maanantai 28. toukokuuta 2012

Aijai!

Oikeesti, teen ja ajattelen kyllä muutakin kuin syömistä... :D Mutta nyt on pakko jakaa tämä. Kaksi uutuus suklaalevyä, tämä:

 ja tämä:



<3


Kuulen aina joskus kommentteja mun karkin syömisestä. Osa on sitä mieltä, etten oikeasti syö herkkuja "koska oot niin laiha". Osa sitten ihmettelee, että miten voin olla niin laiha vaikka ne näkee mut aina syömässä karkkia ja mun auton ovet on täynnä suklaapatukoitten kääreitä. :D Päätin jossain kohtaa, etten kauheasti puutu mihinkään paino- tai syömisasioihin julkisesti, mutta naisella on oikeus muuttaa mieltään. Ihan vähän vaan..

Mä olen kyllä sokeriaddikti ja lohtusyöjä. Kokonaan karkitonta päivää ei kovin usein tule. Ja ei, en ole laiha.  Olisin varmasti kiinteämpi ja rasvattomampi, jos ottaisin itseäni niskasta kiinni noitten suklaapatukoitten ja -levyjen suhteen. Luultavasti en sitä tee, olen hedonisti ja nytkin makaan sängyllä läppäri sylissä ja suklaalevy (toi punainen) vieressä. Eikä laihuus ole mikään onnellisuuden lisääjä, not important.

On varmasti tilanteita, joissa totaalinen ruokaremontti ja herkuista täysin kieltäytyminen on tarpeen. Esim kun starttaa rankan painonpudotuksen, on tietenkin hyvä irrottautua vanhoista rutiineista kokonaan. Mutta voiko se olla elämänmittainen tie? En usko että kovin monen kohdalla. Pointti on se perusta, mitä syö niinkuin ravinnoksi. Minä syön aika paljon myös ruokaa, määrällisesti, sellaisia miesten annoksia. Kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen, sitten päivästä riippuen siinä välissä jotain tai ei. Pitää syödä, että jaksaa. Syömisen ei pitäisi olla tunnepitoinen asia. Se on hyvin primitiivinen juttu, biologiaa. En jaksa mitään karppausta ja paleo-diettejä. Syön sitä ruokaa, mistä tulee hyvä olo. Pizzasta ei tule, eikä muroista eikä makaroonista. Vehnäsämpylä aamulla saa vihaiseksi, tarvin joko kananmunaa tai raejuustoa, marjoja ja siemeniä, puurokin käy muttei riitä yksin. 

Ja juu, sitten on niitä päivä niinkuin eilen. Aamiaiseksi se vehnäsämpylä huoltsikalla, ja Twix. Lounaaksi tölkki batteryä ja Mars. :D Illalla sain onneksi kunnon ruokaa. Eikä sekään haittaa! Kun perusta on kunnossa, niin välillä voi syödä mahan täyteen vaahtokarkkeja! En ole yhtään asiantuntija, eikä mun kolesterolia ole mitattu sitten opiskeluvuosien. Painoindeksikin voisi olla lähempänä fitness-kissojen lukemia. Mutta hei, kun on hyvä, energinen olo niin rokken roll. :) Ja koska naisella on tosiaan oikeus muuttaa mieltään, en lupaa mitään. Voihan olla että olen kuukauden päästä tiukka raw-foodisti. Never say never, pääasia että on kivaa. Tällä hetkellä vastustan kuitenkin ankarasti totaalikieltäytymistä.



Jumppaa poneille

Lauantaina juhlistettiin uuden Energanzan avajaisia, Club Miami näyttää HIENOLTA! Formulakisaa, frisbeen heittoa ja mitä näitä sisälajeja nyt on, oli ohjelmassa. :D Ja tietty siellä vähän tanssittiinkin.

Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa vetämään poniagilityä Hämeenkoskeen. Paikalla oli 9 agilitystä kiinnostunutta ponien kanssa. Keli oli ihan huikea, aurinko porotti niskaan pilvettömältä taivaalta ja helleraja oli ainakin lähellä! Tekisin niin mielelläni ulkohommia kivoilla keleillä. :) Palomaan ponitallilla on muutenkin mukava käydä, ponit on tosi kivoja ja käyttäytyvät fiksusti. Tunnin sisältö on ensikertalaisten kanssa aina sellainen, että ensin tutustutaan esteisiin rauhassa ja annetaan poneille aikaa tottua ja rentoutua heiluvien pressujen ja hapsujen keskellä. Sen jälkeen sitten tehdään rata- ja kontrolliharjoituksia, vähän ponien vireystason mukaan. Nojuu, poniagista lisää omassa, tällä hetkellä syväjäässä olevassa blogissaan. Oli niin kivaa, että taidan ehkä järkätä poneille vähän taas aikaa lukkarista. :)



Kuva lainattu Peninan blogista:  http://pennien.blogspot.com/ .

perjantai 25. toukokuuta 2012

Nekala turnee

Kotimaanmatkailua vapaapäivänä, kohteena Nekala! Ensin aamujumppa crosstraining-keskuksella, sitten roinataivas Löytöliiteri, sieltä Hello Kitty-asioita ja mielettömän sisustuksellisen chic ämyli-tarjotin. :D Tarjotin muuttaa projekti Kesäpihaan, vaikka oishan se kiva täälläkin. Lehmätarjotinkateus...



Mutta päivän kohokohta oli ehkä mun suosikkikohde Nekalassa... Pihvikeisari! Oikeasti parasta arkiruokaa kun on kova nälkä. Ja usein kun Nekalassa liikkuu niin on, koska siellä on se jumppasali. Kattokaa ny:



Kaks lohimedaljonkia, pesuvadillinen salaattia, hedelmiä, fetaa, oliiveja ja aurajuustokastiketta, 8,90! Ja on aina hyvää ja kamat tuoreita. Tätä ei kannata missata, myös pihviannokset on yhtä reilun kokoisia ja hintaisia.



Woah, yks työpäivä ja sitten kesäloma numero 1. Ei paha. :)



sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Iltalenkillä






























                                                                               :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Päivän inkkarit





S-M odottaa kesälomaa. Se aikoo ehkä ostaa teltan ja karata johonkin metsään. Eilen se pyöräili salille, mielessä aggressiivinen kyykkytreeni. Salikortin lukija näytti kaunista punaista valoa, useita kertoja. Pyöräili se sitten kiltisti kotiin, vaihtoi lenkkarit jalkaan ja pisti koiran valjaisiin ja lähti lenkille. Kiukutteli miehelle matkan varrella ja melkein puri nilkkaan kun tuli vastaan. Ei kai se sen vika ollut. Mikään siis. En ihan valtavasti tykkää tällä hetkellä juoksemisesta. Vieläköhän sitä pysyisi nelijalkaisen kyydissä? 


(Kuvat weheartit.com)


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Marakatin kasvattamisesta, äitiydestä.



Äitienpäivä hippiluolassa, lapsi lähti mummolaan valkovuokkojen kanssa. Pienen lahjat aamulla, halit ja pusut ja yhdessä peiton alla katseltu Pikku Kakkonen, aamukahvit auringossa. Jos en olisi äiti, en olisi minä. 




Kumpa osaisin antaa tyttärelle eväät elämässä pärjäämiseen. Voimaa valita itse suunta, uskoa siihen että siivet kantaa. Kyvyn rakastaa ja antaa anteeksi, ja ennen kaikkea varmuuden omasta arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Kun sinisilmäisesti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, saa pettyä joskus, mutta jos omat jalat on vahvasti maassa, ei pettymykset lannista.





Pienestä on tullut äkkiä aika iso, fiksu ja voimakastahtoinen naisentaimi. Onneksi se on syntynyt ihan alkuvuodesta, on tavallaan vuosi jatkoaikaa ennen kouluun menoa. :) Mulle äitiys on suurinta rakkautta mitä voi olla, kiukkua ja huolta, pikkuisesta kädestä pitämistä ja lohduttamista. Aamun takkutukkainen sikkurasilmä unenlämpimänä kainalossa, pää kallellaan jalkaa polkevan toisinajattelijan kanssa käydyt väittelyt ja "pliiiis vielä kerran frontside ollie" takapenkiltä. Ihanaa äitienpäivää, olitpa äiti tai et. :)







tiistai 8. toukokuuta 2012

Kuulilla


Selkä on tosiaan vähän vaivannut, ja siksi voimajuttuja on pitänyt soveltaa aika lailla. Oonkin värkännyt pitkästä aikaa kuulien kanssa vähän enemmän. Yhden käden juttuja kestää tehdä, mutta esim. kahden käden svingi sattuu selkään. Työntöjä ja tempauksia siis on kiva tehdä, ja isommalla sitten ihan vaan rinnalle vetoa. Nyt nousee 24-kiloinen rinnalle ihan ok.


Kun ei ole mitään tavoitteita, olen koittanut olla tarkkana tekniikan kanssa. Varsinkin kahden kuulan räkkiä oon koittanut hakea, selän jumitus vaan vaikeuttaa sitä. Työnnöissä tuntuu helpommalta saada suoralinjainen nosto kahdella kuulalla, joten tykkään tehdä mieluummin vähemmän ja tuplalla. Tempaus on edelleen lemppari, ja siinä koitan vakiinnuttaa 16-kiloista käden ystäväksi. Hassua on, että vasemmasta kädestä on tullut taas vahvempi ja nopeampi. Analysoin omilla pikku aivoilla sen johtuvan siitä, että oikea jalka on vahvempi ja toimivampi. Sieltähän se kuulan lento lähtee ja ote pitää kun palaset liikkuu oikeaan aikaan ja sähäkästi. Vasen jalka tarvii siis nopeutta ja voimaa. :)

Koutsi ja mutkumutkuempäs-oppilas.
(Kuvat Julia R. kiitooos!:) )

HCR

Noniin, nettiyhteys viimein toimii! Wau. Esimmäisen puolimaratonin jälkeen olen nyt nukkunut 3 yötä, ja kokemuksesta pystyy ehkä kirjoittamaan kohtuullisella määrällä superlatiiveja, endorfiinihumala on hälvennyt ja muu maailma palannut tajuntaan. :)

Kylymä...
Keventelin treenejä pari viikkoa ennen juoksua, ja vähensin myös määrällisesti. Eväitä vähän fiksasin hiilaripitoisemmiksi, leipää, pastaa ja karkkia meni suhteessa normaalia enemmän. Kävin hierojalla vielä keskiviikkona, alaselkä on ollut hitsin kipeä.

Kevään mittaan juoksutreeni jäi naurettavan vähiin, lenkkejä taisi tulla puolisen kymmentä. Se ei todellakaan ole mikään valmistautuminen yli 21 kilometrin juoksuun, mutta tällä kertaa näin. Muuten olen talven ajan ollut superaktiivinen, joten uskoin että sillä pohjalla selviän maaliin. Oli kuitenkin pakko hyväksyä, ettei ajalla paljon henkseleitä tulla paukuttelemaan.

Juoksuseurana oli hyvä ystävä, jolla on pitkistä lenkeistä enemmän kokemusta. Mun tahtiin oli tarkoitus mennä, eli seuralaisella oli kellottajan ja kirittäjän rooli, sai samalla pitkän pk-lenkin omaan treenipäiväkirjaan. Aloitettiin hitaasti, ruuhka oli kova ja olo vielä tukkoinen. 5 kilsan kohdalla sitten alkoi tuntua että on kone käynnissä, 7 kilometrin lapulta juoksu oli tosi helppoa ja kivaa. Sovittiin, että mennään maltilla 10 kilometriin ja tsekataan siinä, olisko varaa kiristellä. Olihan sitä, 15 kilometriin asti juoksu tuntui tosi kevyeltä. Viimeinen vitonen oli sitten jo vähän ponnistelua, viimeiset 2 kilometriä taistelua. Ilman kirittäjää olisin katkennut viimeisiin nousuihin. :p Maalisuoran spurtti kuitenkin irtosi, ja viivan jälkeen keskityin pysymään pystyssä.

Keli oli aamun koleudesta ja sateisuudesta huolimatta juoksun ajan täydellinen. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei häirinnyt juuri ollenkaan. En ole kyllä ikinä ottanut itsestäni noin paljon irti, ihan huikea kokemus! Se tunne, kun tajuaa oikeesti pääsevänsä maaliin... ihan mieletöntä!! :) Aika oli ihan ok, 2.11.46. Alta kahta ja puolta tavoittelin, joten päivän kuntoon nähden olen kyllä suoritukseen tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää valmistautua paremmin, pitää sama moodi pään sisällä ja juosta 2.05. Kyllä!

Palauttelin sunnuntaina salilla vähän availemalla kroppaa ja foam rollaamalla. Maanantaina sitten vähän zumbaa ja tänään tiistaina on jo ihan ok olo. Ei mikään punttikuosi, mutta toimintakykyinen fiilis. Oikeastaan en ehkä sunnuntaina olisi salille lähtenyt, mutta minin mielestä "reenisali" on lähes särkänniemen veroinen. Joten äidin oli lähdettävä ja hyvä niin. :)


Nyt pitäisi sitten pystyä irtautumaan hiilaritankkauksesta... lihaa ja voimaa, siemenillä, marjoilla ja siitepölyllä spaissattuna. Tänään kuitenkin sushia Turussa ja lepoa hotellihuoneessa. :)