Ulkoilua kera kahvakuulan

Olipas niin kesäistä eilen! Aurinko paistoi niin houkuttelevasti, että selkäjumpan jälkeen otin kuulat kaveriksi ja menin haistelemaan nurmikkoa Tehtaan pihamalle. Mietin hetken, että kuinkahan fiksulta näyttää ohikulkijoista, kun siinä tien varressa itsekseni viskon rautapalloja, mutta tulin siihen tulokseen, että onhan siinä kuitenkin kuntosali. Eikai se mikään yllätys ole, että siellä treenataan. :)

Kuulien heitteleminen on ihan mielettömän kivaa, tuntuu hyvältä lihaksissa! Ja kyllähän se auringon lämpo iholla oli talven jälkeen aikamoista. :) Venyttelinkin oikein huolella, pehmoinen nurtsi oli täydellinen alusta siihenkin.

Eräs keväinen lauantai

Heippa, ja nöyrimmät pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta! Ei tosiaan oo mun tapaista, nyt on ollut vähän työkiirusta sekä "vitamiinien" säätöä, joka vei voimat niin että oon jaksanut vain pakolliset. Nyt alkaa taas olla  virtaa rukkasessa, eli eiköhän täältä taas kuulu normaaliin tahtiin. :)

Vappuiltiin ihan täällä kotinurkilla, eli ilmapalloja ja serpenttiiniä, Vapputori ja Pispalan Vappujuhla! Sinne ei kyllä jääty, Pelle Miljoona olis just alottanu mut me käppäiltiin takas kotiin.

Vappu katkas ihanasti viikon, pari hassua päivää ja taas tuli viikonloppu! Balettia ja pihahommia, sekä reipas iltajumppa, siinä päivän suunnitelmat!

Jos lapsen mielestä joku maan kaivaminen on tylsää, voi sille antaa tehtäväksi esimerkiksi kivien spreijaamisen valitsemallaan värillä. Terassistakin tuli vähän persoonallisempi! :)

Sillä aikaa kun nainen kaivoi maata, levitti soraa ja latoi kiviä ja lapsi ravisteli maalipulloja, mun ihana, rakas, komea ja taitava mies laittoi ruokaa. Mun kaaliin ei mene, miten siitä litteästä lohen palasta voi tehdä medaljonkeja. Mutta tänään mulle on kuulemma valmistettu opetusvideo, eli ehkä mäkin vielä. :D Kasvikset sentään olin osannut tuupata uuniin ennen mullan tonkimisen aloittamista. 

Ja illalla jalat ja selkää hapoille. Askelkyykkykävely tuntuu pelkästään miellyttävälle, mutta heti kohta sen jälkeen tulee se "mit.vit. halvaannunko mää" -tunne kun kaikki reisiin ja pakaroihin liittyvät asiat menee aivan tilttiin. :D Ihan lempiliike on se. Yks työkaveri kysy multa, että "hei where are you muscles? You work out don't you?" Ihmiskeho on ihmeellinen, sitä luulee hankkineensa pattia, sitten vähän laihduttaa tai pitää puntista viikon tauon. Haahaa, patti ei kasva tällaisella harrastelulla näkyväksi, no worries!

Elokuussa tehtaalla nostellaan taas kuulia kilpaa, ja tällä kertaa ehdottomasti pitää mukana olla myös oma Team Kuntotehdas! Mä en lupaa nostaa, mutta tiimiverkkareita mielelläni pitäisin. ;) 

Kummasti se kuula liikkuu

Hyvä päivä, ensin rauhallinen työpäivä, sitten Tehtaan treeni ja päätteeksi vielä hyvä kävelylenkki!

Kuulailu on ollut niin satunnaista, että pitäis varmaan hävetä. Ei se mitään, 16-kiloinen tuntui oikein kotoisalta kädessä tänään ja 20-kiloinenkin nousi pään päälle näppärästi. Aina se jaksaa yllättää, kun kuulien koko alkaa vakiintua pykälää ylemmäs. Mä olen päässäni jotenkin erotellut kaiken eristävän punttijumpan omaksi lajikseen, etten ole tullut ajatelleeksi senkin vievän voimatasoa eteenpäin. Että jos bodaa pakaroita, sillä on vaikutusta ainoastaan pakaroiden kokoon ja muotoon, eikä sillä ole mitään tekemistä kahvakuulatyönnön kanssa. Saattaa nyt kuitenkin olla, että kyykkääminen ja varsinkin askelkyykkääminen ja hyppiminen tekee ihan oikeanlaista kehitystä pään päälle nosteluakin ajatellen. Blondi on taas oivaltanut, ei hukkaan mennyt tämäkään huhtikuinen päivä! Nyt lepoa, rauhaa ja rakkautta. :)

Korkeaa vetoa

Piti esitellä jälleen yksi mun lempparimuuvsseista, oikein kuvan kanssa. Mutta kuvaa ei ole, koska liike vaatii molemmat kädet kuulille, koutsi oli töissä ja lapsi leikki leijonaa toisen lapsen kanssa. Ja muutenkin on se päivä kuukaudesta etten mahtuis kuvaan ja kaikki ärsyttää. :) Mutta jumppa pelastaa huononkin päivän, ja veden juonti ja siivoushepuli. Tehtaalla mentiin tänään oikein kivaa kiertosettiä. Oli penkkiä, voimapyörää, rengassoutua ja sitten toisessa osiossa keskivartaloa ja sitä mistä aloitin kirjottaan, eli high pull.

Suomeksi liike on ihan yllättäen "korkea veto". Kahvakuulaheilautusta jatketaan soutuliikkeen tyyppisesti kyynärpäät johtaen ylä-takaviistoon. Voi tehdä yhdellä kuulalla, mutta mä tykkään tehdä kahdella, mun vempularanteet pysyy kivemmin suorina. Tykkään high pullista siksi, että mulla on usein yläselkä aika tukkoinen ja tämä liike pakottaa lavat liikkumaan. Taljassa ja souduissa on mahdollista pitää lavat kokoajan vähän jännittyneenä. Heiluriliike sen sijaan tavallaan pakottaa lavat liikkumaan myös ulospäin, ja kuulan "liitovaihe" tuntuu toimivan rentouttavana yläselälle.

Ihan sattumalta tällä viikolla osuin kahteen eri treeniin, jossa high pull oli yhtenä osana. Yläselässä tuntuu pientä väsymystä, mutta ei sellaista jumitusta niinkuin vaikka kulmasoutu/talja-treenin jälkeen. Ei oo koko ajan mielessä että voiku pääsis tennispallon tai kipukoukun lähelle... Lapojen venyttäminen on aika kamalaa, jos ne on tosi jumissa. Siispä lääkkeenä kevyehköt korkeat vedot, voin suositella. :)

Ja tästä vielä kyynärpäät taakse ja lavat yhteen pam. Kuva: breakingmuscle.com 

Tampere Biathlon ja kahvakuulaurheilusta

Käväistiin kurkkaamassa Tehtaan ensimmäisiä kisoja, ja hyvältä näytti! Porukkaa oli saapunut ympäri Suomen, ja koska esimerkiksi Eden on ihan kivenheiton päässä, voisin kuvitella että kisoja ja leirejä olis näppärä järkkäillä tuolla enemmänkin!

Mankku pöllysi, kaikki mahdolliset istumiseen kelpaavat esineet oli valjastettu yleisön käyttöön. Hengästyttäviä tuloksia ja hyvä meininki, monta ihanan tuskaista kymmenminuuttista ja henkilökohtaisia ennätyksiä. Tuloksia ja muuta täältä ja kuvia ja tunnelmia täältä. 

 Biathlonissa kisataan siis kahdessa lajissa, ensin tehdään työntö ja sitten samanpainoisella kuulalla tempaus pienen tauon jälkeen. Jännittävyys tulee siitä, että kymmenen minuuttia on hemmetin pitkä aika toistaa samaa liikettä. Molemmissa lajeissa taika on tekniikassa ja koko vartalon sitkeässä voimakestävyydessä. Perehtymätön voisi kuvitella käsivoimien ratkaisevan, mutta käsi on vain viimeinen voiman välittäjä ja tarttumäväline.

 Laji on painonnostoliiton alainen, mutta uniikki juuri tuon pitkän suoritusajan takia. Kuula on lahjomaton, se tottelee painovoimaa ja sen nostamiseksi tarvitaan toimiva tekniikka, jossa koko kroppa työskentelee taloudellisesti oikeaan suuntaan. Tässä ei kikkailut ja trendit vaikuta, tuulet voi puhaltaa, mutta kuula nousee vain nostamalla. Jos haluat aloittaa ja panostaa muutaman kympin, älä osta kuulaa. Sen sijaan etsi käsiisi joku, joka osaa opettaa sulle tekniikat. Sillä luultavasti on myös kuulia, joilla voit harjoitella aluksi. Säännöllisen kuulatreenin riskinä on, että olkapäihin, selkään, rintaan, käsiin, pakaroihin, reisiin ja pohkeisiin alkaa kasvaa tiivistä lihaskudosta. Keskivartalo saattaa myös alkaa muuttua napakaksi. :)

Lisätietoa kahvakuulaurheilusta ja oikeita asiantuntijoita löytyy yhdistyksen sivuilta: kahvakuula.fi. Ja jos olet täältä Tampereen seudulta, niin Kuntotehtaalla on ensi viikonloppuna starttikurssi. Mä olen lupautunut lapsiparkin vahdiksi kurssin ajaksi. :) 

Kahvakuula on pop

Tästä nyt vaahtoaa kaikki, liityn siis joukkoon. Kahvakuula on kuulkaa trendikäs laji! Hitti, suosikki! Jos et jostain syystä tähän vielä ole törmännyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, käy lukemassa:

" Zumba ei hetkauta suomalaisia entiseen malliin.."

 Ainoa vaan että kahvakuula on ihan yhtä paljon laji, kuin hyppynarulla hyppiminen on dieetti.

 Hylkäsin heiaheian parista syystä. Ensimmäinen on se, että olen todella kilpailuhenkinen. Mun oli aina pakko olla ykkösenä kavereista, paitsi jos olin sairas. Enkä mä ole sairas juuri koskaan, sairas tarkoittaa sellaista, ettei voi mennä töihin. Korkea kuume tai mahatauti, ei mikään nuha, jolloin on epämiellyttävää mennä ulos. No siis niin, saatoin jumpata ekstratunnin vain heiaheian takia.

Toinen ja tärkeämpi syy oli totaalinen ärsyyntyminen siihen, että mun kovimmat "kilpailijat" keräsivät treenitunteja imuroimalla, shoppailemalla ideaparkissa, purkamalla kuormaa töissä. Ei nekään ole lajeja!! Mä halusin kerätä tuntini oikealla treenillä, en kirjata ylös arjen jokaista liikettä, jonka olisin tehnyt muutenkin. Alkoi ketuttaa niin paljon, että lopetin koko heiaheian käytön. Nyt sieltä tulee viesti viikoittain, että toivottavasti olet kunnossa ja pääset pian liikkumaan. Daa-a, kun tietäisit mun lumitöistä, ja todellakin koirakin ulkoilee kolmesti päivässä, plus ne oikeat treenit. Ylimielisesti tuhahdellen deletoin viestit.

Tuohon linkittämääni artikkeliin liittyen: Zumbaa ja kahvakuulalla jumppaamista yhdistää yksi asia. Aloittamisen kynnys on matala. Jos käsitellään kahvakuulaa vaikka siitä näkökulmasta, että se on perusliikkeistä muodostuva treeni, joka sisältää heilautuksia, punnerruksia, työntöjä, ehkä kyykkyjä ja maasta nostoja. Ja vaikka tuulimyllyjä ja turkkilaisia ylösnousuja. Kuulaa voi myös heitellä ja työntää maata pitkin. Ei tarvitse olla akrobaatti suoriutuakseen, ja kuulan voi valita oman voimatasonsa mukaan. Jos jaksat kantaa kauppakassin autosta sisälle, jaksat heilautella hetken yhdellä kädellä 12-kiloista. Zumbata taas voi jokainen, joka kuulee musiikin ja pystyy seisomaan jaloillaan. Eikä se musiikin kuuleminen kai edes ole välttämätöntä.

Toivottavasti kovin moni ei osta itselleen mitään 2,5 kilon kuulakkeita, epämuotoisia. Paitsi lapselle, mutta sillekin mieluummin pyöreä ja kunnon kahvalla. Kuulan ostamisen sijaan kannattaa etsiä käsiinsä joku henkilö, jolla on jotain käsitystä kahvakuulaurheilusta. Kuulasta saa todellakin ilon irti, koko kropan voimakkaaksi ja tikkiin, kun tietää mitä tekee ja ottaa tarpeeksi raskaan kuulan. Mutta ei se kuula mikään taikapallo ole, sen nostaminen ja tehokkaasti jumppaaminen on ihan hemmetin rankkaa! Ihan yhtä rankkaa kuin vaikka sen levytangon nostaminen. Kahvakuula on painava, se on paino. Ei se tule itsekseen ja muokkaa Baba Lybeck-käsivarsia.

Ilahduttavaa, jos kahvakuulan suosio kertoo siitä, että naiset viimein hyväksyvät painoharjoittelun hyvää tekevän vaikutuksen. Voima on hyväksi, sitä ei voi oikein olla liikaa. Jos tulos kertoo niistä epämuotoisista kumikuulakkeista ihmisten kotona, ja niillä tehdyistä hauiskäännöistä sohvalla salkkareita katsoessa, tuhahtelen taas ylimielisesti. Ei se ole oikeaa treenaamista, sanoin heiaheia mitä hyvänsä.

Tempaus ja takareidet

Eilen, kun kaupoissa pyörimisen jälkeen kurvasin Kuntotehtaalle, oli ohjelmassa jalkatreeni. Heräsin tänään jalkasärkyyn, joten hyvin se meni perille. Mutta ennen trikoille kuoriutumista törmäsin facebookissa Ice Chamber -teamin videoon. Jessica DiBiase tekee 60 tempausta 24-kiloisella kuulalla.

Vaikka ruumiinrakenne ei suoranaisesti kerro mitään voimatasosta, en voi olla ihmettelemättä, miten noin pikkuisesta varresta irtoaa noin paljon poweria! Arvostan!

Mm. Jessicasta inspiroituneena lämmittelin jalkajumppaan kokeilemalla pitkästä aikaa nostaa vähän kellon kanssa. Varsinainen kuulailu on jäänyt säälittävän vähälle huomiolle, ja sen tunsi käsissä. Laitoin 5 minuuttia kelloon, ja tein 12-kiloisella tempauksia tahdilla n.18 rpm. Jos vertaan noin vuoden takaiseen kuulakuntoon, on kroppaan tullut lisää voimaa. Se on hyvä. Nostokunto vaatii kuitenkin nostamista, ja "otelihaksissa" tuntuva polte kertoo tottumattomuudesta ja siitä, ettei ote ole ehkä optimaalisen rento. Siihen taas on monia mahdollisia syitä, ja tekniikkaa voisi esim analysoida videolta tai koutsin kanssa. Helpointa ja tehokkainta on kuitenkin vain treenata.

Jalkoja kunnioitin tekemällä superina askelkyykkyä ja yhden suoran jalan maastavetoa kuulia painona käyttäen. Viimeistelin vielä kuminauhalla. Olen käsittämättömän kateellinen ihmisille, joilla on kauniin pyöreät takareidet, vaikka jalat on muuten hoikat ja naiselliset. Aion hankkia sellaiset siis. :) (Tiedän joskus kirjoittaneeni, ettei mua kiinnosta joku takareiden linjaus. Nyt kiinnostaa!)

When driving to the gym yesterday, I actually had my thighs in mind. Just before peeling off my winter-proof down uniform, I sat down to watch the video above. I know, strenght isn't about big muscles necessarily, but I have to be very impressed by how Jessica DiBiase is able to produce power out of such a slim body! Respect! 

Jessica's snatches insipired me once again, and I had to try some snatches also. 5 minutes with 12 kilos, 18 rpm. Since I haven't been lifting for a while, my arms were on fire! But otherwise I must be happy on my body strength. Totally I am more powerful than a year ago. :) Snatches improve by snacthing, technique analysing.. hmm, maybe later, now I just need to practice! 

I have to say, my focus on lower body trainig is on hamstrings and buttocks. :) I am obsessed and envious, you know the kind of girls with beatifully round-shaped hamstrings in slim and feminine legs. That's what I am going to get also! So lunges and different versions of deadlifts, spiced up with rubberband workout for hamstrings was yesterday's programme. This morning my aching thighs woke me up, so right on target went my sweating!