Allijumppaa ja avokadon uusi kaveri.

Mulla on mun itse itselleni räätälöimässä treeniohjelmassa myös yksi päivä yläraajoille omistettuna. Se on kevyt jumppa, koska treenattavat lihakset on pieniä. :) Käsien kaverina teen vatsat, mutta teen niitä kyllä muutenkin.

Periaatteessa oon sitä mieltä, että käsiä on ihan turha erikseen bodata, jos tekee kuulalla jotain ja nostaa levytankoa usein käsillä. Tosinaisen pitääkin perustella hauiskääntö, ja tässä mun perustelu pikkulihasten omalle bodauspäivälle: minulla on kyynärpäässä jotenkin ahdasta ja kireää, tietyissä asennoissa koukistuva käsi aiheuttaa käsittämättömän kivuliaan paukahduksen kyynärpäässä ja sähköiskun omaisen impulssin sormille. Se on aivan kamalaa, ja esim. penkissä käsien asento on tosi tarkka, muuten tippuu tanko naamalle. Tästä syystä pyrin liikuttelemaan käsiä eri suuntiin ja venyttelemään myös. En tarkkaan tiedä, mikä tuolla kyynärpäässä on vikana, mutta se estää melkein kokonaan esim työnnön kahvakuulalla ollessaan paha.  Siksi siis. Nivelet on aika liikkuvaiset minulla, ja niistä jokainen tarvii tasapainoiset lihakset ympärilleen. Vähän näyttäis tuo käsi yliojentuvan.

Sitten pieni pakollinen angsti-osuus. Mulle tuli eilen erään ison päivittäistavaraketjun mainosmaili, jossa oli mm. reseptejä. Ensimmäisenä oli huikea ohje: nakkiperunasoselaatikko!! What? Tarviiko sitä jonkun reseptin että osaa sekoittaa nakin paloja perunamuusiin? Ja onko se sitten hyvää? Kun lakkasin pyörittelemästä silmiä ja tuhahtelemasta taas halveksuvasti, rullasin eteenpäin ja sieltä löytyi yksi oikein yllättävä kombo. Avokado-appelsiinisalaatti! En mä sitä niin tarkkaan lukenut, mutta nuo ainekset yhdistettynä tuntui aivan huikealta idealta! Päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Mulle ei tuu ikinä mieleen ostaa appelsiinejä, ne on jotenkin niin työläitä. Rakastan kuitenkin nahattomaksi leikattuja appelsiinin viipaleita ja yhdessä rakkaan avokadon kanssa se oli kyllä hyvää.

Se näytti reseptikuvassa erille, appelsiini leikkaantui huonosti noin 15 vuotta vanhalla veitsellä. :D Tarvis ehkä hankkia joku vähän pätevämpi leikkain tuonne keittiön laatikkoon. Tai pari. Pinjat on muuten luomua, kävin tänään Punnitse ja Säästä-kaupassa hakemassa paljon pusseja. Parasta olivat salmiakki-maitosuklaamantelit!  Mutta siis myös siemeniä, raakakaakaorouhetta, kuivattuja marjoja jne. terveellistä juttua ostin.

Ostin myös viimein Yogi-teetä, Classic on mun suosikki niistä. Ja tämä kuperakylkinen kaunokainen on Ikeasta! Viheltävä vesipannu, ette usko kuinka innoissani olin kun se ekan kerran vihelsi! Kaikille liesityypeille hän sopii, ja hyvästelin samantien ruman vedenkeittimen. Tällä on paljon hauskempaa keittää vesi yogia varten.

Pakarannostaja

Löysin aivan huipun liikkeen tehostamaan mun jalka-pakarakuuria. Hip-thrust, eli ihan perinteinen jumppatunneilta tuttu lantionnosto. Ja jotta ei tarvii vispata koko iltaa, otetaan mukaan lisäpaino ja avuksi penkkikin jos siltä tuntuu. Tällä saa aivan mahtavan täsmäpoltteen pakaroihin ja alaselkään! Takareidet aktivoituu myös.

Kuva: http://bretcontreras.wordpress.com

Koska olen tottumaton ja heikkopakarainen, tein ihan lattialla ja pelkkä kiekko lantion päällä. Mutta kyllä tuntuu tänään ... pahalta! Tein kyllä muutenkin oikein hyvän jalkajumpan, tämä vaan viimeisteli pakaroiden täsmärääkkinä treenin. Helppo, ja sopii hyvin myös kotireeniin. Painohan voi olla mikä tahansa. :)

Edelleen jaksan ihmetellä, miten vastusharjoittelu lisää mun väsymystä. Nälän ymmärrän, kun treeni aiheuttaa lihasvaurioita ja lihas sen seurauksena korjaa itseään ja kasvaa, eli tarvii rakennusaineita. Mutta tarviiko aivot sammuttaa myös? Lisäsin tosiaan aika paljon nyt lisäravinteita, vieläkin enemmän mahtuisi. Enemmän c-vitamiinia ja rauta olis oikein hyvät kaverukset varmasti lisätä vielä pillerikasaan. Vaikka olenkin sitä mieltä, että ravinteet pitää ottaa ruuasta eikä purkista, jotenkin se sädekehä tuntuu kiillottuvan kun ottaa vitskut ja rasvahapot joka aamu. Ja sen oksettavan makuisen chlorellan. :)

Nyt sitä unta, sitä ei pysty korvaamaan millään pillerillä!

Pullantuoksuinen äitikin voi tehdä kärrynpyöriä

Taudista paraneminen on aiheuttanut pitkästä aikaa kunnon treeniviikon. Kävin Poltteellakin vähän crossaamassa, teki tosi hyvää ryhmäliikkua vaihteeksi. Mukavuusalueelta tulee mentyä paljon kauemmaksi ryhmässä kuin itsekseen.

Mietin tuossa metsässä äsken kävellessäni (kuinka hipiltä kuulostaa!!)sitä, että mistä ihmiset joko löytää tai ei löydä aikaa liikunnalle. Niinkuin olen monta kertaa täällä leuhkinut, liikunta on luonteva osa mun arkea, ja siksi ajan löytämistä tulee harvoin aktiivisesti mietittyä. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että jos täysin liikkumaton ihminen katsoo telkkarista elämäntaparemonttiohjelmia, lukee fitness-kisaajien blogeja ja törmäilee sosiaalisessa mediassa crossfittaajien supersankaritreeneihin, se kaikki tuntuu aivan mahdottomalta ujuttaa omaan arkeen. Että pitäiskö tosiaan noudattaa tarkkaa ruokavalioa, tehdä 1-2 treeniä päivässä ollakseen sporttisen näköinen, ryhdikäs, energinen ja hyväkuntoinen? Tässä ollaan ehkä mun blogin tarkoituksen ytimessä. EI TARVITSE. Mun missio on julistaa sitä, että elämä voi olla täysin nautinnollista, sosiaalista, impulsiivista, perhekeskeistä, kiireistä, stressaavaa ja mitä vaan, VAIKKA aktiivinen liikkuminen olisikin osana arkea lähes päivittäin.

Vaikka rakastan kaikkia laihdutusohjelmia, fitness-blogeja ja crossfit-kidutusta, pelkään liikkumattomien ihmisten vieraantuvan liikunnasta entistä enemmän, mitä enemmän kaikkea ekstriimiä hypetetään. Siksi mä haluan todistella koko ajan sitä, että mä syön suklaata, juon viiniä, kärsin kroonisesta rahapulasta, toivun mielialasairaudesta, teen täysipäiväisesti semi haastavaa työtä, olen pikkuisen tytön äiti, kotona on koira ja kissa, ja parisuhdekin skulaa, mutta silti mä treenaan. Liikunnan aloittaminen ei tarkoita täydellistä u-käännöstä. Välttämättä. Se tarkoittaa yhden tunnin raivaamista muutamana päivänä viikossa. Tunti ei ole mitään, se on salkkarit ja seitsemän uutiset. Mutta jos täysin liikkumaton lisää viikkoonsa esim 4 tuntia tehokasta treeniä, vaikka kaksi punttia, yksi lenkki ja yksi ryhmäliikuntatunti, väitän että elämä alkaa muuttua automaattisesti muutenkin kivemmaksi. Ei kovan treenin jälkeen tee mieli suklaata. (En tiedä miksi, mutta ei tee.) Tekee mieli tonnikalasalaattia ja vettä. Treenin jälkeen myös nukuttaa todella hyvin. No, kaikki tietää liikunnan vaikutukset, ei niistä sen enempää.

Pienet muutokset rutiineissa ja  aivan minimaalisen pieni rahallinen panostus voi tehdä tosi ison jutun omalle voinnille, terveydelle ja myös sille ulkonäölle siinä sivussa. Sen tunnin voi ottaa myös aamusta. Ajatus on tottumattomalle aivan absurdi. Mutta se voi olla ratkaisu siihen, että aikaa on illalla muuhun. Kahden viikon jälkeen aamutreeni on itsestään selvyys ja tuntuu älyttömälle, ettei ole aloittanut sitä ajat sitten. Oma kello kääntyy automaattisesti sammuttamaan koneen illalla kymmeneltä, jos herätys on viideltä. Se on tervettä se. :) Mutta ei se tunti illallakaan paljon ole keneltäkään pois. Salkkarit näkee netistä sitten myöhemmin illalla.

Kannattaa myös kokeilla erilaisia lajeja, jos tuntuu että liikkuminen on tuskaa. Eikä saa asettaa itselleen mitään rajoja, joita ei muka pystyisi ylittämään. Kuka tahansa oppii kärrypyörän ja käsiseisonnan, hyppynarusta en ole vieläkään ihan varma. ;) Temppujen harjoitteleminen motivoi ihan älyttömästi. Siis, älä lokeroi itseäsi vaan kokeile, mitä kaikkea voit oppia ja kuinka älyttömän vahva tai nopea voitkaan olla!

weheartit.com

Ja sitten taas jumpataan

Noniin, alkaahan se tauti hellittää! Sen huomaa siitä, että virtaa on ihan eri tavalla. Tein tänään itselleni uuden treeniohjelman. Että ois joku suunnitelma, niin tietää mitä salilla tekee eikä tartte siellä sitten keksiä. Neljään jaettu, josta kaksi on jalkapainotteisia päiviä. Jokaisessa treenissä on joku "iso" moninivelliike ja sitten sen kaveriksi apuliikkeitä. Aloitin tänään penkillä, koska huomenna on tarkoitus mennä Poltteelle pitkästä aikaa vähän cross-treenaamaan. Arvelin että on viisasta säästä jalkoja. ;)

Tänään siis ajelin Tehtaalle aika myöhään, haahuilin työpäivän päätteeksi ihan kaikessa rauhassa Ikeassa. Voi että se on kivaa! Työpäivän aikana siellä haahuilee ihan eri silmillä kuitenkin. Nyt on töissä ihana aika vuodesta, kun kevään uutuudet hiipii taloon. Värejä!! (Keltainen tyyny on kyllä vanhus eikä uutuus, mutta oranssia tulee isolla kädellä tänä keväänä!)

 Salilla olin vasta, kun viimeiset tehtaan asiakkaat lähti. Sitten Leila K kaakkoon ja soutulaitetta sarvista! Mä en jaksa kauheesti jutella sillon ku jumppaan, muuten koko homma lässähtää, enkä saa ihan täysillä tehtyä. Silti on kiva tehdä jonkun kanssa, kaippa tuo mies on paras treenikaveri (kun tajuaa olla seurustelematta..) Vaikka ei varsinaisesti tekiskään yhdessä, on kiva, kun on tarvittaessa joku varmistamassa ja sanomassa että älä velttoile. Lopuksi tein vielä 4 minuuttia työntöä kuulilla, aloitin kahdella kuulalla ja totesin että punnertaminen on raskasta. Jos ei tee kunnon alle menoa, niin kuulat ei kauaa nouse. :P Jätin toisen kuulan kyydistä, ettei viha nousisi liikaa pintaan ja keskityin tekemään työtä jaloilla. Yläkroppa oli väsytetty täriseväksi jo ennen työntösettiä, joten tuskaahan se oli. Oikein toimiva ohjelma, vaikka itte teinki. Nyt saunaan ja sitten hukutan itseni (ensin puddingiin ja sitten) unihiekkaan!

Tampere Biathlon ja kahvakuulaurheilusta

Käväistiin kurkkaamassa Tehtaan ensimmäisiä kisoja, ja hyvältä näytti! Porukkaa oli saapunut ympäri Suomen, ja koska esimerkiksi Eden on ihan kivenheiton päässä, voisin kuvitella että kisoja ja leirejä olis näppärä järkkäillä tuolla enemmänkin!

Mankku pöllysi, kaikki mahdolliset istumiseen kelpaavat esineet oli valjastettu yleisön käyttöön. Hengästyttäviä tuloksia ja hyvä meininki, monta ihanan tuskaista kymmenminuuttista ja henkilökohtaisia ennätyksiä. Tuloksia ja muuta täältä ja kuvia ja tunnelmia täältä. 

 Biathlonissa kisataan siis kahdessa lajissa, ensin tehdään työntö ja sitten samanpainoisella kuulalla tempaus pienen tauon jälkeen. Jännittävyys tulee siitä, että kymmenen minuuttia on hemmetin pitkä aika toistaa samaa liikettä. Molemmissa lajeissa taika on tekniikassa ja koko vartalon sitkeässä voimakestävyydessä. Perehtymätön voisi kuvitella käsivoimien ratkaisevan, mutta käsi on vain viimeinen voiman välittäjä ja tarttumäväline.

 Laji on painonnostoliiton alainen, mutta uniikki juuri tuon pitkän suoritusajan takia. Kuula on lahjomaton, se tottelee painovoimaa ja sen nostamiseksi tarvitaan toimiva tekniikka, jossa koko kroppa työskentelee taloudellisesti oikeaan suuntaan. Tässä ei kikkailut ja trendit vaikuta, tuulet voi puhaltaa, mutta kuula nousee vain nostamalla. Jos haluat aloittaa ja panostaa muutaman kympin, älä osta kuulaa. Sen sijaan etsi käsiisi joku, joka osaa opettaa sulle tekniikat. Sillä luultavasti on myös kuulia, joilla voit harjoitella aluksi. Säännöllisen kuulatreenin riskinä on, että olkapäihin, selkään, rintaan, käsiin, pakaroihin, reisiin ja pohkeisiin alkaa kasvaa tiivistä lihaskudosta. Keskivartalo saattaa myös alkaa muuttua napakaksi. :)

Lisätietoa kahvakuulaurheilusta ja oikeita asiantuntijoita löytyy yhdistyksen sivuilta: kahvakuula.fi. Ja jos olet täältä Tampereen seudulta, niin Kuntotehtaalla on ensi viikonloppuna starttikurssi. Mä olen lupautunut lapsiparkin vahdiksi kurssin ajaksi. :) 

Kipiä ja kiukkunen

Että mä vihaan sairastamista. On ihan eri asia päättää pitää rentoilupäivä, kuin olla veltto, väsynyt ja jäässä vasten tahtoa. Ja olen varma, että jos oisin elänyt terveellisemmin, olisin tämänkin taudin välttänyt. Kai nyt flunssasta voi tuntea syyllisyyttä? :D Tarvis ehkä liimata tuo kuvanelikko otsaan. Vesi ja nukkuminen tuntuvat olevan erityisen hankalat toteuttaa.

Flunssaista höpöhöpöä

Menin tänään viimein lääkäriin, joulusta asti oon ollut vähän puolikuntonen ja tietoinen poskiontelon tulehduksesta. Toivoin kotikonstein parantumista, mutta lopulta pää meni ihan tukkoon ja piti hakea antibiootit. Pistin treenit tauolle heti kun järkyttävä nuha iski, ja nyt pitää odottaa että paine päässä hellittää. Ei kivaa, mutta ei tässä mitään nyt jaksaiskaan heiluttaa. Mun uus painonnostovyö saa siis venata korkkaamistaan vielä muutaman päivän. :p

Mä voisin viihdyttää teitä tarinalla nojatuolista tässä, kun mitään järkevää ei päässä liiku. Meillä oli sellainen vanha oikein kelpo nojatuoli himassa, mutta kumpikaan meistä ei ollut siihen täysin tyytyväinen. Se oli vähän liian iso meidän olkkariin. Joonas roudas sen sitten Kuntotehtaalle ja kotiin jäi nojatuolin mentävä aukko. Aukko ei ollut valtava, vaikka vaihdoinkin järjestyksen toimivammaksi. Piti saada sohvaan sopiva, mukava, eläin/lapsiperheelle materiaalin puolesta passaava ja mieluiten jotenkin erityinen. Mulla on sisustukseenkin liittyen sellainen pakkomielle, että mikään ratkaisu ei saa olla valmiiksi mietitty. Inhoan kliseitä sisustuksessa, joten missään tapauksessa kyseeseen ei tullut sohvan kanssa samaa sarjaa oleva nojatuoli.

Mulla oli muutama vaihtoehto, joista pari oli Ikeasta. Etsin kuitenkin jotain vanhaa aktiivisesti mun lempparikohteista. Oli parikin vaihtoehtoa, kaunis vanha rokokoo-tuoli ja sitten klassisen ruskea nahkainen tv-tuoli. Olin kuitenkin jo päättänyt ajaa Ikeaan hakemaan tämän:

Kuva: Ikea.fi

Vähän oli vielä epävarma fiilis, ja päätin ajaa mun suosikki kalustekirppiksen kautta. Olin käynyt siellä myös eilen ja toissa päivänä. :) Ja siinä se oli! Tuoli oli juuri nostettu myymälän puolelle ja hinnoiteltu, ei vielä viety paikalleen. Piti todella hillitä itseään, etten pomppinut ja kiljunut, virnuilin vain hölmönä. Vanha kunnon keinuva tv-tuoli, täydellisen kuntoista mustaa, oikeaa kunnon vanhan ajan nahkaa! Ja se oli pieni ja kaunis, ei mikään klohmo. Toivoin, että se todella on niin pieni, että menee Corsaan. Raahasin sen kassalle ja hehkutin kivikasvoiselle myyjälle arvaanneeni täydellisen tuolin tulevan kohdalle. "Vietkö sen nyt heti mukanas?" Juujuujuu, vien! Ihminen on pienestä iloinen, viikkojen etsimisen jälkeen se on nyt tuossa.

Ja hintaa oli kokonaiset 18 euroa. :D Maailma on täynnä tavaraa, joka ei enää kelpaa jollekin. Siksi musta tuntuu älyttömältä panostaa isoja rahoja kamaan, mikä on mahdollista löytää second handina puoli-ilmaiseksi.    Tai Ikeasta edullisesti. ;)

Myös liikkumisessa mulla on vähän kapinamieli samalla tavalla. Mun on tosi vaikea ostaa valmiina joku kaava, millä johonkin tavoitteeseen päästään. Mä haluan koota mun oman, uniikin paletin. Sekoittaa voimatreeniä, tanssia, joogaa, juoksua jne. Haluan kehittää niitä osaamisalueita, joissa tiedän tavallaan olevan potentiaalia, kasvunvaraa. (Kamppailulajeista olen koittanut pysyä kaukana, tiedän kokemuksesta niitten koukuttavan niin vahvasti, että kaikki muu on vaarassa jäädä). Tästä "mä haluan olla erilainen" -mentaliteetistä johtuu mun angsti valmiita elämänmuutosohjelmia vastaan. Ei kai kukaan voi mahtua mihinkään valmiiseen muottiin täydellisesti? Siksi pyörittelen päätäni tyhjien rahka- ja raejuustohyllyjen edessä Valintatalossa, kun on "se aika vuodesta". Toisaalta, kuulin eilen mun perseeni alkaneen taas levitä, joten ehkä mun vaan pitäis liittyä kuurijumppaajien joukkoon.

Tehtaalla nostaa huomenna kuulaa oikeasti vahvat ihmiset, kun Tampere Biathlonissa kisataan työnnössä ja tempauksessa. Jännää! Tehtaalle tuli viimein myös soutulaitteet, oikein hienoilta näyttävät! En ole mikään soutamisen ystävä, mutta onhan se ihan kätevä tapa saada hiki pintaan sisätiloissa. Vaatii vähän enemmän soittolistalta, jos meinaa soutaa yli kolme minuuttia. Mutta eniveis, laitteet on komeet!!

Palataan paremmissa voimissa, voisin ehkä kertoa mun reisipakkomielteestä joku päivä. :) Hauskaa viikonloppua!

Epäonninen proteiinipannari

Iltavuoroissa on se huono puoli, että joutuu huolehtimaan aamupalasta itse. Kipakka pakkanen sai ajattelemaan jotain lämmintä. Munakas ei onnistunut, koska kaapista löytyi vain yksi muna. Löytyi kuitenkin myös rahkaa, mantelijauhoa, proteiinijauheita ja muuta perussettiä. Niinpä työkaverin aamuisesta prodepannari-kuvasta facebookissa innostuneena heittelin shakeriin siihen liittyviä ainesosia. Olen tehnyt ennenkin, ihan reseptin ja mitan kanssa, tällä kertaa en jaksanut vaivautua ja lopputulos on kuvassa. :D

Taikinaa oli vähän liikaa pannun kokoon nähden, plus munaa oli suhteessa liian vähän. Tuli tuollaista... proteiinikokkelia! Resepti tässä:

1 muna

mantelijauhoa jonkin verran

kolme ruokalusikallista rahkaa

pikkasen kaurahiutaleita

vähän mansikan makuista hera-jauhetta

suolaa

Kaikki shakeriin, totea että ei sekoitu. Lisää loraus maitoa ja sheikkaa. Noniin! Kauniilta näyttää, pannulle vähän rasvaa (en ota nyt kantaa, mitä rasvaa sen ehdottomasti pitää olla) ja taikina perään. Noin vartin päästä totea, että ei se samperi hyydy. Käännä silti ja jatka paistelemista, älä polta. Se ei tule muuttumaan pannukakuksi, kokkeli mikä kokkeli! Eli kippaa lautaselle vaan. Rakenne oli kuivakka, päälle vadelmia ja kanelia niin ihan hyvää oli. :)

Tehtaan huoltohuone ja päällikkö itse

Nyt kävi niin onnellisesti, että nukuttiin koko jengi ohi aamun lasten ohjelmien! Yleensä siis mulla on viikonloppuaamuisin lasten ohjelmien ajan aikaa datailla, visioida, suunnitella ja kirjoitella. Tänään noustiin vasta jotain lounasaikaan ylös, joten joogahuoneen visiointi ja inspiraatiokuvat jäi sitten väliin. :) Mutta nou hätä. Munakkaat ja puddingit nassuun ja ikean kautta fiksaamaan pehmustettua huonetta.  Tehdas oli täynnä diili-asiakkaita, mutta "leposiivessä" oli tilaa siivoilla.

Suunnitelma oli hyvin pikainen power point, näillä alkuun. Väsään sinne yhden jutun vielä kun ehdin. ;)

"Joogahuone" on ihan mun oma työnimi, oikeasti siellä varmaan tullaan tekemään aika monenlaisia juttuja.

Mietin tuossa, etten ole täällä kamalan tarkasti Kuntotehtaasta kirjoitellut. Syy on se, että mähän olen ihan vaan "tyynyjen ostajan" roolissa. :) Parhaiten kartalle pääsee tuosta oikean reunan linkistä, joka vie facebook-sivuille. Lisäksi on tietenkin ihan oikeat kotisivut täällä. 

Jos nyt kuitenkin vähän jotain valottaisin ihan omasta vinkkelistäni. Kuntotehtaan tehdaspäällikkönä toimii avomieheni Joonas Koskinen. Viimein tänä talvena hän sai lähes kaikki työnsä yhdistettyä yhteen osoitteeseen, sopivan toimitilan löydyttyä. Tuohon tilaan Nokialla on rakenneltu todella toimiva ja muunneltava treenisali. Toiminta on pääasiassa ohjattua monipuolista ryhmäliikuntaa. Työvälineinä ovat kahvakuulat (laaja setti ihan oikeita kuulia), levytangot, pienemmät apuvälineet sekä oma keho. Ryhmäkoot on sen verran maltilliset, että henkilökohtainen ohjaus ja opetus onnistuu aina. Myös ulkotreenit starttaa ihan pian. Erityisen suosittuja ovat aamuryhmät, kuudelta aamulla kolmesti viikossa on monen mielestä paras treenirytmi. 

Pari sanaa myös puolisostani valmentajana. Mun mielestä personal trainer on asiakaspalvelija. Ei stara tai idoli. Enemmän kuin mitään titteleitä tai mitaleita arvostan valmentajan oikeaa, rauhallista läsnäoloa, ammattitaitoa ja ihmistuntemusta. Tunnen joka kerta aitoa ylpeyttä, kun kuuntelen sivusta Joonaksen tunteja. Ei mitään "kattokaa mua ja ottakaa mallia, teistäkin voi tulla yhtä hyviä" -showta, vaan 100-prosenttista keskittymistä ihan jokaiseen asiakkaaseen. Paitsi että se on taitava ja ammattitaitoinen, se on nöyrä ja ihan älyttömän kiva. Ja sen asiakkaat on saavuttaneet ihan mahtavia tuloksia! Jos ei se asuis meillä, se ois ehdottomasti mun personal raineri. :D Ja ei, mulla ei ole mitään syytä pitää mainospuheita, mä olen vaan itse ihan vilpittömästi tätä mieltä.

Vapaa lauantai

Mulle on osunut nyt muutama vapaa viikonloppu peräkkäin. Tykkään vuorotyöstäni, ja on tosi jännä tällainen ma-pe -työrytmi. Juniorin ekan baletin jälkeen tehtiin pakolliset pikahankinnat ja suunnattiin Kuntotehtaalle. Siellä oli tänään ensimmäiset Groupon-diililäiset kurssitettavana. Totesinkin, ettei ehkä mennä häiritsemään, otetaan vähän verkkaa ja venyä joogaluolassa. Se ei ole vielä valmis ollenkaan, mutta siitä tulee kiva, rauhaisa tila venyttelyyn ja rentoutumiseen. Lopputulos oli se, että nukahdin hämärään pehmustettuun huoneeseen. Eli ilmeisimmin feng shuit on kohdillaan. :) Reenattiin sit ku asiakkaat lähti, hyvin levänneenä.

Tuosta joogaluolasta voisin tehdä sellaisen inspis-kuvapostauksen vaikka huomenna, jos aamun lasten ohjelmien aikaan tuntuu siltä. Kun varsinainen sali on aina väkisin sellainen kylmä ja kova tila (ei siis konkreettisesti, vaan sisustuksellisesti), musta ois kiva jos vastapainona ois pehmeä huone, jossa voi rentoutua ja venytellä rauhassa ajantajun kadottaen.

Tein kunnon voima-mavea pitkästä aikaa. 90 kiloa teki tosi tiukkaa tänään, mutta nousi. Se on pääasia. Nyt kyllä pitää sinne satkuun päästä ihan oikeasti. Reeniä reeniä, ja prode puddingia aamu- ja iltapalaks. :) Jepjep.

Tehtaan kummitus.

Mieltä olemisen vapaus

Mietin, kummasta kirjoittaisin, muutoksesta vai vitutuksesta. Päädyin jälkimmäisen kautta tavoitteisiin ja rutiineihin.

Olen tosi passiivinen blogi-surffari, kommentoin tuskin koskaan, vaikka seuraan lähes päivittäin kymmeniä blogeja. Eilen kuitenkin satuin olemaan linjoilla, kun Marko postasi tavoitteellisuudesta. Jäin sitten vähän miettimään omia tavoitteita, rutiinia ja motiiveja liikkumisessa. Olen siis tosiaan periaatteessa vastaan kaikkia "kuureja", määräaikaan sidottuja tavoitteita. Pelkään niitten olevan väliaikaisia, äärimmäisyyksiin vietyjä elämäntapamuutoksia, joilla on alku ja loppu. Mä haluan mun liikkumisen olevan luonnollinen osa elämää aina. Se voi vaihtaa muotoaan ja intensiteettiään riippuen elämäntilanteesta, mutta se pysyy.

On eri asia treenata jotain suoritusta, kilpailua varten, kuin olla tällainen kuntoilija. Puhun siis ihan rivikansalaisena, kisatykit on erikseen. Jossain määrin nämä nyt sekoittuu, kun fitness on yhtäkkiä niin pop. Superdieetit ja muut tehostartit elämänmuutokselle on täysin fine, olen ihan fani! Mutta, niitten pitäisi johtaa siihen, että liikkumisesta, säännöllisestä syömisestä ja lepäämisestä tulee elämäntapa. Nyt on joku ihme trendi, että ollaan ylipainoisia ja liikunta on kaukainen ajatus. Sitten tehdään muutos ja tähdätään kisalavoille 2016. Mitä siinä tapahtuu matkalla? Missä vaiheessa se normaali, terve hyvinvointi sitten tulee mukaan kuvioihin? Fitness-lajit eivät ole yhtäkuin terveellinen elämä. Se on äärimmäisyyksiin viety kilpailulaji huippu-urheilun ja kauneuskisojen välimaastossa. Dieetit ja treenit vie kropan ja mielen aivan äärirajoille, se on todella kovaa duunia. Kuulemma. Väitteeni perustuu valkkarilasi kädessä mukavassa asennossa erilaisista lähteistä hankittuun tietoon. :) Mietin vain, estääkö tässä tavoite sen tasapainon, normaalin aktiivisen elämäntavan löytymistä?

Mulla ei varmaan ole tavoitteita, tai on aina välillä mutta sitten ne menee pois mielestä tai vaihtuu. Jokaisella on oma tapansa jäsentää elämäänsä, mä pyrin tasapainoon. Haluan olla terve, vahva, liikkuva, motorisesti näppärä ja näyttää sporttisen hyvinvoivalta. Välillä olen siellä, välillä en ehkä ihan. Mä uskoisin, että olen onnistunut luomaan liikkumisesta rutiinin. Mulla on kausia, että haluaisin olla ankarampi, dieetata ja treenata hulluna. Pääasiassa kuitenkaan ei. Joskus haluaisin maailman eniten olla läpinäkyvän laiha, toisinaan hankkia lihakset. Kumpikaan ei onneksi onnistu siinä aikajänteessä, missä mä elän. :) Oli niin tai näin, liikutan itseni hikeen useita kertoja viikossa, syön joka päivä kasviksia ja proteiinia ja olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Jälleen kerran, ihailen ja kunnioitan suuresti kaikkia kisatykkejä tai sellaisiksi aikovia. Haluaisin kuitenkin, että täysliikkumattomuuden ja minut nähdään kisalavalla 2016 välissä muistettaisiin olevan aika monenlaista liikunnallisen elämän muotoa. Haluaisin tietenkin näyttää fitness-tyypiltä, pystyä crossfit-suorituksiin ja maratoniin, mutta se vaatisi asioita, joihin en ole valmis. Siksi en aseta tavoitteita kovin tosissani, olen vain iloinen rutiineistani. :)

Tänään lisäbuusti tuli siitä, mistä aloitin, vitutuksesta. Tein jopa muutaman negatiivisen leuanvedon, vaikka en tykkää niistä yhtään. Ärsytti niin kovasti. Selkälihakset hyötyivät tällä kertaa kiukusta. :)

Ulkonäköön liittyvä APUA!

Hei nyt kauneus/terveys/hyvinvointi/fitness -gurut apua! Mitä tuolla mun selässä on? Ryppyjä? Rasvaa ohuina suikaleina? Nestehukka? Liian iso nahka? Tsiisus oikeesti, näyttää tosi pahalta. Mun nahasta on elastaani kadonnut, enkä ole käyttänyt huuhteluainetta. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa, KRIISI! :D

Voi hyvänen aika. Tästä edes treenaan (ja olen) aina joku löysä huppari päällä.

Olkapääjumppa ja uudet purkit!

Terrve! Laitoin työpäivän jälkeen koutsille viestin, että tulossa ollaan, upper body trainingia tarviis tänään duunata. Kävin eilen hierottavana, ja omg miten huipulta tuntui! Lapojen päällä oli jotain ihme muhkuroita ja kehräsin melkein kun pöydältä nousin. Tänään vähän särki päätä sitten, kun sieltä lähti liikkeelle jotain kertymiä. Uskalsin kuitenkin reenata rintaa ja olkapäitä, koska ei kuitenkaan lihakset tullut hieronnasta kipeäksi. Enkä mä nyt muutenkaan mieti kauheesti, sillon kun on aikaa niin jumpataan. Vitosen penat, viparit ja pystysoutu superina, niskan takaa punnerrus, sekä bonuksena hauiskäännöt tangolla. Poltti ja hapotti ja nyt pitäisi sitten ymmärtää venytellä, ettei hartiat palaa takaisin korviin.

Tänään on superdieetti-ilta, eli sohvalla tsillailua ja Livin katsomista. Melkein ois karkkisäkin paikka, mutta tällaiset kuitenkin ostin kaupasta. :) Mulla on sellanen kausi, että voisin syödä pelkkää tonnikalaa ja raejuustoa. Ja avocadoa sekä wasabia soijakastikkeessa. Niitä siis. Paitsi kotona odotti kanapastaa, joten tonnikala säästyi huomiseksi. Pastan tuunasin avocadolla ja raejuustolla. Jaaa koska SM ei ole millään dieetillä, lasi luomu-rieslingiä meni kaupan päälle. :)

Uu, kattokaa mun uusia eväsbokseja! Nyt on pakko alkaa kantaa eväitä töihin. Näin tollasen tupperin ompun yhdellä työkaverilla, ja se näytti niin söpöltä! En paljoo miettinyt, kun näin näitä second handina myynnissä. Sellasta tänään. Rentoa superdieetti-iltaa sinne ruudun taakse!

Jumppa on kivaa

..ja salilla on hauskaa, kattokaa vaikka! ;) Jalkatreenin jälkeinen päivä on aina vähän tuskaa. Paitsi että on kipeä, ja liikkuminen on vaikeaa, mä oon normaalia väsyneempi ja nälkäisempi. Ilmeisesti reidet ja pakarat on niin iso prosentuaalinen osuus minusta, että niitten lihasvauriot on yhtäkuin kokovartalotuska. Hyvällä tuntumalla tein eilen, koska tänään olisin voinut syödä kaiken ja nukkua koko päivän. 

Liikkuminen lapsen kanssa

Aivan mahtavaa, blogiin oli löydetty mm. hakusanoilla "hiihtäjät aamuhämärässä". Toivottavasti hakija löysi etsimänsä, tuskin täältä kuitenkaan. :D

Minun pieni karvakorvaisena syntynyt kiukkupussi täytti tänään kuusi vuotta, ja pitäis ilmoittaa eskariin. Ha! En usko, justhan se oppi kävelemään. Juhlimisen jälkeen tsillattiin pinossa sohvalla, ja sitten mentiin salille. Tai ensin mä unohdin kääntää pihassa ja ajoin eturenkaan niin syvälle hankeen, että koutsi joutui TAAS lapiohommiin. Onneks mulla on todella rauhallinen ja kärsivällinen mies. Lopulta päästiin irti kinoksesta ja tien päälle. Jalkahommia oli tänään ohjelmassa ja kuusivuotias mukana päästelemässä höyryjä.

Lapsen kanssa ei tietenkään voi mennä kikkailemaan mihinkään täyteen ahdetulle peruspunttisalille. Meillä on ollut kuitenkin vähän erityisolosuhteet ja hyvä tuuri. Niinä aikoina, kun salilla on vähän väkeä ja paljon tilaa, sekä lapsi on aika fiksu ja kiltti, on sen kanssa oikein kiva treenailla. Olen kuullut vähän vihjailua siitä, ettei lasta pitäisi "pakottaa" liikkumaan liikaa. Kuvista varmaan näyttää, että me jotenkin valmennetaan nappulaa, käsketään voimailla ja venytellä. Oikeasti tilanne on se, että sillä on oma trampoliini ja vapaus keksiä leikkejä saliolosuhteissa. Väkisin se alkaa ottaa mallia, matkia, kiinnostuu meidän treenaamisesta ja kinuaa opettamaan. Opetan ja neuvon, kehun ja kannustan, mutten koskaan käske jatkamaan tai muutenkaan vaadi muuta kuin olemaan varovainen. Ja jos lapsi sanoo, ettei se jaksa tai halua lähteä, ei mennä. Ikinä ei ole vielä niin kyllä käynyt.

Lasten liikkuminen on vähentynyt koko ajan tosi paljon. Siksi tuntuu hassulta, että vanhemmat liikkuvat vuorotellen, toisen ollessa lapsenvahtina tai muksut istuu salin lapsiparkissa katsomassa telkkaria. Pitää järjestää lapselle harrastus, johon toisen vanhemmista pitää sitten lapsi viedä ja istua sen aikaa jossain räpläämässä puhelinta esimerkiksi. Miksi se on mennyt niin monimutkaiseksi? Eikö ois aika kiva, jos vanhemmat vois mennä liikkumaan yhdessä ja ottaa ne lapsetkin mukaan niin kauan ku ne on sen ikäisiä että haluavat. En tarkoita mitään koko perheen satujumppaa, ennemminkin ajattelen, että nappulat ois omassa ohjatussa temppupomppujumpassaan sillä aikaa kun aikuiset on omassaan. Tietysti tämä meidän oma suljetun "osaston" treenaaminen on aivan ihanteellista, mutta ei toimi isolla porukalla. Lapsilla on tapana kadottaa korvat ja järki, kun niitä kokoontuu nippuun yli 3. Silloin tarvitaan jo ohjattua tekemistä. En tiedä, mulla ei ole tähän käytännön ratkaisua, ja tietenkin lapset haluaa tehdä myös omia juttujaan. Joskus vaan ahdistaa, kun ihmiset puhuu lapsista esteinä elämälle. Ei voi mennä ravintolaan, nähdä kavereita, käydä elokuvissa, treenata, mennä vaateostoksille jne. pienen lapsen kanssa vaan pitää järjestää joku sitä vahtimaan. Lapsen pitää saada olla lapsi, mutta kai se voi olla lapsi osana aikuisten elämää. Okei, joskus mennään hoploppiin ja joskus tarvii tauon siitä "äiti, äiti, äiti" -tarrautumisesta, mutta pääasiassa mun mielestä lapsen kanssa voi tehdä myös aikuisten asioita.

Siksi arvostan mahdollisuutta liikkua yhdessä lapsen kanssa, se oppii että liikunta on osa arkea. Positiivinen asia, jossa kehittyy, oppii uusia temppuja, tulee vähän hiki ja alkaa väsyttää. Liikunta ei ole pelkästään kerran viikossa tapahtuva suoritus jossain ryhmässä, mihin äiti tai joku vie. Mä mietin tätä, ja jos keksin jonkun kuningasidean, miten aikuiset ja lapset voisi voimailla, temppuilla ja hikoilla jos nyt ei ihan sekaisin, edes joskus jotenkin rinta rinnan, kerron heti. :) Ehkä vaan "lapsellisten" salivuoro aina joskus? Mitäs muut lapselliset ajattelee? Onko sali paikka irrottautua tahmatassuista, vai voisko ne olla joskus mukana tempaamassa omaa pientä kuulaa tai kyykkäilemässä kepin kanssa? Temppuilemassa omalla radalla tai opettelemassa naruhyppyjä?

Pudding, takin kääntö

Vedän sanani takaisin Fastin Protein Puddingista! Sain testiin myös Caramel-makuista jauhetta, ja tällä kertaa onnistuin mittasuhteiden kanssa täydellisesti.  Ensimmäisellä yrityksellä tuloksena oli sellainen hiekkainen jäätelö, nyt oikeasti tosi hyvä kermaisen pehmeä vanukas! Jes!

Päälle heitin makeutta taittamaan kaakao nibsejä, vaikka mun mielestä tämäkään ei ollut liian makea. Rohkaistuneena tein sitten tänään juoksulenkin ja infrapunapussituksen jälkeen myös suklaapuddingin, ja KYLLÄ! Sekin oli hyvää, päälle ripottelin vähän kanelia, muuta ei tarvittu. Vaikka edelleen olen oikean ja puhtaan ruoan kannalla, tämä saattaa auttaa sokerista irrottautumisessa. Ehkä tästä ei sittenkään ihan turhaan ole vouhkattu.

Pikkuneidin synttäreille ajattelin kokeilla New York-juustokakkua Skyristä. Ohje löytyy täältä.

Apuvälinepostaus

Nukutko sinäkin hyvin? Ja heräät ärsyttävän virkeänä ja levänneenä aamukuudelta? Ei hätää, tässä pari vinkkiä yöunien pätkimiseksi ja pilaamiseksi:

1. Nauti illalla viimeisenä noin puolisen litraa Clipperin Detox-teetä. Se laittaa nesteen liikkeelle, ja saat taatusti nousta vessaan ainakin pari kertaa yöllä. Tehosta vaikutusta runsaalla veden juonnilla illan mittaan!

2. Piikkimatto! Se ihana, rentouttava, verenkiertoa ja palautumista ja nukahtamista edistävä keksintö, fakiirien kapistus! Kun olet rentoutunut täydellisen ihanasti matto selän alla, käänny vatsalleen ja aseta matto etureisien alle. Reisissä on jotain hippiäispisteitä, joitten stimulointi eli piikittely auttaa mm. vatsavaivoihin. Kuulemma. Koska olet jo selkäosuudesta ihan puoliunessa, heräät parin tunnin päästä käsittämättömän tuskalliseen poltteeseen reisissä. Kintut on punapilkulliset, ja tuntuvat siltä, kuin olisit unohtunut alasti hankeen nukkumaan ja veri alkaa vähitellen kiertää. Ei nukuta enää!

3. Hyvinvointipussi. Tämä ihana laite esiteltiin myös eilen Jutta ja Superdieetit -ohjelmassa. Se on siis makuupussi, joka kuumenee infrapunalla saunanlämpimäksi, pistää hikoilemaan, nostaa sykettä ja buustaa aineenvaihduntaa. Taas kerran siis auttaa palautumaan ja puhdistamaan kroppaa, plus tietenkin rentouttaa. Tätäkin viisas unenpätkijä käyttää viimeisenä illalla. Pussista tullessa on tietenkin kuuma, sitten suihkun jälkeen jo vähän vilu kun huoneilma on pussia julmempi. Nukkumaan pääsee taas ihanan rentoutuneena. Vettä on hyvä muistaa nauttia reilusti. Muutaman tunnin jälkeen saatat herätä paitsi runsaan vedenjuonnin ja tehostuneen nestekierron aiheuttamaan vessahätään, myös siihen, että olet hiestä märkänä. Mun lämpötilat meni ainakin ihan sekaisin kun pitkästä aikaa pussia käytin. Seuraavana iltana vaikutusta ei kyllä enää ollut, eli voi olla ettei unenpätkiminen tällä ole kovin kestävä menestys.

4. Kipukoukku. Ihana kapistus minulle, jonka kipukynnyksellä puolison hellä hieronta ei aiheuta tarpeeksi kipua. Koukulla saa lapojen reunat kaiveltua niin, että meinaa tulla itku ja oksennus, auttaa jumituksiin! Koukuttamisesta en ole huomannut kyllä olevan univaikutuksia, ellei sitten nukahda koukku niskan ympärillä tms. Toimii myös jalkapohjiin, niskaan, kylkiin, pakaroihin jne. 

Mun kokemuksen mukaan yksi kyllä riittää. Mulla on tällainen, tykkään  enemmän kuin "aidosta".

Oikeasti nämä kaikki "apuvälineet" on tosi toimivia ja ihania. Mutta kannattaa nyt vähän miettiä, onko se nukkumaanmenoa edeltävä tunti paras hetki tehostaa aineenvaihduntaa. Eikä sen piikkimaton päällä kannata tunteja nukkua! :)

Kahvakuula on pop

Tästä nyt vaahtoaa kaikki, liityn siis joukkoon. Kahvakuula on kuulkaa trendikäs laji! Hitti, suosikki! Jos et jostain syystä tähän vielä ole törmännyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, käy lukemassa:

" Zumba ei hetkauta suomalaisia entiseen malliin.."

 Ainoa vaan että kahvakuula on ihan yhtä paljon laji, kuin hyppynarulla hyppiminen on dieetti.

 Hylkäsin heiaheian parista syystä. Ensimmäinen on se, että olen todella kilpailuhenkinen. Mun oli aina pakko olla ykkösenä kavereista, paitsi jos olin sairas. Enkä mä ole sairas juuri koskaan, sairas tarkoittaa sellaista, ettei voi mennä töihin. Korkea kuume tai mahatauti, ei mikään nuha, jolloin on epämiellyttävää mennä ulos. No siis niin, saatoin jumpata ekstratunnin vain heiaheian takia.

Toinen ja tärkeämpi syy oli totaalinen ärsyyntyminen siihen, että mun kovimmat "kilpailijat" keräsivät treenitunteja imuroimalla, shoppailemalla ideaparkissa, purkamalla kuormaa töissä. Ei nekään ole lajeja!! Mä halusin kerätä tuntini oikealla treenillä, en kirjata ylös arjen jokaista liikettä, jonka olisin tehnyt muutenkin. Alkoi ketuttaa niin paljon, että lopetin koko heiaheian käytön. Nyt sieltä tulee viesti viikoittain, että toivottavasti olet kunnossa ja pääset pian liikkumaan. Daa-a, kun tietäisit mun lumitöistä, ja todellakin koirakin ulkoilee kolmesti päivässä, plus ne oikeat treenit. Ylimielisesti tuhahdellen deletoin viestit.

Tuohon linkittämääni artikkeliin liittyen: Zumbaa ja kahvakuulalla jumppaamista yhdistää yksi asia. Aloittamisen kynnys on matala. Jos käsitellään kahvakuulaa vaikka siitä näkökulmasta, että se on perusliikkeistä muodostuva treeni, joka sisältää heilautuksia, punnerruksia, työntöjä, ehkä kyykkyjä ja maasta nostoja. Ja vaikka tuulimyllyjä ja turkkilaisia ylösnousuja. Kuulaa voi myös heitellä ja työntää maata pitkin. Ei tarvitse olla akrobaatti suoriutuakseen, ja kuulan voi valita oman voimatasonsa mukaan. Jos jaksat kantaa kauppakassin autosta sisälle, jaksat heilautella hetken yhdellä kädellä 12-kiloista. Zumbata taas voi jokainen, joka kuulee musiikin ja pystyy seisomaan jaloillaan. Eikä se musiikin kuuleminen kai edes ole välttämätöntä.

Toivottavasti kovin moni ei osta itselleen mitään 2,5 kilon kuulakkeita, epämuotoisia. Paitsi lapselle, mutta sillekin mieluummin pyöreä ja kunnon kahvalla. Kuulan ostamisen sijaan kannattaa etsiä käsiinsä joku henkilö, jolla on jotain käsitystä kahvakuulaurheilusta. Kuulasta saa todellakin ilon irti, koko kropan voimakkaaksi ja tikkiin, kun tietää mitä tekee ja ottaa tarpeeksi raskaan kuulan. Mutta ei se kuula mikään taikapallo ole, sen nostaminen ja tehokkaasti jumppaaminen on ihan hemmetin rankkaa! Ihan yhtä rankkaa kuin vaikka sen levytangon nostaminen. Kahvakuula on painava, se on paino. Ei se tule itsekseen ja muokkaa Baba Lybeck-käsivarsia.

Ilahduttavaa, jos kahvakuulan suosio kertoo siitä, että naiset viimein hyväksyvät painoharjoittelun hyvää tekevän vaikutuksen. Voima on hyväksi, sitä ei voi oikein olla liikaa. Jos tulos kertoo niistä epämuotoisista kumikuulakkeista ihmisten kotona, ja niillä tehdyistä hauiskäännöistä sohvalla salkkareita katsoessa, tuhahtelen taas ylimielisesti. Ei se ole oikeaa treenaamista, sanoin heiaheia mitä hyvänsä.

Älä roskaa syö

Siinäpä hyvä neuvo Anistonin Jenniferiltä. Siitä, että välillä menee överiksi, ei pidä välittää ollenkaan. Kunhan ei mene koko ajan.

Mun uusi ystävä on bataatti. Se on erityisesti lohen kanssa mahottoman hyvää. Viimeisin löytö oli Pipsa Hurmerinnan bataattimuusi-ohje, oikein hyvää! Batsku on vaan niin makeaa, että kaipaa kaveriksi vähän potkua esim chilistä tai mun toisesta lempparista, wasabi-jugurtista tai -soijasta. Mutta makean ja tulisen kombo on superhyvää! En nyt oikein muista, miksi bataatti oli niin paljon vanhaa kunnon perunaa parempi, jotenkin ehkä liittyi tärkkelykseen? Mutta bataatin etu on ehdottomasti se, että yksi kappale painaa noin 800 grammaa, kypsyy ihan itsekseen kuorineen uunissa ja kun kuoren irrottaa, se menee sileäksi muusiksi lähes ajatuksen voimalla. Liian helppoa melkein!

Olen tosi huono syömään vihreää talvella, siksi lisäsin chlorellan taas ohjelmaan. Ihmisen keho tarvitsee vihreyttä. Porkkana pitää myös aktivoida, tai siis alkaa syödä sitä, koska kohta alkaa paistaa aurinko, ja kun keho on kunnolla beetakarotenoitu, se nappaa väriä tehokkaammin. Jos ei jaksa perehtyä ravinto-oppiin, voi huolehtia siitä, että syö kaikkia värejä. No ei nyt ehkä sinistä. Mustan voi ottaa vaikka merilevästä, siitä saa jodiakin, mistä on yllättävän usein puute.

Etsin kuvaa tähän väri-juttuun liittyen googlesta, tuli käsittämättömän paljon kuvia kasasta m&m -karkkeja. Ei siis niin, vaan ennemminkin näin:

Kuva: www.savvymom.ca