusallisen kipee. Auttaiskohan jeesusteippi, kinestesioo kun ei ny oo saatavilla?

Ja sitten aamupäivästä aloin tuskailemaan, että mun mineraalimeikkipohja on loppu ja uus on vasta matkalla. Tekstaria ei kuulunut, eli pelkäsin ettei paketti ole vieläkään perillä. Mutta lottovoitto (melkein) odottikin postilaatikossa! Uusi "kesäväri" olikin tullut kirjeenä kotiin asti. Eli ei mitään hätää!

Vähän huvittais taas alkaa täsmäbodata kesää kohti, lenkkeilyn ja laihduttamisen kanssa se vois toimia. Katotaan nyt mitä mä keksin. :) Nauttikaa ny siitä keväästä, kohta se on ohitte!

Body-lajit ja metabolinen katastrofi

Minusta tuntuu, että on pakko vähän ottaa kantaa. Aloitetaanpa siitä, että fitness-lajit on kovassa nousussa, kisalavoille on tunkua varmasti tänä keväänä ja ensi syksynä. Bikini erityisesti, siinähän haetaan hyvin pitkälle sitä vartaloa, joka tässä maailmassa ja ajassa on ihanteellisin. Kukapa ei haluaisi omastaan muokata sellaista, näyttää jumalaisen trimmatulta, ruskealta ja poseerata naisellisesti vimpan päälle puunattuna. Ehdottomasti on iloinen asia, että liikunnallinen elämäntapa on muodissa. Se, että nuoret tytöt haluaa syödä terveellisesti ja treenata kreisibailaamisen sijaan, on buumin positiivinen seuraus. Toivotaan että tämä ei ole ohi menevä trendi, vaan nuoriso pelastuu alkaessaan ihannoida kimaltavia urheilijoita! Miesten osalta en oikein osaa ottaa kantaa, puhun siis nyt pääasiassa tytöistä ja naisista.

Aina kun joku tällainen aalto nousee, seuraa vastareaktio. Fitness-hypeä koittaa nyt horjuttaa traaginen metabolinen tuho! Tässä esimerkiksi oikein hyvä teksti siihen liittyen: http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html  . Että jos syö yksipuolisesti, näkee nälkää, kuihduttaa elimistöään, ei nuku jne. häiriintyy aineenvaihdunta ja terveys on vaarassa? Yllättävää. Vai? Lihastohtorin vierailijakynästä hyvä ja asiallinen teksti aiheesta: http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/ .

En ole lääkäri enkä asiasta maallikkoa enempää ymmärrä, mutta terve järkikin sanoo, että jos ravinto koostuu kuukausien ajan alle viidestä ainesosasta, joka päivä pitää vetää kaksi tuntia hikilenkkiä plus puntti päälle, työkyky menee nälkäkuurin takia useita viikkoja ennen tavoitepäivää ja perhe ja parisuhde on vaarassa kun "huippu-urheilijan" pää sekoaa ravinnon ja unen puutteesta, niin ei kukaan varmaan kuvittele sen olevan mitään terveellistä elämää?  The kisapäivän jälkeen kroppa on täysin kuutamolla, mitä pitäisi tehdä  ravinnolle, kun sitä ei ole aikoihin saanut.  Hormonitoiminta on nurinperin, oma turpoava peilikuva ahdistaa ja maailma kiertyy entistä enemmän oman navan ympärille. Seuraavaan kisapäivään on taas pudotettavana rutkasti painoa ja edessä uusi, flunssien ja pienten loukkaantumisten riivaama kärsimysnäytelmä.

Maallikkotason vertauskuvana vaikka tämä: ihminen, jolla on Seppo Rädyn ruumiinrakenne, päättää alkaa taitoluistelijaksi, koska Kiira Korpikin on niin ihana. Alkaa jäätävä treeni, hyvä hyvä, kehitystä tapahtuu. Mutta seppomaisella voimakkaalla keholla varustettu ei millään maailman treenimetodeilla tule ikinä huipputasoiseksi. Näettekö seppomaisen hyppäämässä kolmoishyppyjä? Se ihan varmasti onnistuu, mutta luultavasti joku toisen tyyppinen keho (joka ei keihästä sitten saisi kovinkaan kauas lentämään) pyörii ja nousee irti jäästä vähän kauniimmin. 

Kun laji on kuuma, hypessa ja super mediaseksikäs, kaikki haluaa mukaan. Tuttavapiirissä on kaksi tajuttoman upeaa naista, jotka ovat saavuttamassa tuota haluttua, jumalaista bikini-vartaloa ilman minkäänlaista tuhoa päässä tai elimistössä. Koska niitten vartalot on luonnostaan oikean tyyppiset! Ne on luonnostaan keskeltä kapeita ja tasapainoiset mittasuhteet omaavia. Toivoisinkin, että jokainen, joka koittaa saavuttaa unelmakehoaan kärsimyksen kautta, koska kisalavalle on päästävä, miettisi hiljaa mielessään että miksi. Mitä sillä saavuttaa tai luulee saavuttavansa, onko se sen kärsimyksen ja terveyden riskeeraamisen arvoista? Voi olla että on, en tiedä. En usko. Sen tiedän, että näille luonnonlahjakkuuksille se on aika helvetin paljon helpompaa ja kalkkiviivoilla ei ratkaise asenne, eikä keskitysleirimeiningistä saa lisäpisteitä. Aina on poikkeuksia, jokaisessa urheilulajissa. Mutta kun tehdään jotain kropalla, geenit ja lahjakkuus kyllä ohjaa lajivalintaa. Tahdonvoimalla ei tehdä maratoonarista huippua moukarinheittäjää. 

Sen sijaan, jos olet kiinnostunut body-lajeista, ja huomaat että samperi, mähän oon saman muotonen ku toi Virmajoen Anna, kunhan saan vähän lisää habaa, niin NYT on sun aika! Ammattitaitoisen koutsin käsissä ja oma järki päässä ei terveys siitä kärsi. No worries! 

Kuva: www.girlswithmuscle.com

Ruokajuttuja

Miten ihmeessä sitä on ennen pärjännyt, kun ei ole ollut älypuhelinta? Tänäänkin matkalla salilta ruokakauppaan kävin mielessä sitä normaalia "mitäsitätänäänsyötäisiin" -juttua. Sitten muistin nähneeni Pirkka-lehdessä yhden kivan ohjeen, jonka olin ajatellut toteuttaa. Oisin tietenkin voinut ajaa kotiin, etsiä reseptin lehdestä käsiini ja tehdä kauppalistan... mutta paaaljon vähemmällä vaivalla kaivoin sen puhelimella netistä (parkkipaikalla, en ajaessa). Helppo nakki! Kun perheessä on työkseen ihmisiä ilman ruokatunteja liikuttava mies, supervalikoiva kuusivuotias ja minä, pitää suunnitellessa ottaa huomioon muutamia asioita. Ja pakko myöntää, että vaikka lähes kaikkea pakotan muksun maistamaan, saa se silti vielä erityisvapauksia.

Tuo Pirkka-resepti oli tänään Jauhelihatagine. Jauhelihaa, tomaattimurskaa, porkkanaa, palsternakkaa (jätin pois tällä kertaa), sipulia, kikherneitä ja rusinoita, maustettuna marokkolaisittain. Couscousin sijaan keitin lisäkkeeksi kuoriperunoita, lapsi söi mieluummin niitä.

Ensimmäinen varsinainen lämmin ruoka norosta paranemisen jälkeen oli tomaattikeitto. Sen pystyin väsäämään ihan ilman reseptiä. :) Pari pussia kasvissuikaleita pakasteesta, keitellään melkein kypsiksi. Sitten sekaan kaksi purkkia tomaattimurskaa, toinen oli tällä kertaa chilillä maustettu, keitellään lisää ja maustetaan. Suola, pippuri, timjami, ja tomaatin kanssa aina hitunen kanelia. Kun kaikki on pehmeitä, sauvasekoittimella soseeksi ja vähän koskenlaskijaa joukkoon tuomaan suolaa, makua ja kaloreita. :) Söin soppaa ehkä 3-4 päivää, hyvää, halpaa ja helppoa!

Ja sitten kun syödään jälkkäriä, tehdään niin iiiihanaa, ettei tarvi kilokaupalla vetää. Tein pannarin epähuomiossa vähän niukkajauhoiseksi, ja se jäi sellaiseksi paahtovanukas-henkiseksi. :D Kerroksittain pannaria, Ikean uutta suklaakrokanttilevitettä ja banaaniviipaleita. Jotta ei aivan yltiöamerikkalaiselta kuullostais, jauhoina oli sentään spelttijauhot pannaritaikinassa. Niinku se jotain pelastais. Mutta voin kertoa että oli hyvää!

Ihanaa viikonloppua ja anteeksi kaikille, jotka on jollain supertarkalla dieetillä! ;)

Pudding, takin kääntö

Vedän sanani takaisin Fastin Protein Puddingista! Sain testiin myös Caramel-makuista jauhetta, ja tällä kertaa onnistuin mittasuhteiden kanssa täydellisesti.  Ensimmäisellä yrityksellä tuloksena oli sellainen hiekkainen jäätelö, nyt oikeasti tosi hyvä kermaisen pehmeä vanukas! Jes!

Päälle heitin makeutta taittamaan kaakao nibsejä, vaikka mun mielestä tämäkään ei ollut liian makea. Rohkaistuneena tein sitten tänään juoksulenkin ja infrapunapussituksen jälkeen myös suklaapuddingin, ja KYLLÄ! Sekin oli hyvää, päälle ripottelin vähän kanelia, muuta ei tarvittu. Vaikka edelleen olen oikean ja puhtaan ruoan kannalla, tämä saattaa auttaa sokerista irrottautumisessa. Ehkä tästä ei sittenkään ihan turhaan ole vouhkattu.

Pikkuneidin synttäreille ajattelin kokeilla New York-juustokakkua Skyristä. Ohje löytyy täältä.

Älä roskaa syö

Siinäpä hyvä neuvo Anistonin Jenniferiltä. Siitä, että välillä menee överiksi, ei pidä välittää ollenkaan. Kunhan ei mene koko ajan.

Mun uusi ystävä on bataatti. Se on erityisesti lohen kanssa mahottoman hyvää. Viimeisin löytö oli Pipsa Hurmerinnan bataattimuusi-ohje, oikein hyvää! Batsku on vaan niin makeaa, että kaipaa kaveriksi vähän potkua esim chilistä tai mun toisesta lempparista, wasabi-jugurtista tai -soijasta. Mutta makean ja tulisen kombo on superhyvää! En nyt oikein muista, miksi bataatti oli niin paljon vanhaa kunnon perunaa parempi, jotenkin ehkä liittyi tärkkelykseen? Mutta bataatin etu on ehdottomasti se, että yksi kappale painaa noin 800 grammaa, kypsyy ihan itsekseen kuorineen uunissa ja kun kuoren irrottaa, se menee sileäksi muusiksi lähes ajatuksen voimalla. Liian helppoa melkein!

Olen tosi huono syömään vihreää talvella, siksi lisäsin chlorellan taas ohjelmaan. Ihmisen keho tarvitsee vihreyttä. Porkkana pitää myös aktivoida, tai siis alkaa syödä sitä, koska kohta alkaa paistaa aurinko, ja kun keho on kunnolla beetakarotenoitu, se nappaa väriä tehokkaammin. Jos ei jaksa perehtyä ravinto-oppiin, voi huolehtia siitä, että syö kaikkia värejä. No ei nyt ehkä sinistä. Mustan voi ottaa vaikka merilevästä, siitä saa jodiakin, mistä on yllättävän usein puute.

Etsin kuvaa tähän väri-juttuun liittyen googlesta, tuli käsittämättömän paljon kuvia kasasta m&m -karkkeja. Ei siis niin, vaan ennemminkin näin:

Kuva: www.savvymom.ca

Moi, olen blondi

Eilinen lomaltapaluu meni aivan päin helvettiä! :) Heräsin 5 tunnin yöunien jälkeen ihan zombina, keräsin muksun kamat autoon ja työpaikan parkkiksella huomasin, että ihan kaikki omat kamat jäi eteiseen. Siellä se oli laukku kauniisti pakattuna kotona, työvaatteet, työpaikan avain, kalenterit, lompakko, evribadi. Puuh. Kello oli viittä vaille kahdeksan, pikainen harkinta, ajanko takas kotiin ja olen noin 40 minuuttia töistä myöhässä mutta varusteltuna. Vai menenkö ajoissa töihin, toivon löytäväni jotain vaatetta ja että joku toimittais kassin vähän myöhemmin iikkeaan. Valitsin jälkimmäisen, eikä sivullisia vahingoittunut.

Mulla on aina kamala kiire päästä lähtemään töistä ajallaan, koska päiväkotiin ajaminen saattaa kestää käsittämättömän kauan liikenteestä riippuen. Niimpä taas pieni stressi persiin alla ajoin keskustaan, nappasin nälkäisen lapsen päiväkodista, kurvasin kauppaan ja kerättiin kori täyteen ruokaa perheelle. Kassalla kaivoin lompakon esiin ja totesin ettei pankkikortti ole siellä. Mun varallisuus on sen yhden kortin takana, joten eipä auttanut kuin jättää leikki kesken, ja soittaa toistamiseen samana päivänä mies pelastamaan. Kortti löytyi, mutta en voi kuin ihmetellä pöljyyttäni välillä!

Pitkällisen pohdinnan ja ajanvarauksen vaikeuksien jälkeen menen huomenna laittamaan taas ripset. Byebye kaljusilmä! Nyt mä koitan lähtee lenkille, pitää oikein tsempata, että muistaa pukea vaatteet, ottaa avaimen ja koiran ja muuta tarpeellista. Ilta töissä ja sitten taas pitkä viikonloppuvapaa!

Vuosi vaihtuu ihan kohta, ja on kaikkien aika aloittaa UUSI ELÄMÄ! Taas. Muistakaa aloittaa, loppuu syöminen, juominen, television katseleminen ja hissillä kulkeminen. Alkaa dieetti, liikunta, fitness-elämä, lisäravinteet, karppaus, larppaus, paleo ja ehkä paasto? Suolihuuhtelu? Botox? Kivuus loppuu maanantaina! Viiitsivitsi. Mutta mä alotin eilen syömään kaikkia lisäravinnepillereitä. Se olkoon mun osuus tähän muutoskampanjaan. Meni kuulkaa e-epaa, chlorellaa, sinkkiä, ruusujuurta, fat burneria, jotain mikä lisää energiaa ja elinvoimaa, ja varmaan multitabs tai joku xylitolipastilli. Kourallinen kapseleita! Tämän päivän pillerit pakkasin mun monikerros-sheikkerin pohjalle herajauheen kaveriksi. Työkaverit ei huomaa joululäskejä, kun ne ihmettelee mun eväitä!

Se lenkki, morjes! :)

Jouluhan se siinä!

En tänä vuonna ottanut kauheasti stressiä mistään joulujutuista. Siivoamiseen budjetoimani tunnit pilkoin niin, että kerettiin jumpallekin. Kyllä ihminen voi siivota aatonaattona yhdeksän jälkeen illalla, Pispalassa kaikki elää niinkuin tahtoo.

Mun kyykky-haaste on ollut pakko pistää jäihin. Kyykky ei ole kulkenut pitkään aikaan, lonkissa ja varmaan myös pohkeissa on aika pahoja jumituksia. Jos koittaa kyykätä edes 90 asteen kulmaan, tulee keskiselkään vaarallinen notko. Ihminen joustaa sieltä mistä joustaa, silloin kun ei jousta sieltä mistä pitäisi. Niimpä tänään sitten haettiin sitä oikeaa kyykkyä, joka on kadonnut painoja ahnehtiessa. Korotus kantapäitten alla ratkaisi koko sopan. Teen silti kyykyt etukyykkyinä niin kauan, että saan lonkat auki ja keskikropan napakaksi. Sama notkonitkahdus näkyi ihan vipunostoissa, pitää olla tarkempi tuon rangan kanssa. :p

Kevyt kyykky-mix, vähän reisien lisäkiusaa ja taljaa niitä ja vipareita. Jajaja lupaan venytellä jatkossa.

Kivan maidonvalkea on nahka tähän aikaan vuodesta ja loisteputkien alla. Tällä iällä vaan ei viitsi ihan läpi talven enää ravata solkussa, mieluummin valkee ku rusina. :)

Tehtaan valot sammuivat. Kunnon tankkauksen, levon, hellyyden ja hihityksen täyteisen joulun jälkeen Tapaninpäivänä nostetaan maasta kaikki mitä jaksetaan, tempaistaan niin kauan että sormista lähtee tunto, kyykätään persikka puuduksiin ja punnerretaan boobsit pinkeiksi! Tuu säkin! :)

  Nyt on aika levätä, rauhoittua ja hiljentyä rakkaimpien kanssa, sekä syödä hyvin! Ei niin että tarvii mennä sinne apteekin "ajankohtaista" -hyllylle hakemaan närästys- ja ummetuslääkkeitä, vaan hyvin! Teki mieli potkaista kumoon koko jouluteemateline, ihan kuin kannustettaisiin ihmisiä syömään itsensä sairaiksi! Koutsi tekee maailman ylivoimaisesti parhaita joulutorttuja (luulin ettei niistä voi tehdä erilaisia..), ja kinkku menee uuniin ihan pian. Mutta kohtuus kaikessa, paitsi vedessä. 

Rauhallista, ihanaa, tunnelmallista ja onnellista Joulua sinne ruutujen taakse ihan jokaiselle! Pidetään erityisen hyvää huolta pikkuisista, jokainen lapsi ansaitsee kokea joulun taian ja tunnelman, lämmön ja rakkauden. Mikään lahjavuori ei ikinä korvaa sitä! 

Oh Kelly!

Bongasin kansikuvan sekohörhöpullukka Kelly Osbornesta! Neiti on pistänyt tuulemaan, ja näyttää MAHTAVALTA! (En tiedä millä keinolla, luultavasti jollain atkins-paleo-zone-ying&jang -jutulla ja 24/7 personal trainingilla, mutta ei nyt välitetä siitä.) On tosi inspiroivaa, että kukaan meistä ei ole sidottu loppuelämäksi siihen vartalon muotoon, missä on nyt. Jos johonkin, niin omaan kehoon on aika helppo vaikuttaa omilla valinnoilla.

Muutos on siis mahdollista. Sen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä elämänmuutosta ja kaikesta kivasta luopumista. Kiva treeniporukka, tarvittaessa henkilökohtaista valmennusta (joka ei välttämättä maksa biljardeja), vähän lisää raejuustoa ja broileria ja vihanneksia, vähemmän epäruokaa, mistä tulee maha kipeäksi. Muutos tapahtuu yllättävän nopeasti, välillä voi ottaa tiukemman jakson, kunhan muistaa että on muutakin elämää. "Nyt kaikki heti kuntoon vuoden vaihteesta" kantaa kuukauden tai kaksi, sitten tulee kiireitä ja flunssaa. Pienin askelin aloittamalla jaksaa loppuelämän.

Kelly Osborne, looking absolutely mind blowing! Wow! See really shows us, how we are not prisoners of our current body shape, but completely able to change. 

Ystäväni Ehrman

Meillä on töissä ollut tällä viikolla pari kertaa sellasta ruokaa, että olen ollut pulassa. En siis edes vihjaa, että ruoassa olis ollut jotain vikaa, tai että mulla olis jotain rajoitteita ei. Mä olen ihan hirveen nirso. :) Jos samana päivänä on silakkapihvejä, fetapinaattipiirasta ja lihakeittoa, S-M seisoo surullinen ilme kalpeilla kasvoillaan buffan edessä ja miettii, miten selviää hengissä iltapäivään. :D ONNEKSI meillä töissä on muitakin protskubodareita (hhaahhhaahhaa!! huutonaurua), joten vitriinistä löytyy pino ehrmannin rahkapurkkeja. Aamulla sen päälle kanelia, ja iltapäivällä ei. Siinä on kuulkaa ruokavalioon vaihtelua ihmiselle. Erkistä on siis tullut mun ystävä, menee ihan paljaaltaan. Eikä väsytä, eikä ala housun nappi kiristää. \o/

Tänään siis jännitin paitsi omaa tiukkaa työpäivää, myös koutsin oman treeniluolan avajaisia. Näitten osuminen samalle päivälle oli hyvä, kahta asiaa ei pysty jännittämään yhtä aikaa, ja kun ne tavallaan kumoaa toisensa, olin ihan rento, nukuinkin super hyvin. Naisen mielessä ei vaan ole logiikkaa.

Jalkareeni taas, etukyykkyjä, askelkyykkyjä ja erikoispakarakidutusta. Ja pikkasen selkää päälle. Niin ja kuulatempauksia lämmittelyksi. Nyt on aika kaikkensa antanut olo. Pääasiassa ajatteleminen ja skarppaaminen töissä vie voimat, jumppa sitten toisella tavalla. Avajaispäivän kunniaksi lasi skumppaa ja hihityksestä ei taida heti tulla loppua. 

5-vuotiaat oli ahkerana treenaamassa myös, toinen säikäytti mut kiskaisemalla 12-kiloisen kuulan ilmaan: "kato mä olen vahva" ja toinen väänsi ihan yllättäen itsensä siltaan!

Kannattaa ruokkia niitä pipareilla ja Malvialan donitseilla, niin kummasti alkaa kulkea. Pikku yllytyksellä ne ryömi myös levytankojen alta uudestaan ja uudestaan. 

Pakko jakaa myös pari asiakastilannetta loppukevennyksenä. Sain huutoryöpyn niskaani eräältä herrasmieheltä, koska Ikea on niin iso. "Siis onhan se nyt SAIRASTA joutua kiertämään kauppa jos ei osta mitään!! SAIRASTA!!" Mitä tuohon sitten sanot. :D Kollega oli kuullut pariskunnan kinastelun, ja vaimoke oli uhannut tappaa isännän keltaisella kassilla, jos ei kitinä lopu. Kaikki ei vaan pidä shoppailusta, niin se on. 

Öitä ny!