Lenkillä

Asfaltti ei nyt vielä varsinaisesti polta, mutta kevättä on ilmassa sen verran, että juoksukengille on käyttöä! Pitenevät illat ja paljastuva tienpinta huutaa mua kaupunkilenkeille. Liukasta on ja parit lipat on heitetty, mutta ei se niin vakavaa ole, ei tässä ihan haperoluita olla vielä. :)

Olen myös edelleen aivan täydellisen tyytyväinen mun lenkkaripanostukseen, Onit on parhaat juoksukengät ikinä! Kuiva asfaltti varmasti tuo niitten ominaisuudet kunnolla esille, mutta on oikeasti nautinto juosta kengillä, jotka on noin pehmeät! 

En ole asunut näin keskustassa tosi pitkään aikaan, ja siksikin nautin citylenkkeilystä. Tiukkapipoinen ei kuitenkaan saa olla, varsinkin koiran kanssa välillä joku pysäyttää jutulle. :) Juoksemisessa mulla on ihan sama meininki nykyään kuin siinä syömisessä, no stress. Joskus on kiva juosta kovaa, sekin on ihanaa, mutta näillä pääkallokeleillä mennään lyhyellä askeleella rauhassa ja maisemia ihmetellen. 

Mä aloitin mun pääsiäisen palaveeraamalla eilen kaupungilla työkavereitten kanssa. Kokouspaikkana oli ihana tapas-baari Inez. Se on ihan mun lemppari Tampereella, tapaksia ja hyviä viinejä rennosti, kivaa! Huomenna luvassa on pitkä ja hauska työpäivä, tänään kampaaja ja jotain kevyttä jumppaa illemmalla. Ja koska tänään on Joonaksen nimipäivä, se varmaan leipoo mulle jonkun kakun. Eiku.. :D 

Narsistit voisi kai jo viedä ulos, ehkä mäkin kohta uskallan pistää Callunat vaihtoon! Pääsiäisiä kaikille!

Kuuma peruna nimeltä ruoka

Optimal Performancen Joni sohaisi muurahaispesää paljastamalla syövänsä kebabbia. En voi taas muuta kuin seurata hämmentyneenä keskustelua sosiaalisessa mediassa. Ravintohifistelyä ravistellaan, puritanismi ei olekaan oikea vastaus? Mitä!! :)

Oikeastaan tuossa mun profiilin "kerro jotain itsestäsi"-osiossa on vähän harhaanjohtava teksti. Mulla on aika vahvakin ideologia syömiseen liittyen. Onhan ateismikin aate. Tarkoitan sitä, että en noudata MITÄÄN ruokavaliota, vaan haluan itse valita evääni ja rytmini. Se ei tarkoita kuitenkaan välinpitämättömyyttä, olen hyvin kiinnostunut ravinnosta ja luen kaiken kiinnostavan, mitä silmiin osuu. En myöskään luule olevani oikeassa tai syöväni oikein. Mutta vierastan sitä ajatusta, että terveellisesti syömisestä on tullut niin iso juttu ja miljoonabisnes. Ja ennen kaikkea sitä, että syömisestä on tullut rakettitiedettä, hifistelyä, mikrojen ja makrojen puntaroimista, välttämistä ja kieltäytymistä.

Pari outoa kommenttia, joita kuulee koko ajan:

"Nyt voin syödä hyvällä omallatunnolla, kun kävin jumppaamassa jo aamulla." Mitä helvettiä, pitääkö syömisestä tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole jumpannut heräämisen ja syömisen välissä? Ainiin, aamuaeroobinen, unohdin. Sitä ei varmaan lasketa, että seisoin jäällä ja heittelin koiralle lumipalloja?

"Ei vitsi, meni treeni ihan hukkaan ku mentiin illalla ulos syömään!" Aha, niin joo. Treenin ainoa tarkoitus on aiheuttaa kalorivaje. Ja periaatteessa se on yksi elämänkin tarkoituksista. Kalorivaje ja hiilarien säännöstely. "Mä syön yleensä lounaalla hiilaria." Ai, mä syön ruokaa.

Edelleen, mulle on IHAN SAMA, minkä oppien mukaan kukakin syö, kunhan syö. Jokainen, joka löytää itselleen paremmin sopivan tavan syödä voidakseen hyvin, on oikeassa.

Minun unelma olisi, että seuraava ruokatrendi ois "normalismi". Lautasmalli ois trendikäs, keitettäis kuoripottuja ja tehtäis salaattia jauhelihapihvien kavereiksi koko perheellä. Istuttais rauhassa pöytään syömään yhdessä. Syötäis aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mä voisin väittää, että tällä ois kansanterveydellisiä vaikutuksia aika paljon enemmän, kuin paleokarppauksilla. Viidesti päivässä syömisessä toteutuu myös aika ihanteellinen rytmi, joka tukee pentti-perusihmisen töissä ja treenissä jaksamista ja palautumista. Jumppa-Jaana ei tarviste lataria, palkkaria, protskujauhetta ja vihreäteekapselia yhtään mihinkään, JOS syö "normaalisti".

Mulla ei ole rahaa syödä pihviä aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Kapeasta juttadieetistä mulle tulee paha mieli pitemmän päälle, alan kaivata sushia ja irtokarkkeja. Raakasuklaa on ihanaa, ja sen tekeminen on kivaa, silti myös Mars on hyvää ja paljon halvempaa.

Kun tutustuin nykyiseen puolisooni valmennussuhteen alussa, en tajunnut yhtään, mitä se tarkoitti kun sanoi ettei mun karkkipussilla ole merkitystä. Nyt tajuan. Sillä ei oikeasti ole. Kukaan ei liho jouluna muodottomaksi. Joulu kestää alle viikon. Jos mä syön hyvin neljä kertaa päivässä, yksi höpöhöpö vaikka joka päivä ei vaikuta.

Lautasmallia saa kritisoida, en mä tiedä tarviiko sitä leipää joka aterialla olla, ei varmaan. Mutta jos jätetään hifistely, niin väitän, että ihan sillä peruskoulun opeilla syömisellä ihminen voi aika kivasti. En usko, että kukaan voi rehellisesti sanoa kokeilleensa vaikka kolmea vuotta noudattaa sitä. Aamulla puuroa ja marjoja, lounaalla keittoa, välipalaksi hedelmä, päivälliseksi lihaa ja perunaa ja salaattia. Siellä ei puhuta mitään mäkkäristä eikä eineksistä, mutta ei myöskään trail mixeistä eikä pakurikäävästä. Muita etuja olisi mm se, että ruokavalio olisi aika kohtuuhintainen, teoria löytyis vanhasta köksän kirjasta ja mummon kylään tullessa ei tarvitsisi selitellä tai taikoa mummontunnistettavaa safkaa, vaan sen voisi vaan kutsua pöytään.

Ps. verilättyjä en silti syö. :)

Varusteita

Nyt alkaa valitettavasti näyttää siltä, että entisestä villasukissa nostelijasta on tulossa välineurheilija! Mulla on siis jo vyö ja nyt uusimpana Jasmin blogista bongaamani gripperit! Olen käyttänyt välillä maastavedoissa sellasta vaahtomuovin palaa otteen apuna. Se toimii kyllä ihan hyvin, mutta onhan nämä nyt vähän hifimmät!

Kävin tietenkin heti testinostelemassa, ja antoivat kyllä jämäkkyyttä otteeseen. Säästää aika lailla sormia ja kämmeniä ja neopreeninen pinta pitää hyvin. Gazoz toimitti SUPER nopeasti ja paketissa oli mukana vielä uusi sheikkeri, SM kiittää. :) 

Uusien varusteitten innoittamana tein tänään siis vetäviä juttuja: mave, kulmasoutu, ylätalja ja sitten bonuksena "palauttava" jalkajumppa. Askelkyykkykävely/boksihyppy on loistava kombo! Askelkyykkykävely hapottaa ja puuduttaa, sitten hyppyihin pitää kuitenkin irrottaa räjähtävyyttä ja koordinaatiota. Ja kaupan päälle vielä muutama glute bridge-sarja niin taas on persus huomenna kipiä.

                                                              Eipä muuta, hei hei! :)

Pipoa löysemmälle, stressistä.

Kysyin eilen aika monelta ihmiseltä, miten stressi näkyy heissä. Samalla joudun ehkä myöntämään, että taas alkaa näkyä vähän omasta naamasta, että pipoa kiristää. Mun työympäristö on sellainen, ettei mikään ole pysyvää eikä ole oikein mitään rutiinien turvaverkkoa. Samat asiat toistuu kyllä kuukaudesta ja vuodesta toiseen, mutta harvoin niitä toteutetaan kahdesti samalla tavalla. Tämä on mulle ihan ok, kunhan pelisäännöt on selvät ja mulla on sopivasti tilaa myös omille näkemyksille. 

Huomaan, että ärsyynnyn siitä, ettei ole vapautta aikatauluttaa omaa elämää. Puhelin soi koko ajan, ja joku haluaa mut johonkin johonkin aikaan. Aina tätä ei voi estää, eikä aina voi kaikesta kieltäytyä. Silloin pitäisi vain koittaa rentoutua ja sopeutua. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja sitten niitä joihin ei voi. Jälkimmäisistä on turha stressata, ensimmäiset pitää laittaa järjestykseen. 

Kun alkaa olla väsynyt ja kiukkuinen, päätä särkee ja niskoja kiristää, on viimeistään aika alkaa tietoisesti rentoutua. On pakko myös hyväksyä, että poskiontelo-ongelma ottaa aikansa parantua, ja kiristää kroppaa omalta osaltaan. Tänään järkkäsin kotona paikkoja sen verran, että silmäkin pystyi rauhoittumaan, sytytin tulet kakluuniin ja kaikkiin tuikkuihin. Laitoin spotifysta soimaan rentoutusmusiikkia, jossa oli taustalla veden ääniä. Sitten hengittelin tietoisesti syvään ja pehmeästi, venyttelin auki jalkoja, olkapäitä ja kylkiä. Lauantain hieronta muuten avasi paitsi lihaksia, myös tukkoista nenää, ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Stressi ajaa mut pinkeäksi ja ylikierroksille. Hermostoa voi kuitenkin rauhoittaa, vaikka ulkoisia ärsytyksiä ei voisikaan poistaa. Viime kesäisen henkisen katkeamisen jäljiltä olen oppinut, että kiristyvän pinnan löysääminen tietoisesti on ihan yhtä tärkeää, kuin fyysisistä vaivoista huolehtiminen. Ei voi hymyillä, jos puree koko ajan hampaita yhteen ja ajattelee kirosanoja. :) 

Tähän liittyen olen poistanut aamuista kiireen kokonaan. Koska kiire on asenne ennen kaikkea. Voin toki tiuskia lapselle ja hoputtaa, jättää senkin huonolla tuulella päiväkotiin, kiroilla muitten kuskien huonoutta koko ruuhkaisen matkan töihin jne. Kuinka hyvällä fiiliksellä sitä sitten on duunissa vetämässä omaa tiimiään. Jännä jos metsä ei kuiskaile takaisin lempeästi keijupölyä puhallellen.. Siksi, meillä herätään aikaisin, lähdetään rauhassa, katsellaan kaunista aamuaurinkoa ja pakkasessa heräilevää kaupunkia onnellisena siitä, että kaikki on niin hienosti. Matkamusiikki on omalta soittolistalta, mieluiten jotain laulettavaa. ;) Saatan olla töissä muutaman minuutin myöhemmin kuin suunnittelin, mutta ajatus kulkee paljon kirkkaammin. Toki kaikki saattaa mennä päin helvettiä vielä myöhemminkin, mutta aamuissa koitan tietoisesti pitää pumpulisen fiiliksen. Suosittelen!

Ennen kaikkea, stressi tulee aina ihmisestä itsestään, sisältä päin. Se on oma reaktio ympäristöön, ja sitä voi hallita. Stressin hallinta ei ole helppoa, mutta sitä voi opetella. Se, että mua ketuttaa ja kiristää, ei ole kenenkään toisen vika tai poistettavissa. Lopulta voin muuttaa vain itseäni.

Lihashuolto

Googlasin eilen illalla jotain ihan muuta, ja törmäsin tosi mielenkiintoiseen artikkeliin:

Voimanostajan lihashuolto

Niin monta kertaa, kun olen tuskaillut jalkatreenipäivän jälkeistä järkyttävää väsymystä ja kipua, olisi ehkä vähän syytä perehtyä tuohon lihashuoltoon tarkemmin. Tässä pikku lainauksia Pekka Anttilan tekstistä:

...
Painonnoston monivuotinen päävalmentaja Jaakko Kailajärvi on osuvasti sanonut: - ”Oikein suoritettu voimaharjoittelu on sinällään erittäin hyvää lihashuoltoa”.

Aika osuvasti sanottu, sillä mitkään lihashuollon tukitoimet tai paraskaan kiropraktikko ei korjaa nostamisen tekniikkavirheitä. Pyöreällä selällä vedetyt maastavedot, ”jullekyykyt”, ”soutupenkkipunnerrukset” yms. Vaurioittavat lihaksia, niveliä ja sidekudoksia.

...

Harjoituksen lopuksi 20 - 30 toiston sarjat kevyellä vastuksella pumppaavat kuonat pois lihaksista. Sopiva vastus on usein pelkkä tanko, kun tehdään kyykkyjä, punnerruksia tai vetoja. Selänojennukset, Hyper Reversit, hyvää huomenta liikkeet, reisiojennukset ja reisikoukistukset hyviä ”jumppaliikkeitä”.

Kun lihaskunto ja verenkierto lihaksissa paranee voidaan toistoja lisätä 30 - 50 välille.

Perussääntö on, ettei harjoite ole liian raskas.Uutta maitohappoa ei saa muodostua, kun pystyt puhumaan samalla hengästymättä tehdessäsi olet anaerobisen kynnyksen alapuolella. Silloin ei maitohappoa muodostu.

Yksi parhaimmista palautumiskeinoista on tankojumppa. Tehdään tangolla jatkuvana liikkeenä esim. 10 x suorin jaloin veto, jatketaan 10 x rinnalleveto, seuraavaksi 10 x etupunnerrus, sitten 10 x jalkakyykky ja lopuksi 10 x hyvää huomenta.

.....

Kannattaa ehdottomasti lukea koko artikkeli läpi. Tuolla sivustolla on paljon muutakin hyvää matskua, en ehtinyt vielä perehtyä. Pakko tunnustaa, että olen laiminlyönyt tuon lämmittelyn ja jäähdyttelyn varsinkin nyt, kun olen treenaillut pidempiä sarjoja pienemmillä painoilla. Esimerkiksi lauantain askelkyykkysarjat meni perille niin, että olen edelleen tänään maanantaina kovalla penkillä istuminen sattuu ihan hemmetisti. :/ Jatkossa koitan käyttää aikaa myös pkku pumppailuun treenin lopuksi, että maitohapot lähtee liikenteeseen. 

Ja lihashuoltoon liittyen, Kuntotehtaalla on ihan oma hieroja Hanna! Kävin Hannan pöydällä ja voin kyllä sanoa että paitsi että taloon saatiin tosi kiva tyttö, se on vielä oikeasti tajuttoman taitava ja ammattitaitoinen! Kannattaa hyödyntää! Hyvä hieroja on yhtä tärkeä kuin hyvä kampaaja. ;)

Nyt, kymmenen tunnin työpäivän jälkeen vetäydyn kellariin peiton alle ja Rajaportti hiljenee. Muistakaa pitää huolta vartalosta, mäkin lupaan venytellä. En ehkä tänään, mutta huomenna! 

Maassa maan tavalla

Syksyllä tulee täyteen 10 vuotta, kun olen asunut Tampereen seudulla. Pääkaupunkiseutulaisen kollegan mielestä kuullostan Sanna-Raipelta. Siitä voisi päätellä, että kotoutuminen on ollut oikein sujuva. En kyllä tunnusta, pidän itseäni lähes murrevapaana ja oululaisena.

Tamperelainen tapa on aurinkoisena kevättalven viikonloppuna pukeutua kevyttoppa-asuun tai vastaavasti cooliin after-ski henkiseen asuun ja vaeltaa Siilinkarin majakalle. Käytännössä siis auto ajetaan joko Särkänniemeen tai Lapinniemeen ja sieltä sitten kävellään, luistellaan tai jopa hiihdetään kohteeseen. Kyseinen pikku majakka sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta kävelyreittejä pitkin. Paikan päällä on teltta, jossa myydään munkkirinkilöitä ja makkaraa hyvään hintaan. Makkaraa saa jonottaa reilun puoli tuntia. Sitten koitetaan löytää joku kiven murikka, jonka päällä voi hetken istua kalsareitten kastumatta ja "nauttia auringosta".  Jos perheeseen kuuluu koira, se otetaan tietenkin mukaan.

Keli oli oikein kaunis, mutta viima aika hyytävä. Eli istuttiin siinä kiven ja jonkun lankun pätkän päällä ja kun viimein saatiin evästä, vedettiin ne huiviin ja lähdettiin takas. Ei se nyt Lappi ollut, mutta juu, ihan kiva oli olla porukalla vähän ulkona. Valkoisin meistä sai vähän pilkkuja nenäänsä ja koira sopivasti liikuntaa.  :)

Äideistä, tyttäristä ja kauneusihanteista

Tarvisin nyt vähän vertaistukea tyttöjen äideiltä. Oli vähän pysäyttävä hetki, kun tajusin kaivavani kuusivuotiaalle tyttärelleni netistä (kasvo)kuvaa Kate Uptonista.

Minä: "Kato, eikö olekin kaunis tyttö?"
Lapsi: "No joo."
Minä: "Huomaatko, sillä on samanlainen pilkku ylähuulessa ku sulla. Se pilkku on kaunis."
Lapsi: "Ei ole! Sitä paitsi se on varmaan vaan maalattu siihen."

Pikkuisella on ulkonäkökriisi. Sillä on aivan pikkuruinen luomi ylähuulen yläpuolella. Ihminen on muutenkin kuin nukke, oikeasti kaunis lapsi muittenkin kuin äidin mielestä. Pikkuinen luomi korostaa söpöä naamaa entisestään, mutta siitäpä on tullut nyt KRIISI! Esimerkiksi tänään, oltiin Kuntotehtaalla ja tavattiin eka kertaa  hieroja Hanna. Tytär kuuli oven käyvän: "Onko se Hanna, haittaako että mulla on pilkku naamassa?" MITÄ!!??

Varmaan jokaisella on jonkinlaisia ulkonäkökomplekseja jossain vaiheessa elämää. Mutta mua vähän ahdistaa se, että noin pienenä.. Tyttäreni on saanut ihan vauvasta asti paljon vieraitten ihmisten huomiota aluksi sillä, että hänellä on todella paljon tukkaa. Ja myöhemmin tosiaan siksi, että sattuu olemaan nätti. Kun tähän yhdistetään se, että hän on todella ujo, huomio ja palaute varmaan neidin omassa mielessä saa tosi paljon painoarvoa. Kun ihminen yrittää olla näkymätön ja silti kaikki mummot tulee taivastelemaan paksuja lettejä yms. lapsi alkoi toivoa tukan ohentamista ja lyhentämistä, silmäripsien lyhenemistä ja nyt tuon pilkun katoamista.

Olen jotenkin ihan pihalla, miten tähän pitäisi suhtautua. Haluan tietenkin, että lapsi tietää ja luottaa näyttävänsä kivalta. Mutta en halua hänen ajattelevan, että se on tärkeintä maailmassa. Meillä ei mitenkään korosteta sitä, että pitäisi aina näyttää jotenkin huolitellulta tai olla tukka palmikoituna. Aikamoisina rölleinä kulkee sekä äiti että lapsi ihmisten ilmoilla. En myöskään omista kriiseistäni ikinä puhu lapsen kuullen, ja koen kyllä nykyään olevani aika tasapainossa ja viihtyväni nahoissani. Puuh, en tiiä. Haluan johonkin äitikurssille. :)

Kaippa tuo silti kasvaa ihan normaaliksi. Söpö se on, halusi tai ei.

Kotimaisemissa

Nuhapumppu

Mun mielestä, jos syö järkevästi ja monipuolisesti ja hyvin, liikkuu monipuolisesti ja järkevästi, nukkuu ja on onnellinen, ei periaatteessa pitäisi sairastua flunssaan kovin usein. Siksi, on ihan hemmetin epäreilua, että mulla on taas poskiontelontulehdus. Edellisestä on ehkä kuukausi. Ei ollenkaan tyypillistä mulle, ja antibioottikuuri on suoraan sanottuna saatanasta. (Anteeksi, mutta on.) Siksi mä aion tehdä kaikkeni, että tällä kertaa selviäisin kotikonsteilla. Sarvikuono on ystävä, samoin kaikki kauniit pillerit taikoja tekevine lisäravinteineen. Erityisesti nuo fat burnerit varmasti polttaa paitsi rasvaa, niin myös räkää. :D

Aamun pillerisatsin ehkä tärkein hyöty on se, että vettä menee heti päivän aluksi noin litra.

Voimattomuuspyörä

Sellasta tähän tiistaihin. Voimapyörä on hyvä, tai paha. Mutta kannattaa mennä vaan niin pitkälle, ettei selkä nitkahda notkolle, tai leuka osu maahan. :D Tanko on kivempi kuin tollainen ikkunalaudalla näkyvä oikea voimapyörä. Saa vähän leveämmän otteen, tuntuu vahvemmalta. Tänään ei kyllä tuntunut kovin vahvalta, kun piti tehdä tuossa kovalla lattialla, ettei housut katoa mattoon kuvassa. 

Tässä yks mun suosikkivenytyksistä. Tuosta sitten etujalkaa suoraksi välillä ja taas kyynärpää takas kantapäähän. Huomaa pohkeista, että oon podannu ja syöny protskua. :D 

Vatsalihasten ryhtiliike

No niin, niistä vatsalihaksista! Naisen vatsalihaksisto ja -nahkakin joutuvat aika erikoiseen tilanteeseen raskausaikana. Palautuminen ottaa aikansa, ja minusta on aivan käsittämätöntä, että vatsanseutu tosiaan palautuu ennalleen tai ainakin lähes. Miten se voi olla mahdollista?? Menee vähän sivuraiteille, mutta raskauden ja synnytyksen kokeminen kyllä ainakin mulla lisäsi luottoa ja kunnioitusta omaa vartaloa kohtaan.

Edelleen vatsalihaksia treenataan tekemällä istumaan nousuja ja linkkuveitsiä. Ok, molemmat on oikein hyviä, JOS osaa käyttää vatsalihaksiaan. Olen itse huomannut, että erityisesti alavatsan aktivoiminen on noissa liikkeissä todella haastavaa. Vatsan yläosa ja lonkankoukistajat, jopa etureidet hoitaa homman jotta alavatsa saa pysyä rennon pehmeänä. Olen kuullut ihmisistä, jotka kiinteän vatsan toivossa vispaavat 200 sit-uppia joka päivä. Okei, voi olla että se toimii, luultavasti kuitenkin lonkankoukistajat kiristyy ja koko vatsalihaksisto lyhenee ja vetää ryhtiä vähän kasaan. Vatsa ei siis ala näyttää litteältä niinkuin toivoisi.

Ohjatuissa jumpissa käsketään vetämään napa sisään. Mulle se antaa ihan väärän mielikuvan, enkä saa vatsaa oikein aktivoitua. Vatsalihasten treenaantuminen on enemmän kiinni oikeasta ajatuksesta ja mielikuvasta, kuin toistojen määrästä ja vauhdista. Oli sitten kyse lankusta, ryhdikkäästä seisomisesta tai muuten vatsan aktivoimisesta, napa sisään näyttää tältä:

Alavatsa on edelleen ruma ja pehmeä, vaikka napa on tiukasti sisällä. Ryhtiä on myös vaikea pitää rennosti pystyssä. Lantio kääntyy vähän eteen ja pää roikkuu vähän edessä myös.

Minun oivallukseni onkin ollut ajatus koko vatsan nostamisesta ylös. Aina, kun teen jotain vatsalihaksiin liittyvää tai koitan seisoa/istua suorassa, ajattelen vetäväni vatsalihakset kohti leukaa. Se on ainoa tapa, jolla saan myös alavatsan kunnolla aktivoitua. Näyttää tältä:

Toimii paljon parempana ryhtiliikkeenä, kuin olkapäiden pakottaminen taakse. Kuvat ei ole ihan parhaat ryhdin tarkastelemiseen, koska piti ottaa kuvaa samalla. Tarkoituksena olikin lähinnä demota tuota vatsan muodon muuttumista kahden erilaisen mielikuvan kautta. :) Eli jos vielä väritän, ajattele sitä hetkeä, kun koitat laittaa aivan liian pienten farkkujen nappia kiinni!

Muutenkin ajatus vatsan ja keskivartalon pidentämisestä vie ryhtiä oikeampaan suuntaan, kuin navan selkärankaan rutistaminen. Varsinkin tällaisella "miten sä voit olla noin pitkä, ootko lentopalloilija"-mallisella on riskinä koittaa näyttää vähän itseään pienemmältä. Hahhah, olen kokonaiset 173, eli ihan JÄTTI! :D

Lonkan koukistajien jumittaminen on tosi tavallinen ongelma, ja huomaan aina alaselkäkivuista, kun ne on päässeet kiristymään. Koitan siksi olla tosi tarkkana vatsatreenissä, etten kiristä niitä entisestään. Teen sit-uppini usein niin, että jalat on auki polvet koukussa. Eli jalkapohjat melkein yhdessä, kintut sammakkoasennossa rentoina. Silloin saan blokattua lonkat ja jalat pois ja voin keskittyä oikeasti vatsalihaksiin.

Eli yhteenveto: jos haluat litteämmän vatsan, nosta napaa ylös aina, kun ajattelet vatsaasi. Kun haluat paremman ryhdin, ajattele työntäväsi jalkapohjilla maata kauemmas, pidennä keskivartaloa ja kuvittele päälaeltasi lähtevän siiman, joka vetää päätä ylöspäin ja niska pitenee. Ja hymyile! Oujee, näyttää hyvältä!

Aurinkoista ja ryhdikästä sunnuntaita!

Perjantai-illan treeni

On ollut jotenkin vähän normaalia rankempi työviikko, ja silloin on helpointa vaan mennä mukaan johonkin ohjattuun treeniin. Tuntuu ettei oikein itse jaksa ajatella ja irrottaa itsestään mitään erityistä. Lyhyitä lenkkejä portailla terästettynä olen kyllä tehnyt, ja samalla "sisään juossut" On-tossuja. Ne on oikeasti ihan superit! Kun laittaa nauhat kunnolla kiinni, kantapää uppoaa omaan pehmeään pesäänsä ja lenkkarit on niin pehmeät ja kevyet, menettämättä kuitenkaan maatuntumaa. Tykkään ihan hirveästi!

Mutta siis niin, eilen oli naistenpäivä, ja naisellisesti siivosin kotona savinaamio naamalla. Illan treeni oli tällainen:

Näytti aika simppeliltä, mutta oli ihan älyttömän kivaa! Voimapyörä on kyllä ihmisen keskivartalon ystävä. Tuo oli mahtava kombo, aamulla oli sellainen olo, että ryhtiä on kiristetty, korsetti ja yläselkä tuntui napakalta. Iltaa kohti mennessä jokaisella askeleella tunsin rintalihasten liikahtavan. :D Nyt on jo niskasta akillesjänteisiin aika "napakka" olo... Oikein hyvä! Mulla on yksi vatsalihaksiin liittyvä oivallus, jonka haluan jakaa teidän kanssa, mutta koska en osaa selittää tarpeeksi hyvin, se vaatii kuvia. Palataan siihen siis toisella kertaa! Nyt tämä heittäytyy untuvapeittonsa alle katselemaan kauniita unia!

Varo crossfittiä, voit tulla lihashirviöksi!

Luulin, että tällaisia ihmisiä ei enää ole olemassa. Voimaharjoittelu ei sovi naisen ruumiinrakenteelle, lihaksikas nainen ei ole seksikäs (siis jokainen nainen tietenkin suunnittelee elämänsä vain tätä silmällä pitäen, tärkeintä on olla seksikäs), crossfit räjäyttää lihakset kasvuun... WTF?? :D

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10862876

Loistava keskustelu, näitä todellakin liikkuu vielä tuolla kylällä. Jotta en muuttuisi enää yhtään lihaksikkaammaksi ja kuvottavan miehekkääksi, jätän treenit tältä päivältä porraslenkkiin ja keskityn tekemään naisen vartalolle paremmin sopivaa siivousta ja ompelua.

En muuten sitten odotellut mitään kevään tuloa, portaat saa nousta vaikka joka aamu ihan ilmaiseksi. Näin alkuun kerta kävellen, ehkä kesemmällä sitten oikein urakalla. :)

Maanantain keväinen moi!

En päässyt itse tehtaan avoimiin oviin, kun piti päivystää omalla työpaikalla. Trafiikkia oli molemmissa! Illalla kävin kyykkäämässä sitten ihan suljetun oven takana. Olen keskittynyt nyt kovien painojen sijaan kyykkäilemään syvälle ja hyvällä tuntumalla. Sitten tietenkin aina välillä voi laittaa enemmän rautaa ettei unohdu. :) Tekee tosi hyvä aina vaihdella vähän systeemiä, ainakin mun lihakset tykkää siitä, kun ne saa uudenlaisia haasteita. Eilen illalla reisiä ja takapuolta kivisti siihen malliin, että perille oli mennyt kyykkyvariaatiot.

Sunnuntai-ilta ja Selviytyjät telkkarista. :)

Edellisen päivän kyykyt ja eilisen pikku annos kiinalaista chilikanaa teki sitten sen, että näin unta pakaroistani, kävelin unissani (en tietääkseni oo ennen harrastanut) ja hikoilin. Onneksi oli aikaa nukkua 10 tuntia, niin ei haittaa vaikka oli vähän aktiivisempikin. :D

Vaikka lunta tulikin lisää ihan naurettava määrä, olen aika fiiliksissä keväästä. Odottelen jo sulia metsäpolkuja ja portaitten ravaamista. Tässä harjun kyljessä asumisessa on kyllä ihan mahtava plussa nuo lenkkimaastot!

Siis kesä on ihan ovella! 

Body-lajit ja metabolinen katastrofi

Minusta tuntuu, että on pakko vähän ottaa kantaa. Aloitetaanpa siitä, että fitness-lajit on kovassa nousussa, kisalavoille on tunkua varmasti tänä keväänä ja ensi syksynä. Bikini erityisesti, siinähän haetaan hyvin pitkälle sitä vartaloa, joka tässä maailmassa ja ajassa on ihanteellisin. Kukapa ei haluaisi omastaan muokata sellaista, näyttää jumalaisen trimmatulta, ruskealta ja poseerata naisellisesti vimpan päälle puunattuna. Ehdottomasti on iloinen asia, että liikunnallinen elämäntapa on muodissa. Se, että nuoret tytöt haluaa syödä terveellisesti ja treenata kreisibailaamisen sijaan, on buumin positiivinen seuraus. Toivotaan että tämä ei ole ohi menevä trendi, vaan nuoriso pelastuu alkaessaan ihannoida kimaltavia urheilijoita! Miesten osalta en oikein osaa ottaa kantaa, puhun siis nyt pääasiassa tytöistä ja naisista.

Aina kun joku tällainen aalto nousee, seuraa vastareaktio. Fitness-hypeä koittaa nyt horjuttaa traaginen metabolinen tuho! Tässä esimerkiksi oikein hyvä teksti siihen liittyen: http://infitnessandinhell.blogspot.fi/2013/02/metabolinen-tuho.html  . Että jos syö yksipuolisesti, näkee nälkää, kuihduttaa elimistöään, ei nuku jne. häiriintyy aineenvaihdunta ja terveys on vaarassa? Yllättävää. Vai? Lihastohtorin vierailijakynästä hyvä ja asiallinen teksti aiheesta: http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/ .

En ole lääkäri enkä asiasta maallikkoa enempää ymmärrä, mutta terve järkikin sanoo, että jos ravinto koostuu kuukausien ajan alle viidestä ainesosasta, joka päivä pitää vetää kaksi tuntia hikilenkkiä plus puntti päälle, työkyky menee nälkäkuurin takia useita viikkoja ennen tavoitepäivää ja perhe ja parisuhde on vaarassa kun "huippu-urheilijan" pää sekoaa ravinnon ja unen puutteesta, niin ei kukaan varmaan kuvittele sen olevan mitään terveellistä elämää?  The kisapäivän jälkeen kroppa on täysin kuutamolla, mitä pitäisi tehdä  ravinnolle, kun sitä ei ole aikoihin saanut.  Hormonitoiminta on nurinperin, oma turpoava peilikuva ahdistaa ja maailma kiertyy entistä enemmän oman navan ympärille. Seuraavaan kisapäivään on taas pudotettavana rutkasti painoa ja edessä uusi, flunssien ja pienten loukkaantumisten riivaama kärsimysnäytelmä.

Maallikkotason vertauskuvana vaikka tämä: ihminen, jolla on Seppo Rädyn ruumiinrakenne, päättää alkaa taitoluistelijaksi, koska Kiira Korpikin on niin ihana. Alkaa jäätävä treeni, hyvä hyvä, kehitystä tapahtuu. Mutta seppomaisella voimakkaalla keholla varustettu ei millään maailman treenimetodeilla tule ikinä huipputasoiseksi. Näettekö seppomaisen hyppäämässä kolmoishyppyjä? Se ihan varmasti onnistuu, mutta luultavasti joku toisen tyyppinen keho (joka ei keihästä sitten saisi kovinkaan kauas lentämään) pyörii ja nousee irti jäästä vähän kauniimmin. 

Kun laji on kuuma, hypessa ja super mediaseksikäs, kaikki haluaa mukaan. Tuttavapiirissä on kaksi tajuttoman upeaa naista, jotka ovat saavuttamassa tuota haluttua, jumalaista bikini-vartaloa ilman minkäänlaista tuhoa päässä tai elimistössä. Koska niitten vartalot on luonnostaan oikean tyyppiset! Ne on luonnostaan keskeltä kapeita ja tasapainoiset mittasuhteet omaavia. Toivoisinkin, että jokainen, joka koittaa saavuttaa unelmakehoaan kärsimyksen kautta, koska kisalavalle on päästävä, miettisi hiljaa mielessään että miksi. Mitä sillä saavuttaa tai luulee saavuttavansa, onko se sen kärsimyksen ja terveyden riskeeraamisen arvoista? Voi olla että on, en tiedä. En usko. Sen tiedän, että näille luonnonlahjakkuuksille se on aika helvetin paljon helpompaa ja kalkkiviivoilla ei ratkaise asenne, eikä keskitysleirimeiningistä saa lisäpisteitä. Aina on poikkeuksia, jokaisessa urheilulajissa. Mutta kun tehdään jotain kropalla, geenit ja lahjakkuus kyllä ohjaa lajivalintaa. Tahdonvoimalla ei tehdä maratoonarista huippua moukarinheittäjää. 

Sen sijaan, jos olet kiinnostunut body-lajeista, ja huomaat että samperi, mähän oon saman muotonen ku toi Virmajoen Anna, kunhan saan vähän lisää habaa, niin NYT on sun aika! Ammattitaitoisen koutsin käsissä ja oma järki päässä ei terveys siitä kärsi. No worries! 

Kuva: www.girlswithmuscle.com