Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen aamiainen. Sen piti olla spesiaali.

Inspiraationa tähän tilinpäätös-henkiseen postaukseen oli Elicen samantyylinen, sattumalta siellä oli paljon yhtäläisyyksiä sisällössäkin. Mm. nämä tapahtuivat vuonna 2012:

- Muutto, 2kpl
- Avioero, 1 kpl
- 26-tuumaset farkut, nyt en oo varma, mutta ainakin siis yhdet.
- Taloudellinen ahdinko kahdesta ensimmäisestä kohdasta johtuen, 1, jatkuu edelleen.
- Puolimaraton, 1
- Kahvakuulakisa, 1
- Kissanpentu, 1
- Avoliitto, 1
- Henkinen romahdus, 1
- Mielialalääkitys, 1
- Töihin paluu uutena ihmisenä, 1
- Asennemuutos uimiseen, 1
- Kolari, 1
- Ulkomaanmatka, 1
- Uusi sohva, 2
- Uudet inkkarikengät, 0!!!! Tarkoittaa ensi vuodelle ehkä kolmea paria.
- Kamerakammon selätys, 1
- Feikkiripsiin tuskastuminen, 1
- Kyykkyjä, tuhansia
- Joogatunteja, muutamia
- Laure Courtellemontin tanssitunti, 1
- Viinipulloja, kuka niitä laskee?
- Iiriksen keikka, 2
- Festarit, 1
- Aloitettu blogi, 1
- Kuopattuja blogeja, 2
- Keskeytetty opiskelu, 1
- Myyty mikroaaltouuni, 1
- "Mitä vittua" -hepuli, joista puoliso ei pidä, muutama.
- Jäsenyys kuntosalille, 1
- Skipatut henkilökunnan bileet, ainakin kahdet,
- siskon 30-vuotissynttärit, 1.

Aikamoista, toivottavasti ensi vuosi olis vähän vähemmän dramaattinen. Ehkä jo olen tehnyt selväksi, ettei 1.1.2013 tarkoita mulle nälkävuoden alkamista, arvoremonttia, kiroilun lopettamista, veren luovuttamista tai muutakaan poikkeavaa. Sitku ja mutku ei ole oikeita sanoja. Ihmisen pitäisi tehdä jokaisesta päivästä sellainen, ettei sitä tarvi huomenna koittaa tehdä paremmin. Kun sitä ei voi. Siksi en usko uudenvuoden lupauksiin tai mihinkään muihin aikaan sidottuuihin parannuksiin. Voisin silti opetella hyppimään narua paremmin, Varpu Tavi suosittelee:

Mun mielestä narulla hyppiminen ei ole dieetti. Eikä Varpukaan varmasti niin tarkoittanut, toimittaja vaan tietää että "hittidieetti" on ajankohtainen ja saattaa myydä irtonumeroita. Naruhyppely on hyvästä.

 (Ei kai tässä mikään muu muutu kuin viimeinen numero siellä päiväyksen perässä, mutta silti:)

Hyvää, terveellistä, liikunnallista, ja ennen kaikkea ONNELLISTA vuotta 2013! 

Sumopainaja

En tiiä, mitä se kertoo ihmisen älykkyydestä tai syvällisyydestä tai mistään, että se käyttää vapaan sunnuntain iltapäivästä ison osan takapuolen mahdollisimman kipeäksi saamiseen. Että ihan miettii, että millä tavalla sais niinku poltteen ihan jokapuolelle alaselästä itse asiassa polvitaipeisiin. Tässä kuvissa yksi häiriintyneimmän näköisistä mave-variaatioista. Sumo-asento pistää pakaran ulkosyrjät (siellä siis menee joku lihas, jolla on jokin latinankielinen nimi, ei se piriformis mikä aiheuttaa ongelmia) töihin huolella. Näyttää aivan ihanalta, tätä en tee sitten ikinä, jos paikalla on joku perheen ulkopuolelta. :)

Tänään oli taas varsinainen "mä oon ihan kauhee läski, mulla on varmaan läskiä päänahassa ja peukalossaki, yääää, en kestä" -päivä. Chlorellaa ja muita ihmepillereitä olen syönyt jo monta päivää, ja silti näytän valkaistulta maksamakkaralta! Bodaaminen ei sovi mulle, olin paljon onnellisempi kuin mietin vaan raudan saamista ilmaan, enkä sitä, miltä näytän. 

Näitten häiriintyneitten sumokikkailujen lisäksi treenasin taas sitä ärsyttävää "ass to grass" -kyykkyä. Meni jo vähän rennommin, laitoin oikein painojakin. Kaippa ne vanhatkin lonkat sieltä vetristyy jonain päivänä! Lapsi halusi treenata mukana, ja sen kyykkytelineeseen aseteltiin jumppakeppi. Kyllä 5-vuotiaan pitää alkaa etukyykkyä tekemään kuulailun ohella. :D Onneksi sen baletti alkaa pian. 

Mun luottokampaaja ja hyvä ystävä vuosien ajalta innostui bodaamisesta oikeesti! Tästä naisesta kuullaan vielä! Kitin blogi täällä. Aplodeja ja kannustusta ja tsemppiä, oon ihan innoissani tästä!

Koitan huomenna värkätä yhden toisen blogisti-kaverin inspiroimana sellaisen yhteenveto-postauksen kuluneesta vuodesta. On meinaan jotain pientä saattanut tähän 2012-vuoteen mahtua! :)

Talvinen Pispala

On se, ihana paikka!

Moi, olen blondi

Eilinen lomaltapaluu meni aivan päin helvettiä! :) Heräsin 5 tunnin yöunien jälkeen ihan zombina, keräsin muksun kamat autoon ja työpaikan parkkiksella huomasin, että ihan kaikki omat kamat jäi eteiseen. Siellä se oli laukku kauniisti pakattuna kotona, työvaatteet, työpaikan avain, kalenterit, lompakko, evribadi. Puuh. Kello oli viittä vaille kahdeksan, pikainen harkinta, ajanko takas kotiin ja olen noin 40 minuuttia töistä myöhässä mutta varusteltuna. Vai menenkö ajoissa töihin, toivon löytäväni jotain vaatetta ja että joku toimittais kassin vähän myöhemmin iikkeaan. Valitsin jälkimmäisen, eikä sivullisia vahingoittunut.

Mulla on aina kamala kiire päästä lähtemään töistä ajallaan, koska päiväkotiin ajaminen saattaa kestää käsittämättömän kauan liikenteestä riippuen. Niimpä taas pieni stressi persiin alla ajoin keskustaan, nappasin nälkäisen lapsen päiväkodista, kurvasin kauppaan ja kerättiin kori täyteen ruokaa perheelle. Kassalla kaivoin lompakon esiin ja totesin ettei pankkikortti ole siellä. Mun varallisuus on sen yhden kortin takana, joten eipä auttanut kuin jättää leikki kesken, ja soittaa toistamiseen samana päivänä mies pelastamaan. Kortti löytyi, mutta en voi kuin ihmetellä pöljyyttäni välillä!

Pitkällisen pohdinnan ja ajanvarauksen vaikeuksien jälkeen menen huomenna laittamaan taas ripset. Byebye kaljusilmä! Nyt mä koitan lähtee lenkille, pitää oikein tsempata, että muistaa pukea vaatteet, ottaa avaimen ja koiran ja muuta tarpeellista. Ilta töissä ja sitten taas pitkä viikonloppuvapaa!

Vuosi vaihtuu ihan kohta, ja on kaikkien aika aloittaa UUSI ELÄMÄ! Taas. Muistakaa aloittaa, loppuu syöminen, juominen, television katseleminen ja hissillä kulkeminen. Alkaa dieetti, liikunta, fitness-elämä, lisäravinteet, karppaus, larppaus, paleo ja ehkä paasto? Suolihuuhtelu? Botox? Kivuus loppuu maanantaina! Viiitsivitsi. Mutta mä alotin eilen syömään kaikkia lisäravinnepillereitä. Se olkoon mun osuus tähän muutoskampanjaan. Meni kuulkaa e-epaa, chlorellaa, sinkkiä, ruusujuurta, fat burneria, jotain mikä lisää energiaa ja elinvoimaa, ja varmaan multitabs tai joku xylitolipastilli. Kourallinen kapseleita! Tämän päivän pillerit pakkasin mun monikerros-sheikkerin pohjalle herajauheen kaveriksi. Työkaverit ei huomaa joululäskejä, kun ne ihmettelee mun eväitä!

Se lenkki, morjes! :)

Tapaninpäivän taakka

Lapsi on taakka, paino harteilla. :) Progressiivisuuskin tässä metodissa toteutuu, kun lapsi nostelee kuulaa ja syö munia ja joulukinkkua. Se painavoituu siis. Tämä lisäpaino myös ilmoittaa, kun tauko on ohi. Liikkeet ovat nimeltään "fiuuuu-ylös" ja sama askelluksella, sekä "lintu joka nokkii".  

Lonkkien pakkovenytys todisti sen, mitä epäilin. Nehän on aivan jumituksessa. Nostelin vähän myös kahvakuulaa ja levytankoa, mutta vain vähän, koska flunssa tai joku muu pääntauti on vaivannut joulun ajan.

Huomaa erityisen maanläheiset sisäliikuntakengät. Painonnostokengät olis varmaan kivat, mutta tuskin ne tässä mun kuntojumpassa ratkaisevaa käännettä tekis. :) Vyö ja remmit on kyllä jo harkinnassa. Joulupukki toi Orcan kompressiopaidan, hyvin puristaa, oikein kiva. Trikoisiin yhdistettynä mulla on nyt kokonainen "compression-woman" -asu. Jos joskus näet uutisen Pyynikin harjulla salamannopeasti liikkuvasta epämääräisestä eläimestä, se on compression-woman. Heijastimet noista puuttuu, eli täytyy pukea shock absorberin juoksuliivit paidan päälle, niissä kun heijastimet on. :P

Paluu arkeen, sekin on oikein kiva. Tulen kiukkuiseksi toimettomuudesta, se on kivaa noin 6 tuntia, sitten alan imuroida neuroottisesti ja murista läheisille. Hyvä päästä hommiin siis!

Jouluhan se siinä!

En tänä vuonna ottanut kauheasti stressiä mistään joulujutuista. Siivoamiseen budjetoimani tunnit pilkoin niin, että kerettiin jumpallekin. Kyllä ihminen voi siivota aatonaattona yhdeksän jälkeen illalla, Pispalassa kaikki elää niinkuin tahtoo.

Mun kyykky-haaste on ollut pakko pistää jäihin. Kyykky ei ole kulkenut pitkään aikaan, lonkissa ja varmaan myös pohkeissa on aika pahoja jumituksia. Jos koittaa kyykätä edes 90 asteen kulmaan, tulee keskiselkään vaarallinen notko. Ihminen joustaa sieltä mistä joustaa, silloin kun ei jousta sieltä mistä pitäisi. Niimpä tänään sitten haettiin sitä oikeaa kyykkyä, joka on kadonnut painoja ahnehtiessa. Korotus kantapäitten alla ratkaisi koko sopan. Teen silti kyykyt etukyykkyinä niin kauan, että saan lonkat auki ja keskikropan napakaksi. Sama notkonitkahdus näkyi ihan vipunostoissa, pitää olla tarkempi tuon rangan kanssa. :p

Kevyt kyykky-mix, vähän reisien lisäkiusaa ja taljaa niitä ja vipareita. Jajaja lupaan venytellä jatkossa.

Kivan maidonvalkea on nahka tähän aikaan vuodesta ja loisteputkien alla. Tällä iällä vaan ei viitsi ihan läpi talven enää ravata solkussa, mieluummin valkee ku rusina. :)

Tehtaan valot sammuivat. Kunnon tankkauksen, levon, hellyyden ja hihityksen täyteisen joulun jälkeen Tapaninpäivänä nostetaan maasta kaikki mitä jaksetaan, tempaistaan niin kauan että sormista lähtee tunto, kyykätään persikka puuduksiin ja punnerretaan boobsit pinkeiksi! Tuu säkin! :)

  Nyt on aika levätä, rauhoittua ja hiljentyä rakkaimpien kanssa, sekä syödä hyvin! Ei niin että tarvii mennä sinne apteekin "ajankohtaista" -hyllylle hakemaan närästys- ja ummetuslääkkeitä, vaan hyvin! Teki mieli potkaista kumoon koko jouluteemateline, ihan kuin kannustettaisiin ihmisiä syömään itsensä sairaiksi! Koutsi tekee maailman ylivoimaisesti parhaita joulutorttuja (luulin ettei niistä voi tehdä erilaisia..), ja kinkku menee uuniin ihan pian. Mutta kohtuus kaikessa, paitsi vedessä. 

Rauhallista, ihanaa, tunnelmallista ja onnellista Joulua sinne ruutujen taakse ihan jokaiselle! Pidetään erityisen hyvää huolta pikkuisista, jokainen lapsi ansaitsee kokea joulun taian ja tunnelman, lämmön ja rakkauden. Mikään lahjavuori ei ikinä korvaa sitä! 

Oh Kelly!

Bongasin kansikuvan sekohörhöpullukka Kelly Osbornesta! Neiti on pistänyt tuulemaan, ja näyttää MAHTAVALTA! (En tiedä millä keinolla, luultavasti jollain atkins-paleo-zone-ying&jang -jutulla ja 24/7 personal trainingilla, mutta ei nyt välitetä siitä.) On tosi inspiroivaa, että kukaan meistä ei ole sidottu loppuelämäksi siihen vartalon muotoon, missä on nyt. Jos johonkin, niin omaan kehoon on aika helppo vaikuttaa omilla valinnoilla.

Muutos on siis mahdollista. Sen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä elämänmuutosta ja kaikesta kivasta luopumista. Kiva treeniporukka, tarvittaessa henkilökohtaista valmennusta (joka ei välttämättä maksa biljardeja), vähän lisää raejuustoa ja broileria ja vihanneksia, vähemmän epäruokaa, mistä tulee maha kipeäksi. Muutos tapahtuu yllättävän nopeasti, välillä voi ottaa tiukemman jakson, kunhan muistaa että on muutakin elämää. "Nyt kaikki heti kuntoon vuoden vaihteesta" kantaa kuukauden tai kaksi, sitten tulee kiireitä ja flunssaa. Pienin askelin aloittamalla jaksaa loppuelämän.

Kelly Osborne, looking absolutely mind blowing! Wow! See really shows us, how we are not prisoners of our current body shape, but completely able to change. 

Trikoo-asiaa

Moro täältä sohvalta! Tänään käytiin äiskän kanssa vähän kaupungilla, ja kuukausien harkinnan jälkeen (mitä??) ostin Bia Brasil -legginsit. Body Actionissa oli kaikkea muutakin kivaa, mutta jätin pinkit treenitopit ja muut muille. Ehkä mä taas harkitsen puolisen vuotta. :D Noi housut on aika huiput, koska mä valitettavan usein liikun ihmisten ilmoillakin jumppatrikoissa, nuo näyttää astetta säädyllisemmiltä. Ja hirveen kivan tuntoset ovat!

Liikkuessa saa mun puolesta jokainen käyttää sellasia vaatteita, missä on kaikista mukavinta liikkua. Yhtä juttua en kuitenkaan tajua, ja ne on ne leveälahkeiset trikoiset jumppahousut. Jos mä laitan housut, jotka on tiukat ainoastaa perseen ja reisien kohdalta, niin terve. Ensinnäkin jäisin niistä liehukkeista koko ajan johonkin jumiin tai kompastuisin. Ja peppu-reisi -osasto ei ole mikään perinteinen korostamisen kohde kovinkaan monen kehossa. Joku joskus väitti, että levenevät lahkeet tasapainottaa. Halutaanko niillä siis antaa illuusio siitä, että ihminen on pohkeista yhtä leveä kuin lantiosta? Tiedätte varmaan mistä puhun, onko niitten virallinen nimi nyt sitten vaikka jazz-housut tai jotain. Ja juu, tiedän ettei moni ymmärrä aikuista ihmistä, joka oikeasti menee city-markettiin jumppatrikoissa. En mieti tällasia juttuja kovinkaan paljon, mutta joskus kun näkee nätin hyväkuntoisen tytön trumpettihousuissa, ei voi olla miettimättä "miksi, voi miksi".  Mutta hei, jokainen tyylillään. Mä vaan halusin sanoo, että mun mielestä housut joko on löysät, mikä on tosi jees, tai sitten ihan rehelliset leggins-/trikoojutskat.

Juu niin, selkä/pepputreeni tänään hätsynpikaa. Että on liikuntaakin harrastettu, eikä vaan syöty ja shoppailtu. :)

Hello! Today I took a little shopping tour with my mommy. Finally I made a decicion, and actually bought a pair on Bia Brazil -leggings! Since I have a bad habit of showing up in my training-tights also in public, these are a bit more decent. They feel so comfy! Must love them!

Everyone should train in the clothes they feel good in. But IMO: what is it with the jazz-pants?? They do not look good on anyone. Either tights, loose pants or shorts. Another no-no is that "running skirt".  As said, just my opinions, feel free to disagree and roll your eyes on my shopping in training tights on a daily basis! :) 

Today I did my backmuscle workout and some ass-lifting. :D So after shopping ans sushi-lunch, also some sports for today.

Tempaus ja takareidet

Eilen, kun kaupoissa pyörimisen jälkeen kurvasin Kuntotehtaalle, oli ohjelmassa jalkatreeni. Heräsin tänään jalkasärkyyn, joten hyvin se meni perille. Mutta ennen trikoille kuoriutumista törmäsin facebookissa Ice Chamber -teamin videoon. Jessica DiBiase tekee 60 tempausta 24-kiloisella kuulalla.

Vaikka ruumiinrakenne ei suoranaisesti kerro mitään voimatasosta, en voi olla ihmettelemättä, miten noin pikkuisesta varresta irtoaa noin paljon poweria! Arvostan!

Mm. Jessicasta inspiroituneena lämmittelin jalkajumppaan kokeilemalla pitkästä aikaa nostaa vähän kellon kanssa. Varsinainen kuulailu on jäänyt säälittävän vähälle huomiolle, ja sen tunsi käsissä. Laitoin 5 minuuttia kelloon, ja tein 12-kiloisella tempauksia tahdilla n.18 rpm. Jos vertaan noin vuoden takaiseen kuulakuntoon, on kroppaan tullut lisää voimaa. Se on hyvä. Nostokunto vaatii kuitenkin nostamista, ja "otelihaksissa" tuntuva polte kertoo tottumattomuudesta ja siitä, ettei ote ole ehkä optimaalisen rento. Siihen taas on monia mahdollisia syitä, ja tekniikkaa voisi esim analysoida videolta tai koutsin kanssa. Helpointa ja tehokkainta on kuitenkin vain treenata.

Jalkoja kunnioitin tekemällä superina askelkyykkyä ja yhden suoran jalan maastavetoa kuulia painona käyttäen. Viimeistelin vielä kuminauhalla. Olen käsittämättömän kateellinen ihmisille, joilla on kauniin pyöreät takareidet, vaikka jalat on muuten hoikat ja naiselliset. Aion hankkia sellaiset siis. :) (Tiedän joskus kirjoittaneeni, ettei mua kiinnosta joku takareiden linjaus. Nyt kiinnostaa!)

When driving to the gym yesterday, I actually had my thighs in mind. Just before peeling off my winter-proof down uniform, I sat down to watch the video above. I know, strenght isn't about big muscles necessarily, but I have to be very impressed by how Jessica DiBiase is able to produce power out of such a slim body! Respect! 

Jessica's snatches insipired me once again, and I had to try some snatches also. 5 minutes with 12 kilos, 18 rpm. Since I haven't been lifting for a while, my arms were on fire! But otherwise I must be happy on my body strength. Totally I am more powerful than a year ago. :) Snatches improve by snacthing, technique analysing.. hmm, maybe later, now I just need to practice! 

I have to say, my focus on lower body trainig is on hamstrings and buttocks. :) I am obsessed and envious, you know the kind of girls with beatifully round-shaped hamstrings in slim and feminine legs. That's what I am going to get also! So lunges and different versions of deadlifts, spiced up with rubberband workout for hamstrings was yesterday's programme. This morning my aching thighs woke me up, so right on target went my sweating! 

Maanantaita!

In english: "Yo! Fitness Fairy is here, just throwing some motivation-dust around. You could lift your ass up from the sofa, since this stuff is mighty expensive!" 

Maanantain aamu-aerobinen tuli siinä, kun ensin kiipesin koiran perässä tuonne harjuun. Se, mikä syksyllä oli polku, on nyt liukumäki. Sitä on hauska laskea alas kengillä, mutta ylöspäin on jännittävä pyrkiä. :) Sen jälkeen kolasin koko pihan, maantielle asti. Lunta tilasin ja lunta saan, pitää sitten kantaa vähän vastuutakin taloyhtiön lumitöistä. Nyt tonttuasioille, sitten siivoushommia ja illalla vähän jotain jumppaa! Ciao!

Salilla lapsen kanssa

Normi-jumppaa, ei siinä mitään ihmeellistä. Paitsi että nappula oli mukana, ja sen mielestä on kivaa olla kyykkypainona. Kyykkyjä ja askelkyykkyjä muksu olkapäillä. Se ei ole ihan stabiili paino, hihkuu ja kikattaa vähintään. Good morningeissa siirsin sen reppariin, se on painon suosikki.

Seuraava kuva on eiliseltä, olin jo jäämässä kotiin, mutta luvattu mikä luvattu. Silmistä roiskuvat krokotiilin kyyneleet: "Äiti sää LUPASIT!!" Mä olen aika lailla sitä mieltä, että jos on luvattu niin pidettävä on. Käytiin sitten heilumassa vähän. :)

Juttuja vaan

Tajusin tänään, että jouluaatto on 10 päivän päästä. En oo valmistautunut juuri mitenkään! Eipä sillä, itseni tuntien toivoin talvilomani joulun alle joten nou hätä. Jouluhan ei tule, jos ei pese saunaa, siivoa koko kämppää, suunnittele ruokajuttuja, stressaa korteista ja lahjoista jne. :)

Käytiin sitten snadin kanssa vähän hakemassa jouluahdistusta kaupungilta, ja käytiin tankkaamassa Jugissa. Tästä on nyt puhuttu ja kaikki on hehkuttaneet ihan hulluna. En tiedä miksi, mutta valitsin maustamattoman jugurtin, mysliä, mansikoita ja vadelmia. Lapsen kupissa oli suklaajugurttia, pipareita ja vadelmia. Annoskateushan siinä tuli. Koska syön paljon rasvaisempaa turkkilaista juggea joka päivä, tuo maustamaton tuntui tosi pliisulta. Marjat toki oli hyviä, ja tuo suklaaversio. Mutta vitonen pikku jugurtti-annoksesta tuntuu vähän överiltä. Mutta ihan jees, kannattaa käydä! :)

Piti lähteä salille, mutta ikkunasta näkyy, kuinka pirkankadulla seisoo liikenne kahdella kaistalla. Ilmeisesti kolarit Tampereen ympäristössä ja huono ajokeli sotkevat pahasti. Ajoin taas 40 minuuttia Ikeasta Amuriin. Se on aivan käsittämättömän pitkä aika. Voi olla, ettei hermo kestä enää toista ruuhkassa jonottomista samalle illalle.

Kuntotehtaan ensimmäisen viikon duunarit ovat vaikuttaneet oikein tyytyväisiltä. Pieni, lämminhenkinen ja rento sali, jossa treenataan kovaa ja taitavassa ohjauksessa, on tosi kiva juttu. Ihan valmista ei vielä ole, kamat asettuu vähitellen paikoilleen. Mutta on se hieno ja kiva!!

Mutta niinkuin vähän jo vihjasin, nyt alkoi äsämmän joululoma! Tarkoittaa siis siivoamista ihan rauhassa, paljon jumppaa ja ehkä päiväunia. Taidan värkätä uuden soittolistan vauhdittamaan reenejä. NRJ:n aamupojat oli sitä mieltä, että kesäkunnon virittäminen pitää aloittaa nyt. Mä olen sitä mieltä, ettei mitään kesäkuntoa pitäisi edes olla. Kunnossa voi olla ympäri vuoden, ei välttämättä missään rasvattomassa supertikissä, mutta jos elää terveellisesti, syö oikein, liikkuu ja lepää ja voi hyvin, ei mitään kesäkuntokuureja tarvi. Siihen mä ainakin pyrin. :)

Ystäväni Ehrman

Meillä on töissä ollut tällä viikolla pari kertaa sellasta ruokaa, että olen ollut pulassa. En siis edes vihjaa, että ruoassa olis ollut jotain vikaa, tai että mulla olis jotain rajoitteita ei. Mä olen ihan hirveen nirso. :) Jos samana päivänä on silakkapihvejä, fetapinaattipiirasta ja lihakeittoa, S-M seisoo surullinen ilme kalpeilla kasvoillaan buffan edessä ja miettii, miten selviää hengissä iltapäivään. :D ONNEKSI meillä töissä on muitakin protskubodareita (hhaahhhaahhaa!! huutonaurua), joten vitriinistä löytyy pino ehrmannin rahkapurkkeja. Aamulla sen päälle kanelia, ja iltapäivällä ei. Siinä on kuulkaa ruokavalioon vaihtelua ihmiselle. Erkistä on siis tullut mun ystävä, menee ihan paljaaltaan. Eikä väsytä, eikä ala housun nappi kiristää. \o/

Tänään siis jännitin paitsi omaa tiukkaa työpäivää, myös koutsin oman treeniluolan avajaisia. Näitten osuminen samalle päivälle oli hyvä, kahta asiaa ei pysty jännittämään yhtä aikaa, ja kun ne tavallaan kumoaa toisensa, olin ihan rento, nukuinkin super hyvin. Naisen mielessä ei vaan ole logiikkaa.

Jalkareeni taas, etukyykkyjä, askelkyykkyjä ja erikoispakarakidutusta. Ja pikkasen selkää päälle. Niin ja kuulatempauksia lämmittelyksi. Nyt on aika kaikkensa antanut olo. Pääasiassa ajatteleminen ja skarppaaminen töissä vie voimat, jumppa sitten toisella tavalla. Avajaispäivän kunniaksi lasi skumppaa ja hihityksestä ei taida heti tulla loppua. 

5-vuotiaat oli ahkerana treenaamassa myös, toinen säikäytti mut kiskaisemalla 12-kiloisen kuulan ilmaan: "kato mä olen vahva" ja toinen väänsi ihan yllättäen itsensä siltaan!

Kannattaa ruokkia niitä pipareilla ja Malvialan donitseilla, niin kummasti alkaa kulkea. Pikku yllytyksellä ne ryömi myös levytankojen alta uudestaan ja uudestaan. 

Pakko jakaa myös pari asiakastilannetta loppukevennyksenä. Sain huutoryöpyn niskaani eräältä herrasmieheltä, koska Ikea on niin iso. "Siis onhan se nyt SAIRASTA joutua kiertämään kauppa jos ei osta mitään!! SAIRASTA!!" Mitä tuohon sitten sanot. :D Kollega oli kuullut pariskunnan kinastelun, ja vaimoke oli uhannut tappaa isännän keltaisella kassilla, jos ei kitinä lopu. Kaikki ei vaan pidä shoppailusta, niin se on. 

Öitä ny! 

Maanantai

Tänään oli sitten vuorossa se vatsatreeni, lisäksi tein vähän ojentajia ja olkapäitä. Tehtaalla on maanantaisin koripalloilijoita, ja mä käyn tekemässä omat pikku jumppani jossain nurkassa. :) 

Postista kävin hakemassa Lushin paketin, toivottavasti ihana saippuakauppa saataisiin pian Tampereellekin! Nettikaupan toimitus on tosi nopea, mutta kaupat on niiiiin suloisia, että niissä on vaan kiva käydä. Paketissa oli naamio, erityisen kosteuttava  voide talvi-iholle, hierontapala, suihkugeeliä sekä lahjana pala "Snowcake"-saippuaa lahjaksi. Nuo pikkuiset tuotetesterit on aina kivoja, saa vähän testailla jotain, mitä ei ole edes tullut ajatelleeksi tilata.

Heti kotona levittelin kotikutoisen oloisen "The Sacred Truth" -naamion. Lushin tuotteissa ei ole turhia kemikaaleja, vaan ne tehdään tuoreista luonnon matskuista. Siksi rakennekaan ei ole niin teollista, varsinkin naamiot on sellaisia vähän kokkareisia, ja alkavat kuivuessaan varista. Mieluummin kuitenkin haudutan nassuani luonnollisella kökkömonjällä, kuin teollisilla myrkyillä. 

Vihertävät mönjät naamassa, onepiece ja Roba. Uitin tukankin öljyssä ja pistin pussiin Roban ajaksi. Jos joku vielä tulis fiksaan mun kynnet niin tässähän ois oikein pitäny huolta ittestään. Mä oon alkanut vähän taas kaipailemaan stiletti-kynsiä ja ripsien pidennyksiä. En ole vieläkään oppinut elämään ripsivärin kanssa, näytän aina iltaisin ihan alice cooperilta. Feikkiripsien kanssa ei ois tuota ongelmaa. 

Kukkuu, mä menen saunaan. Moro!

Tehtaan ovi aukeaa!

Valot syttyy, ja huippukunnon tuotantolinja käynnistyy piipun varjossa ensi viikolla! \o/ Mä olen vähän innoissani täällä, lupaan olla katkomatta enempää kuminauhoja. :) 

 Tykkää, jaa ja mene! https://www.facebook.com/Kuntotehdas

Jalakapäivä

Kivan ja kiireisen työpäivän päätteeksi tankkaus sillä samalla tonnikalapastalla, puolen tunnin päikkärit ja salille.

Väsytti ihan hulluna, mutta ois harmittanu kuitenki, jos oisin jäänyt sohvalle kuunteleen palavien puiden huminaa. :) Joten askelkyykyillä pakarat ja reidet hapotukseen, sitten takakyykyt perään.

Kuminauhalla reisikoukistukset ja pakaraojennukset... otin löysemmän kumpparin, että saa pidemmän liikeradan. Ihme pompula, se mitään kestäny. :D

Jäykemmällä kumpparilla viimeisetkin voiman rippeet irti kintuista, ja sitten piti huilata kun alkoi oksettaa. :D

Mun hartiat on aivan tuskaisen kipeät edelleen, ilmeisesti hieronta teki tehtävänsä, ja superjumit on alkaneet sulaa. Tangon ensimmäinen kosketus niskassa tuntui tosi pahalle ja huomaan kävelevänikin ihan mummokippurassa kipeän niskan ja epäkkäiden takia. Sen takia en tänään tehnyt mitään, missä ois pitänyt roikottaa painoja käsissä. Lemppariliike yhden jalan mave kuulilla piti jättää toiseen kertaan, venyttelin vaan varovasti kuulan kanssa niskoja. Piti tehdä kunnon vatsalihaksetkin, mutta sain tunnin kulumaan noita jalkoja värkätessä plus että tuli tosi paha olo. Sekin siis sai jäädä, huomenna uusi päivä.

Nyt taas makaan hikipussissa, ja toivon senkin vähän auttavan palautumisessa. Kumman kaa -maraton ainakin auttaa! :) Tack och adjö!