keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pahin kai takana

Tilannekatsaus, viikon suurin työpuristus on takana. Kello on kolme aamuyöllä kun tätä kirjoitan. Huomasin juuri, että yksi merkittävästi lähiaikoina elämään vaikuttanut päiväkirja on poistunut blogistaniasta, hmm. Tosi hämmentävää. Koko päivä on ollut tosi omituinen. Kävin viimein katsomassa kotia, johon siis muutan öö... huomenna. Paperit on tehty, kaikki alkaa olla aika konkreettista. Lupasin pysyä tolkuissani tämän viikon, enää kolme päivää jäljellä. :) Pää on kyllä aika sekaisin, en tiedä onko pääasiassa hyvä vai paha mieli. Millä sitä tolkuissa pysymistä edes mitataan?

Pystyin tänään jättämään kaikki jumpat väliin ja hoitamaan asioita. Ihmisen on pakko syödä tai ainakin juoda joka päivä, mutta ei urheilla. Jos tilanne on se, että töissä on useita projekteja päällekkäin, kotona kaikki sekaisin ja lasta ikävä, ei ihan oikeasti haittaa vaikka pitäisi viikossa kolmekin vapaapäivää treenistä. Huh, olipa vaikea kirjoittaa tuo.. Kolme voi olla liikaa, mutta edes ehkä kaksi? Ja jos työnkuva on 40-kiloisten auringonvarjojen jalkojen liikutteleminen, niin kai siinä tulee jumpattua tarpeeksi. Tunnistan itsessäni ehkä jonkinasteisen riippuvuuden.

Eilen myöhästyin cross-tunnilta, tein vähän kuulajuttuja ja juoksin. Pohkeet on ihan tukossa. Pelottavaa tässä on se, ettei liikkuminen tunnu tällä hetkellä kivalta tai helpolta, niinkuin yleensä. Se tuntuu treenin alussa toiveikkaalta, "tänään kulkee". Vähitellen voimat ja usko loppuu ja koko homma tuntuu ihan tyhmältä. Täytyy vähän fiksata ruokaa, kesäkuntoon on vielä matkaa eikä nyt ole hyytymisen hetki! Suunnittelin ottavani superfoodit taas mukaan, jos niistä (ja okei levosta) sais vanhan energian taas takas.

Maailman tyhmintä nukahdella koneelle aamuyöllä, varsinkin kun ei ole mitään asiaa! :) Hei hyvää yötä nyt!




maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kuulia ylös

Tässä faktaa tukemaan fiilistä, että täysiä riehuminen on tehokasta ja terveellistä:


Eikä ne tulokset tällä kertaa ole kiinteytymistä tai takareiden linjan täydellistymistä, nyt puhutaan suorituskyvystä ja terveydestä! 

Kävin eilen vielä tekemässä kuulajumpan illan viimeisessä mahdollisessa slotissa. Olen aina pitänyt tempausta ihan lempparina, mutta eilen aamujumpassa huomasin että työntökin saattaisi toimia. Työntö on ollut niskavammasta johtuvan käsiheikkouden takia tosi vaikea. Nyt kuitenkin kahden käden työntö 14-kiloisilla kulki illalla ihan kivasti! Myös rintalihasten hermotuksessa on jotain häikkää johtuen siitä välilevyvammasta, mutta tuntuu, että nyt on aika ottaa työntö harjoitusrinkiin tekemään voimaa myös sinne. Tekniikkaa pitää hioa vielä paljon, mulla on hassu tapa vetää yläasennossa selkä samba-notkolle. :D Tekee turhaa painetta alaselkään ja voima karkaa keskivartalosta. 

Ois kiva saada työntö siihen malliin, että voisi kisata biathlonissa. Tähän mennessä tosiaan olen lähinnä keskittynyt tempaamaan, se sopii mun luonteelle jotenkin paremmin. :) Ja muutenkin, yksi kisatulos 8-kiloisella on vähän säälittävä, liekö enää edes hall of famessa.

Nyt, juttapuurot ja paljon kahvia koneeseen, parin tunnin päästä cross-treeni. Edessä on myös vilkaisu uuteen kotiin, vuokrasopparin kirjoitus ja töitä yöllä.


Niin maanantai

Kello 5.50, sisäjumppavaatteet, päälle toppahousut, untuvatakki ja uggit. Parkkiksella huomaat että auton kaikki lasipinnat on jossain muumimörköjäähyhmässä, joka ei todellakaan lähde normaaleilla välineillä. Okei, aikaa vielä 7 minuuttia, ja jäässä on jo katseenmentävä reikä. Fine, voi lähteä liikenteeseen.

Lämmin jumppasali ja värivalot, jesjes. Paitsi että kaikilla muilla on ulkoliiksavaatteet, kuulat on jo pihalla. "Ollaanhan me sisällä," kysyy hän toiveikkaana. "No ei kun pihalla tietenki."  Okke, autoon ja takas kotiin. Salamannopea vaatteiden vaihto, missä helvetissä mun lenkkarit!! Kaasutus takaisin salin pihaan ja kilsan spurtti muun porukan saavuttamiseksi. :p Pikku availut ja sitten aletaan juosta vetoja.

Jos aamu alkaa noin, on koko päivän pieni epätoivo ja ahdistus päällä. Ruotsinlippu menee solmuun, numerot hyppii väärään järjestykseen. Koko ajan on kiire mutta kaikki jää puolitiehen.

Olen oikeesti ihan tosi positiivinen ihminen, koitan vakuuttaa itselleni. Asenne ratkaisee. Muttamutta, kun hommat kusee, on siinä tyhmää hymyillä. Naapurin kissa huutaa ikkunan alla, muuttolaatikot on edelleen tyhjät. Haluaisin vain karata intiaaniksi amerikkaan, asua tiipiissä ja puhua kieltä, jota kukaan ei ymmärrä. Ehkä ratsastaa sinisilmäisellä hevosella. :D Keräilen silti sisua ja aion pysyä tämän viikon järjissäni. Aloitetaan kaverin kahvipöydästä, hyvin tää menee!

Viikon inkkari:

weheartit.com

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Siirtymäaika

Kun elämä on vähän solmussa, ei treenikään oikein kulje. Olen tässä roikkunut mukana ryhmäliikuntatunneilla, voimakkuusharjoittelu on tosi vaikeaa. Stressi menee selkään näköjään, ristiselkä on ihan jumissa, takareisi edelleen kiukuttelee. Ja mites se juoksu? Ha, onhan siitä ollu puhetta. Nyt tarvitaan lepoa, tasapainoa ja ryhtiliike! Joogaa ehkä ja tanssia. Ensin kuitenkin unta.

Viikon päästä alkaa small space living, uusi koti ja uusi arki. Muuttaminen ei oikein houkuttele, siis se itse projekti. Jännä, miten sitä on yleensä innoissaan painavien esineitten nostamisesta, mutta kun ne pakataan muuttolaatikoihin, hohto katoaa. :p Ja 4h+k:sta muutto pikku kaksioon tarkoittaa aikamoista kaman karsimista. Kauhulla mietin kenkiä, takkeja, farkkuja... Buahhahhaa, uudessa kodissa on hyvin vähän vaatekaappeja.

Työkaveri oli ottanut kuvan, kun oltiin parkkeerattu kauniisti vierekkäin. Vain kuuteen ruutuun oli kaks söpöä pikkuista autoa saatu levitettyä:



Nyt, oikeesti hyvää yötä! Huomenna on taas tiukka päivä, eikä tämä valvominen ainakaan helpota!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Uusi alku

Oslon viikonloppu kuvina. Sanoja ei paljoa ole. Joskus elämä yllättää, kaikki menee rytinällä uusiksi. Ensin elämän piti mennä pieniksi paloiksi, mutta jos tuntee varmasti tekevänsä oikein, paloista syntyy pian kaunis mosaiikki. Olen sanomattoman kiitollinen ystävistä. Kiitos myös yhteisistä vuosista, unohtumattomista hetkistä ja kaikesta kauniista K, hyvin meidän käy. 






















Stadion-piste tästä.








Holmenkollenilla oli niin sumuista, ettei jaksanu vaivautua hyppytorniin asti katsomaan omia kengänkärkiä. :)




Mites nuo työajat tuolla Furusetin boksissa...





torstai 15. maaliskuuta 2012

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Asennevamma ja 10 varvasta lasissa.

Taisin vähän antaa palaa tässä yks päivä, kun eräs nuori tyttö erehtyi sanomaan olevansa kiinnostunut bikini fitness -kisoista. "Koska ne näyttää hyvältä ja sit saa laittaa kimaltavat asut ja kaikkee." Kyseinen tyttö (terkkuja Julia...) on lahjakas ja hurjan nätti. Soutaa kovaa ja on kadehdittavan notkea. Varmasti potentiaalia myös bf-kisoihin, ei epäilystä! Että jos tosissaan kiinnostaa, go for it!

Mutta siis, mun asenteessa on ihan hirveä vamma, mitä tulee kaikkiin fitness-missikisoihin. Että treenaisin siksi, että takareiden linja näyttää paremmalta? Tms. En edes tajua mitään mistään kehon muokkaamisesta, osaan kyllä vähän jo laihduttaa, mutta tietoinen lihaksiston rakentaminen on ihan utopiaa. :D Blondi... mä vaan nostelen painoja ja juoksen ja nykyään vaikka soudankin, kivaa ku tulee vahvemmaksi ja silleen. Ja kun vielä tulee taitavammaksi ja notkeammaksi, se vasta on hienoa. Siks mä automaattisesti tulen ehkä sanoneeksi että "C'moon, et sä halua opetella kävelemään kuvioita korkkareissa ja poseeraamaan. Sä haluat olla taitava, voimakas, nopea ja voittaja!" Uskon siis, että kaikki fitness-tytöt treenaa ihan pirun kovaa (sillä aikaa ku mä leikin jossain pomppupatjalla), en vähättele ollenkaan. Mä vaan... no en jotenki tajua. Toivon kyllä joku päivä vielä tajuavani. Koiranäyttelytki on vähän siinä ja siinä, mutta ihmisten rakennearvostelu, en tiiä, outoa.

Tietty "fitness-tytöt" näyttää ihan törkeän hyviltä, en vähättele sitäkään yhtään. Enkä väitä, etten itse olisi kiinnostunut ulkonäöstä, tottakai olen! Ehkä mä oon vaan kateellinen.



Käytiin taas Turussa. Piti muka mennä Spartanille treenaamaan ti-iltana, mutta jätin lopulta jumppakamat kotiin. Ei sitä joka päivä jaksa, ja työpäiväkin oli pitkä ja shoppailukin on kivaa joskus. Vastaan lensi kolme joutsenta, kevät! Takaisin päin oli kyllä tassut polkimilla, kun reissukaveri halus juoda kaljaa. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Aamufiilis

Pikkusisko vinkkasi illalla Christina Perrin levystä, ja koska sen makuun yleensä voi luottaa, lupasin ottaa aamukahvikuunteluun. Jep, toimii hyvin tähän kevätlevottomuuteen ja muutenkin:


Kaunis Christina, ihanat tatuoinnit, kaunis video ja biisi. Aurinko paistaa ja tästä tulee vielä huikein kevät ikinä. Aamutreeni1 tehty, toinen parin tunnin päästä ja sitten töihin. :) Hauskaa maanantaita kamut!


Farkkuja ja iltajumppaa

Nainen: "Ei hemmetti, siis nämäkään housut ei enää pysy jalassa, vaikken oo puntarin mukaan laihtunu kuukauteen!"

Mies: "Nii."

(Nainen näkee silmissään juuri Carlingsiin saapuneet uude Levi's Curve ID-farkkujen kevätpesut... jos housut ei istu, tarvitaan uudet housut. Tai useammat. Uuden denimin ihana tuoksu, täydellinen sininen väri, aivan varovaiset kulutukset...ja apua, mikä tuo teaser punaisista ID-pilleistä on?! )

Mies: "Haetaan pizza!" 

Tulishan se halvemmaksi. 


Univelat kuitattu, työviikonloppu pulkassa. Käytiin vähän kiskomassa rautaa iltasella. Työpäivän jälkeen, heikosti tankanneena ei ollut hurjan voimakas olo. Kiukkua piti keräillä. Kavennettiin jumppa penkkiin ja maasta vetoon, välissä kiskoin niitä säälittäviä yksittäisiä leukoja ja Joonas veti leukoja joku bussin painoinen kahvakuula vyöstä roikkuen. :p Vitoset 80 kilolla meni maasta ihan oukei, ja se ykkönen yhdeksälläkympillä. Satasen rajoille ei ois kuitenkaan ollut mitään asiaa. Takareisi on edelleen vähän kipeä. Loppuverryttelyksi kilpajuoksua ja foamrollingia. Oonko muistanu kovin montaa kertaa sanoa, että täysiä juokseminen on maailman hienointa!! Mutta en kestä sitä, että mut ohitetaan (tämä on temperamenttikysymys, lapsenikin murtuu pikku paloiksi kun sen ohi juoksee...). :)

Mulla on tosiaan selässä sellanen laiska kohta, johon en saa pitävää jännitystä ellen ajattele sitä koko ajan, jos sittenkään. Keräsin vähän ihmetteleviä katseita, kun tein siltoja aina ennen maastavetoa... fiilis pitää hakea sieltä mistä sen löytää. :) 

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Unelma hippilomasta

Tuosta jooga-lomasta tuli mieleen toinen lomakonsepti, josta olen haaveillut. Jos joku järjestää jo, saa vinkata. :)

 Haluaisin aikuisten leirille, sellaiselle liikuntalomalle. Ei mihinkään opistolle, vaan hyvällä porukalla johonkin vanhalle kyläkoululle tai leirikeskukseen jossain metsässä. Aamuisin herättäis joogaamaan tai vaikka vain venyttelemään ulkona, tositosi aikaisin. Tiiättekö, aamukaste ja usva ja sellasta. Sitten vois käydä uimassa (siis tietenkin idyllinen leiripaikka sijaitsisi järven rannalla). Sitten vanhan koulun keittiössä tehtäis porukalla aamiaista. Päiväunille ois aikaa, käytäis yhdessä jossain pienessä kyläkaupassa hakemassa tuoreita ruoka-aineksia. Kokkailtais, saunottais, otettais rennosti, mutta ennen kaikkea treenattais esim. Movnat-tyyliin:



Lähistöllä vois olla hassu pieni tanssilava ja pihapiirissä tietenkin nuotiopaikka. Joku porukasta osais soittaa kitaraa siinä nuotiolla iltaisin. :) Kuka on mukana?

Jooga-asiaa

Sähköpostiin oli tullut huikea uutinen, tänä keväänä Tampereella on viimein mahdollisuus hot-joogaan! Om Yoga muuttaa uusiin isompiin tiloihin. Uusissa tiloissa on kaksi salia, joista toinen lämpiää hikoiluttavaksi. S-M lupaa testata, inhoan kylmää ja rrrakastan joogaa. Etukäteen vois kuvitella, että viihtyisin. :)

Ja kun klikkailin itseni tuonne sivuille, löysin jotain muutakin täydellistä! Miten olis JOOGALOMA

Kuva: www.omyoga.fi






torstai 8. maaliskuuta 2012

Abtronicittomat reenaa

Näitä siis on edelleen olemassa:


Tästä kaunis ja mahtava masu kesäksi! Jee! Kaikki se hiki ja riehuminen, kun vois vaan makoilla sohvalla peiton alla ja katsella telkkaria. Vatsalihakset valmistuis samassa ajassa ku pakastepizza uunissa! Ja kaupan päälle tulee vielä sellanen pikkunen vyö, millä saa käsivarret kuntoon. Ja rahallisestihan toi on käsittämättömän kannattava. Kuukauden salikortin hinnalla vuosiksi vatsalihakset tikkiin.

Miettikää hei, sellanen abtronic-ryhmätunti! "Hakekaa oma abtronic tuolta korista, sitten jokainen tekee pesän tyynyistä ja peitosta ja ottaa rennon asennon. Laitetaan leffa pyörimään ja aletaan treenata, ei haittaa jos nukahtaa!"  Hmm, pitäisköhän patentoida heti? Ja ohjata ei sais tietenkään muuten ku abtronic-lisenssillä. Mikäs se oli se laite, missä laitettiin niitä piuhoja eri puolille kroppaa ja sitten sai sähköiskuja. Ehkä sen vois yhdistää tähän. Sais koko kehon jumpan saman leffan aikana? Tai migreenin.

Aika väsynyttä, mutta oikeesti. Miks joku haluaa vatsalihakset makaamalla? Mitä hyötyä niistä on? Jos on muuten ihan paskassa kunnossa, mutta on hieno sikspäkki. Toisaalta, emmä ikinä jaksais treenatakaan niinku vaikka Jutta . Ihan pimeetä, hatunnosto sinne. Jotain siltä väliltä? Kivaa, hyvässä seurassa, taitoja, vauhtia ja voimaa siinä sivussa. Pikku vinoilua mutta ei mitään huutamista. Joo, siinä on mun resepti. Mutta mulla ei ookkaan sikspäkkiä.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Vapaapäivä

Jes, täydellinen vapaapäivä! Kello soitti 5.15, varttia vaille seitsemän olin salilla, heitin kupin kahvia nassuun (tai puoli kuppia kahvia ja puoli maitoa joojoo..) ja seiskalta alkoi eka jumppa. Kahvakuula hiitti, puolen tunnin setti   korkealla sykkeellä. Sitten palautus-/aamupala-/latausjuoma ja aamun uutisia telkkarista. Kymmeneltä Cross Voima, tehtiin syväkyykkyjä ja lopuksi nostettiin vähän sykettä juoksuttamalla 16 kilon kuulaa ruohomatolla. Ihan hyvin riitti voimat, vaikka nälkä alkoi jo olla. Syväkyykyt on kyllä ihan hirveitä, 60 kilon kanssa tarvin jo varmistajan apua sarjan lopussa. Kai siihen tottuu.

Lounasseuraa ei ollut saatavilla, joten kotiin syömään ja sohvalle päiväunille pariksi tunniksi. :) Saatoin siinä ennen nukahtamista klikkailla jostain verkkokaupasta jotain supersankari-paitoja x). Shhh... Kerkesin vielä pikasiivota ennen pätkän hakemista päikystä! Punaposkinen lapsi halusi kaupasta ruuaksi "merilättyjä", äidin pokka piti ja lapsi sai (ja söikin!!) merilättynsä. Illalla pääsin piiiitkästä aikaa zumbaamaan, ja kyllä se värivaloterapia kavereitten seurassa teki niiiiin hyvää! Voi että, ihan sairaan hauskaa oli tanssia pitkästä aikaa! "Mitä sää Satu naurat?!" Ai nauroinko, en huomannu. :) Hihii, oli vaan hiin kivaa ja sitten ehkä innoissani en ollut ihan joka käännöksessä mukana, oma mokailu naurattaa aina.

Ennen eilistä tuli 9 treenipäivää putkeen. Eilen oli pakollinen lepo, mutta kävin silti vähän hengailemassa salilla ja kokeilin vähän leuanvetoja ja jatkoin käsiseisonta-treeniä. Kaksi niin ärsyttävän hankalaa juttua, mutta kyllä kyllä, leuat nousee jo, ykkönen menee ilman apuja. \o/ Käsillä pysyn irti seinästä ehkä biljardisosasekunnin, puuh. Mutta en oo antamassa periksi, ha! Puoli vuotta sitten pysyin nippanappa punnerrusasennossa, kun vasen käsi oli niskavaurion takia voimaton.

Ja taas, kaveri kyseli tavoitteista ihan ohi mennen. Jos ihminen jumppaa kolmesti päivässä, vois luulla että se tähtää johonkin. No en mä tiiä, kai oikein mihinkään, on vaan niin kivaa. :) Oishan se hienoa tähdätä johonkin, keskittyä johonkin spesiaaliin jne. Kai? Vai tylsää? En tiiä, kattellaan. Ihana päivä <3!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Energanzá nonstoppina

Nonstop-päivät on otettu Energanzálla tosi hyvin vastaan, tosi kiva, että voi joustavasti mennä lämmittelemään esim. zumba-tunnin lopussa ennen kuulatunnin alkua! Tai jäädä vauhdikkaan zumban jälkeen kuulatunnin lämmittelyosuuteen jäähdyttelemään. En ole itse ehtinyt tanssimaan niin paljon kuin olisin halunnut, pitää korjata tilanne pikapuoliin.






sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Älä venyttele.

Voihan venyttely. Eilisestä liikkuvuus-tunnista ihan romuna! Lonkat särkee, polvia kuumottaa, takareisi on ihan tuskaisen kipeä. En tiiä, haluanko sittenkään liikkuvaksi jos se on näin kivuliasta.. Luin joskus Juoksija-lehdestä, ettei kestävyysurheilijan ole välttämättä tarkoituksenmukaista olla kovin liikkuva. Alan ehkä kestävyysurheilijaksi sitten. Jotenkin järkyttävää, että kaiken tämän riehumisen jälkeen tuo alle kolmen vartin venyttely sai kropan alert-tilaan. Isoista (mun mittapuulla, en vieläkään paukuttele henkseleitä..) painoista tai crosstraining-rääkistä se ei ollut millänsäkään, mutta kun vähän avattiin lonkkia niin toimintakyky romahti.

Onneksi aamutreenit jatkuu, vireystila on aamukuudelta ihan erilainen kuin mihinkään muuhun aikaan päivästä. Sitä on jotenkin rento, ajatus on vielä jossain unimaailmassa, kiukkuinen suorittaja pään sisällä on vielä aamukahvilla eikä sekoita treeniä. Kai sille on joku tieteellishormonaalisfunktionaalinen selitys, mutta mä en niistä tiiä. Tiiän vaan miltä tuntuu, se fiilis on se juttu. Aamuissa on oma fiiliksensä. Ja kun kevät etenee ja päästään kunnolla ulos, vielä paranee!

Huomenna SM saa vähän neulasta, uusia piirrustuksia ihoon, jännittää!! Aina se kuitenkin vähän sattuukin. Mutta nyt, huikeeta maanantaita!

Aamutreeneissä on sekin hyvä juttu, että illalla sitä jo luulee pitävänsä lepopäivää jos on kotona! Kun ei vaan muista.

Niket ja Adidakset, eli treenivaatteista.

Jos liikkuu lähes joka päivä, välillä useamman setin päivän aikana, toppeja ja housuja on hikisenä pyykkijonossa koko ajan. Ja koska niitä pitäis olla myös puhtaana ja kuivana koko ajan, pystyy siitä laskemaan että niitä pitää olla riittävästi. Mulla on koko talven ollut yhdet Niken juoksutrikoot, joilla on vedetty sisällä ja ulkona, sisällä päällä on sortsit ja ulkona alla villahousut. :) Ja trikoot tietenkin käy pesussa päivittäin. No on mulla muitankin housuja, mutta vaan hätätilanteita varten, kun pyykkipalvelussa on katkos eikä trikoot kuivu ajallaan.

Todellakin ihan hyvin voi kuntoilla verkkareissa ja t-paidassa, mutta mitä enemmän tunteja viikottain käyttää hikoilemiseen kummallisissa asennoissa, sitä enemmän arvostaa kunnon treenikamppeita. Tiiättekö, että kun heittää jalat pään yli, housut pysyy paikallaan. Ja kun nostaa kahvakuulan pään yläpuolelle, paita EI seuraa mukana. Ettei koko ajan tarvi korjailla vaatteita oikeille paikoille. Plussaa hengittävyydestä ja nopeasta kuivumisesta. Myös sen käsiseisonnan pitäis onnistua, ilman että kaikki läsnäolijat näkee shock absorbereitten logon. Eli näillä kriteereillä verkkarit ja t-paidat putos pelistä pois.

Erilaisten kokeilujen jälkeen mun sisätreeniasu on lähes aina tämä:

Piruetin painijaselkätoppi eri väreissä, samassa kaupassa on kauheesti muitakin kivan mallisia toppeja, mä tarvin kuitenkin ne kunnon shock absorberit alle joten tämä toimii niitten kans parhaiten:

Kuva Piruetin verkkokaupasta.

Trikoot, Piruetin malli ei pysy mulla jalassa, Nike vie voiton:



Nike.com


Sitten noitten päälle tarpeen mukaan t-paita ja shortsit, t-paidan voi viskata mäkelään jos oikeasti hikoillaan. Talvella pidän mukana myös fleeceä tai muuta pitkähihaista sekä niitä villasukkia.. :) Kyllähän noihin rahaa saa uppoamaan, mutta esim. nuo Piruetin topit kestää vuosikausia! Vanhat trikoot sai eilen kaveriksi nuo kuvassa olevat Niken legend tightsit, vain kolme kauppaa piti koluta ennen ku löyty oma koko.  :p Ja sitten oho Nellystä klikkasin Adidaksen printtipöksyt:






Nämä alla olevat mulla on mustana, hirveen kivat, mutta nykyään niin isot, ettei ne jalassa uskalla oikein spurttailla. :D Näistä oli tullut ihan super hieno kevätväri, ehkä ens tilistä... Jos vaikka heittäis ne vanhat kirppiskasaan ensin.


Nike.com
Tietenkään ei haittaa, jos urkkavaatteet on kivannäköisiä, ylivoimaisesti tärkeintä on kuitenkin toiminnallisuus. Hyväkin treeni tai tanssitunti on pilalla, jos toisella kädellä täytyy pitää housuja ylhäällä tai kiskoa paitaa alas!

 Nyt ois tosi kiva kuulla kommentteja ja vinkkejä jumppavaatteista! :) Mikä on tärkeää, millaisista tykkäätte?


(Tänään otin rennosti, pelkkä liikkuvuustunti. Super-Jouni näytti meille, miten venytellään. Kaveri venytti, tai sitten käytettiin vähän apuvälineitä. Ei se kivaa ollut, sattui nii samperisti, mutta teki tosi hyvää! Tämä pitää saada viikottain ohjelmaan!)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Miten äidillä voi olla aikaa liikkua noin paljon?

No esimerkiksi näin: ruoki muksu tyytyväiseksi. Koska on lauantai, osta sille karkkipussi ja varaa mukaan joku mihin ja millä voi piirtää tms. Aja salille. Anna myös muksun vaihtaa jumppavaatteisiin, roudaa salin nurkkaan boksi: "tässä on sulle ihan oma pöytä! Äiti treenaa tässä vieressä."  Lämmittele juoksuradalla, muksustakin täysiä juokseminen on kivaa. Sitten istutetaan se siihen oman huikean pöydän ääreen ja iloitaan vielä yhdessä siitä, miten kaunis pinkki kahvakuula on. Tehokkaat kuulasarjat tässä kohtaa. Kun muksu ei sokerihumalassaan pysty enää olemaan aloillaan, anna sen ottaa pinkki kuula ja näytä mitä sillä tehdään.


video

Noniin. Nyt voidaan tehdä niin, että tehdään sarjoja yhdessä, muksu sillä 6-kiloisella ja äiti isommalla. Kun muksua alkaa äidin yhdellä kädellä kikkailu ärsyttää, haetaan äidille 28-kiloinen ja heilautellaan yhdessä kahdella kädellä sarjoja. Miten se jaksaa?? 6kg on kolmannes sen painosta, no okei, mun kuula on silti suhteessa paljon raskaampi, mutta muksu on vasta muksu. Siirrytään lasten osastolle, nyt se heittelee patjalla hyppykuperkeikkoja. Sitten jättää äidin yllytyksestä kädet pois ja heittelee jotain kuperkeikan ja puolivoltin välimuotoja, tauotta. Hypitään yhdessä narua, muksulle naru on liian pitkä, takaisin patjalle. Äiti harjoittelee seinän vieressä käsiseisontaa ilman seinän apua.

Lopuksi vapautetaan muksu vielä juoksemaan rataa edestakaisin ja annetaan sen vähän roikkua renkaissa ja nojapuissa. Molemmat on tyytyväisiä, äiti ei ehkä ihan täysin voinut keskittyä, eikä toiminta tähän tyyliin olis mahdollista jos jengiä ois salilla enemmän. Kaikki ei pidä pikkuisista peppipitkätossuista. Mutta näinkin se käy jos tilanne sitä vaatii. :)

Toinen meistä otti päiväunet autossa, "äiti kysytäänkö poliiseilta saataisko ajaa ylinopeutta?" Ei kysytty eikä ajettu.