Ido Portal ja koneista kaunein

Törmäsin tähän Ido Portalin videohaastatteluun heti aamusta, kiitos Urbaanioranki! Tässä on niin paljon asiaa, ihmiset maksaa itsensä kipeäksi päästäkseen heiluttamaan pakotetuin liikeradoin hienoja koneita, kun tärkeämpää olisi oppia käyttämään koneista kauneinta, omaa kehoa! 

"To be able to move around, invert yourself, crawl on the ground, lift, climb, flip, twist, to have this freedom, it is for everyone. It is fun, it is the best."

Boksihyppy ja Kuntotehtaan avoin ovi.

Yksi mun fyysisistä kehittymiskohteista on kaikenlainen hyppiminen. En oo ikinä harrastanut mitään, mikä kehittäis pomppuominaisuuksia. Siksi hyppelyä pitää harjootella! Boksihyppelyä ja naruhyppelyä. Katselin tuossa joku päivä facessa kiertävän videon, jossa mies näytti vähän bodyweight-trainingia kotonaan, se hyppi olkkarin pöydälle. :D Mä ehkä suosittelisin hyppytreenin ulkoistamista, joko salille tai ihan ulos. Vaikka pöytä painoa kestäiskin, saattaa isku olla vähän rakenteille liikaa.

Lauantaina on taas mahdollisuus mennä kokeilemaan Kuntotehdasta ja Joonasta koutsina. Avoimet ovet ja alla oleva ohjelma:

Tosiaan lapsiparkki on aina auki kun tehdaskin, nappulat on vanhemman vastuulla mutta heille on oma tila, eikä niitä katsota pahalla. :) Jos et ole vielä käynyt, nyt on loistava tilaisuus! Tehdas tarjoaa mahdollisuuden huippukunnon tehtailuun ainutlaatuisissa kotoisissa puitteissa, ammattitaitoisessa ohjauksessa tai ihan omin päin. Ja jotain uuttakin on taas tulossa, en varmaan saa vielä paljastaa... ;)

Juoksukoulu on muuten juuri sinulle, joka ajattelet juoksemisen olevan tylsää, raskasta, "ois kiva mutta" jne. Olin itse "vähän" vastahakoinen juoksemisen suhteen, mutta juoksukoulu avasi silmät ja muutti asenteen. Jokainen varmaan osaa jotenkin juosta, mutta oikea tekniikka ja teoria juoksuharjoittelun suunnittelemisen tueksi tekee siitä oikeasti KIVAA! Kaikista kokemistani urheilemiseen liittyvistä valmennuksista tuo on ollut antoisin ja opettavaisin. Mukaan tarttui itse juoksuharjoittelun lisäksi aika paljon yleistä tietoa kunnon kehittämisestä ja ymmärrystä tavoitteellisesta liikkumisesta.

Vapaapäivät, ripsihuoltoa ja tukkahuoltoa ja ehkä vähän jumppajumppaa. :)

Ja kolmas on uni.

Treeni, ruoka ja kolminaisuuden viimeisimpänä uni. Sovittiin viime viikolla, että mennään oikeasti nukkumaan kymmeneltä. Sitten tuli viikonloppu. Sitten Selviytyjät, tänään viimeisimpänä lihapullakohu. Millä hemmetillä sitä pääsisi ajoissa unille? No jatkan yrittämistä edelleen, muutamia syitä kuvassa. Hyvää yötä! :)

Kuva täältä: http://thedementiaqueen.com

Ruokajuttuja

Miten ihmeessä sitä on ennen pärjännyt, kun ei ole ollut älypuhelinta? Tänäänkin matkalla salilta ruokakauppaan kävin mielessä sitä normaalia "mitäsitätänäänsyötäisiin" -juttua. Sitten muistin nähneeni Pirkka-lehdessä yhden kivan ohjeen, jonka olin ajatellut toteuttaa. Oisin tietenkin voinut ajaa kotiin, etsiä reseptin lehdestä käsiini ja tehdä kauppalistan... mutta paaaljon vähemmällä vaivalla kaivoin sen puhelimella netistä (parkkipaikalla, en ajaessa). Helppo nakki! Kun perheessä on työkseen ihmisiä ilman ruokatunteja liikuttava mies, supervalikoiva kuusivuotias ja minä, pitää suunnitellessa ottaa huomioon muutamia asioita. Ja pakko myöntää, että vaikka lähes kaikkea pakotan muksun maistamaan, saa se silti vielä erityisvapauksia.

Tuo Pirkka-resepti oli tänään Jauhelihatagine. Jauhelihaa, tomaattimurskaa, porkkanaa, palsternakkaa (jätin pois tällä kertaa), sipulia, kikherneitä ja rusinoita, maustettuna marokkolaisittain. Couscousin sijaan keitin lisäkkeeksi kuoriperunoita, lapsi söi mieluummin niitä.

Ensimmäinen varsinainen lämmin ruoka norosta paranemisen jälkeen oli tomaattikeitto. Sen pystyin väsäämään ihan ilman reseptiä. :) Pari pussia kasvissuikaleita pakasteesta, keitellään melkein kypsiksi. Sitten sekaan kaksi purkkia tomaattimurskaa, toinen oli tällä kertaa chilillä maustettu, keitellään lisää ja maustetaan. Suola, pippuri, timjami, ja tomaatin kanssa aina hitunen kanelia. Kun kaikki on pehmeitä, sauvasekoittimella soseeksi ja vähän koskenlaskijaa joukkoon tuomaan suolaa, makua ja kaloreita. :) Söin soppaa ehkä 3-4 päivää, hyvää, halpaa ja helppoa!

Ja sitten kun syödään jälkkäriä, tehdään niin iiiihanaa, ettei tarvi kilokaupalla vetää. Tein pannarin epähuomiossa vähän niukkajauhoiseksi, ja se jäi sellaiseksi paahtovanukas-henkiseksi. :D Kerroksittain pannaria, Ikean uutta suklaakrokanttilevitettä ja banaaniviipaleita. Jotta ei aivan yltiöamerikkalaiselta kuullostais, jauhoina oli sentään spelttijauhot pannaritaikinassa. Niinku se jotain pelastais. Mutta voin kertoa että oli hyvää!

Ihanaa viikonloppua ja anteeksi kaikille, jotka on jollain supertarkalla dieetillä! ;)

Ballerinoja

Ajattelin jakaa teidän kanssa yhden mun jokapäiväisen "ai-kändin". :) Onko kauniimpaa vartaloa, kuin ballerinan jäntevä, notkea, täydellisen hallittu ja kauneudestaan tietoinen kroppa, joka sykkii herkkyyttä ja voimaa yhtä aikaa. Baletti itsessään ei mitenkään ole lähellä sydäntä, olen enemmän vapaamman ilmaisun ystävä, mutta visuaalisesti Ballerina Project inspiroi mua. Upeita ballerinoja yllättävissä paikoissa, huikean kauniita kuvia eri puolilta maailmaa! Kauneutta perjantaipäivääsi ole hyvä! :)

(Kaikki kuvat täältä: https://www.facebook.com/theballerinaproject/photos_stream)

Pikadieetti

Noniin, niinhän siinä kävi, että noro sai otteen uhoamisesta huolimatta. Pikkuhiljaa alkaa neste pysyä sisällä ja pystyy lukemaan netistä juttuja. Löysin Lihastohtorin pari päivää sitten ja nyt on aikaa lukea pepputreenivinkkejä. Tämä oli paras:

Jatkan etureisidominanssin kumoamista ehkä loppuviikosta, nyt ei pysty muuta ku oleen vaakatasossa ja juomaan vissyä. :P

Uutta trikoota

Uudet jumppatrikoot, nää on mun joululahja! Alennusmyyntiin hyökkäämisen sijaan halusin odotella vähän kevään uutuuksia, mutta Niken kevään kukkaisprinttitrikoot oli ehkä vähän liikaa jopa mulle, vaikka en kyllä tiedä onko ne Suomen kauppoihin edes tulossa. Printtiä kuitenkin halusin, ja kun tiesin että tämä malli on parhaiten päällä pysyvä, en edes miettinyt muita merkkejä. Kuvissa nuo kukkaisetkin näyttää hauskoilta, mutta epäilen niitten oikeassa elämässä näyttävän liikaa välihousuilta.

Ostin samalla myös Warpin keltaisen oversize-collegen, mulla on joku keltainen kausi menossa. Vaatteissa se vaatii vähän väriä nahkaan näyttääkseen kivalta. Ja rusketuksen ajatteleminen tuo taas kevään vähän lähemmäs. :) Päivän pidentyessä olen palauttanut omaankin ohjelmaan vähintään yhden aamutreenin, joko Poltteella tai Tehtaalla, aikataulusta riippuen. 

Vapaa viikonloppu alkoi suunniteltua aiemmin, kun päikystä tuli soitto oksentavasta lapsesta. Vuorokausi tiiviisti neljän seinän sisällä onneksi riitti pikkuisen olon kohenemiseen. Mä olen uhonnut niin kovaan ääneen, ettei minuun mahataudit tartu, että jännä nähdä. ;) Reipasta viikonloppua!
(Kuvat Nike, treenivaatteet Stadium.)

Päivän duuni ja uudet lenkkarit

Tällaista tänään:

Tuli hiki ja pakarasärky. Heitän kourallisen chlorellaa nassuun ja hyppään hikipussiin katsomaan salkkareita. Luulis palautuvan! :)

Ja tehtaalta saa nyt myös On running -juoksukenkiä ja muuta oheiskamaa urheilutarkoituksiin, hintalapussa -20%. Minä tietenkin heti kasan päältä nappasin omat pinkit Onit, näitä olen vuoden verran harkinnut. Aivan huikeat jalassa, kovalla alustalla ihan omaa luokkaansa! Ainoa miinus on se, että näitä ei ole suunniteltu talviolosuhteisiin. Materiaali on liian hengittävää lumijuoksuun, kastuu varpaat. Mä luulen, että ajan sisään ne ihan arkikäytössä ja juoksentelen niillä sitten kesemmällä.

Findus ja väärä eläin.

Mä olen tässä hihitellyt kaulahuiviini tälle hevosenliha-kohulle. Että herranjestas voi olla mahdollista, että valmisruoka sisältää jotain muuta kuin mitä siinä pakkauksessa lukee! Eihän se VOI olla mahdollista. Toivottavasti edes yksi jossain alkaa ajatella, että niin, valmisruokabisnes on aika rahakas juttu ja viivan alle jäävään osuuteen vaikuttaa aika rankasti se, minkälaisesta lähteestä ja millä menetelmillä se matsku sinne boksiin hankitaan. Jos sattuis niin, että tuotantoketjun jossain kohtaa ihan vaan joku tykkäis vähän tehdä rahaa, ja ostais halvan satsin esim. niitä ympäri eurooppaa vedettä ja ruoatta roudattuja heppoja, ja sekoittais vähän nötkötin joukkoon sitäkin, niin oisko se sitten joku ihme? Jos ostan omenan, tiedän aika varmasti, että se on omena. Sen sijaan kätevästi vuosia hyvänä säilyvä pakasteateria ei välttämättä ole pelkkää riisiä, tuoreita vihanneksia ja onnellista niityllä kirmannutta kanaa. Välttämättä. Toivon että tässä tapauksessa syylliset saadaan kiinni ja valvonta tehostuu, mutta onhan se nyt niin, että vain itse valmistamalla tietää edes suunnilleen, mitä syö.

Oikein hyvä treeniviikko oli tuo edellinen. Erityisen iloinen olen runsaasta painojen pään yläpuolelle nostelusta. Tekee keskivartalolle ja itsetunnolle hyvää. Kapea aasinsilta väärään eläimeen liittyen tässä:

En sano, että pitäisi lankuttaa alasti, mutta joskus realismi puree kipeästi nilkkaan. :) Vähän niinkuin ne mun "syväkyykyt", buahhaa. Videointi kertoo totuuden, oli kyse sitten juoksutekniikasta, voimailutekniikasta, kahvakuulatekniikasta tai esiintymisestä. Pitää ehkä tsekata tuo lankku linssin läpi. ;) Uusi viikko, uudet jutut. Muistakaa olla kilttejä ja lisätä pikkasen painoja! 

PT vai ryhmä?

Mä ajattelin vähän vertailla, kun nyt nämä kuntoprojektit on pinnalla. Toivottavasti onnistun vähän murentamaan jonkun tekosyitä liikkumattomuudelle. ;)

Personal training

Personal trainerin pestaaminen on loistava tapa hankkia aivan spesiaalia tukea oman elämän terveellistämiseen ja kunnon kohottamiseen. Silloin saa parhaimmillaan ammattilaisen todella yksilöllisen tuen sekä ruokavalion muutokseen että ihan ikiomaan treenaamiseen. PT ei kuitenkaan ole mikään automaattinen ratkaisu. Muutaman satasen investointi omaan kuntoon on varmasti kannattava, mutta ei poista sitä, että työ on tehtävä itse. Raha on hukkaan heitettyä, jos ei itse sitoudu tekemään töitä ja muutosta. Jos haluaa rahallaan vastinetta, täytyy sitkut ja mutkut unohtaa. 

PT auttaa varmasti painonpudotuksessa, tai jonkin tietyn urheilullisen tavoitteen saavuttamisessa. Ammattitaitoinen valmentaja auttaa myös vammasta kuntoutumisessa. Ja erityisesti silloin, kun liikkumista vaikeuttaa sairaus tai vamma, yksilöllinen valmennus on turvallinen vaihtoehto. Mutta ihan tavallinen kesäkunnon kadottanutkin hyötyy, luultavasti ruokavalion korjaaminen on paljon helpompaa kuin luulet. Ja kun itse lähtisit parin viikon kitudieettiin, pt näkee yksinkertaisemman ratkaisun. 

Itse hyödynsin yksilövalmennusta silloin, kun niskan välilevytyrä teki ryhmässä liikkumisesta vaikeaa. Oli niin paljon juttuja, mitä en yksinkertaisesta pystynyt tekemään. Lääkärin ohje oli odotella ja ehkä leikata jos odottelu ei tuota tulosta. Yllättäen kuntoutuminen onnistui yksilöllisellä treeniohjelmalla, eikä leikkausta tarvittu. Enkä muuten odotellutkaan enää sitten kun akuutti kipu oli poissa.

Yksilövalmennus on parhaimmillaan tosi henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista. Jotta valmennussuhde onnistuu, pitää kaiken alkaa sillä, että jutellaan rauhassa ja varmistetaan että puhutaan samaa kieltä. Pitää olla avoin ja rehellinen tavoitteistaan ja mahdollisista esteistään. Mä myös haluan, että mun ajatuksia kuunnellaan asiakkaana, mulla on eniten kokemusta just minun kropasta ja mielestä. :) Jos pt heittäisi jonkun valmiin muotin että hyppääs tuohon, toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Yhteistyön pitää toimia.

Muut vaihtoehdot

Vaikka yksilövalmennuksesta puhutaan ehkä eniten erilaisten muutosprojektien yhteydessä, on muitakin vaihtoehtoja. Jos oikeastaan tarvii vain vähän motivointia, potkuja persuksille että liikkumaan tulee lähdettyä, ei siihen välttämättä peeteetä tarvita. Kun multa kysytään, aamutreeniryhmä on vastaus. Aamulla kuudelta tai seitsemältä lähtemistä ei estä mikään muu kuin oma laiskuus (okei, lapsia ei tietenkään voi jättää yksin kotiin ja jotkut menee töihin jo tuohon aikaan, mutta muut). Illalla töitten jälkeen tulee paljon useammin muita juttuja, jotka estää salille lähtemisen. Ja aamutreenaamisessa avainsana on ryhmä. Jokainen tietää, miten helppo on jäädä kotiin, jos on ehkä vähän flunssa tulossa, oli eilen tosi rankka työpäivä tms. Jos kaverit odottaa, se on vähän vaikeampaa. :) Ja ihan oikeasti, siitä tulee tosi hyvä olo koko päiväksi, plus illalla väsyttää ajoissa! 

Bootcamp-tyylinen aamuryhmä oli mun kokemuksen perusteella aivan pt-meininkiä vastaavaa, paitsi että bonuksena oli säännöllinen rytmi. Pt-valmennus varmaan harvoin onnistuu kolmesti viikossa. Hyvässä porukassa ei tule löysäiltyä. Ja illalla ei tarvi tehdä MITÄÄN urheiluun liittyvää jos ei halua. Kun tulet töistä, päivän treeni on jo tehtynä. 

Ja eihän se aamu tietenkään ainoa vaihtoehto ole. Yksi hyvä vois olla kivan porukan kerääminen esim. työpaikalta, valmentajan pestaaminen sille ja porukalla treenaaminen kerran-kaksi viikossa. Varmaan sanomattakin on selvää, että porukalla treenaaminen tulee paljon omaa valmentajaa halvemmaksikin. Silti vakijengillä valmennus on yksilöllisempää kuin vaikka liikuntakeskuksen lukkaritunnilla. Ja parasta on yhdistää nämä kaikki! \o/ Pt:n kanssa omat tavoitteet selväksi, syömisen ja nukkumisen korjaus, mukaan aamuryhmään ja päälle jotain kivoja piristäviä ryhmätunteja tanssien tai joogaten tai mitä nyt sitten tykkää tehdä. Tällä reseptillä jokaisesta tulee hymyilevä, hehkuva, voimakas ja notkea. :)

(Toim. huom:Kaikki muu paitsi tanssi ja jooga löytyy punaisen oven takaa, klikkaa linkkiä tuossa oikealla. Todella hyvä pt, mahtavat pienryhmätunnit, kurssit painoharjoitteluun, kuulan kesyttämiseen, juoksutekniikkaan ja oikeaan juoksuharjoitteluun, uintiopetus ja -valmennus yms. Ei konsepteja, jäsenyyttä tai sitoutumista, vain ammattitaitoista, asiakaslähtöistä valmennusta. En mainostaisi, jos en olisi aidosti ylpeä.)

Bodaus-pohdintaa

Keväthän se sieltä tulee. Tässä maailmassa on kaiken pahuuden lisäksi kaksi asiaa, jotka saa mut alakuloiseksi. Toinen on Mariskan Kukkurukuu-biisi ja toinen on Anna-Leena Härkösen tapa kirjoittaa. Iloiseksi sen sijaan tulen paitsi kevään merkeistä, myös siitä, mielen bodaaminen on alkanut tuottaa tulosta. Huomaan aina silloin tällöin, että mua ei vois enää vähempää kiinnostaa, onko mun valinnoille kaikkien hyväksyntä vai ei. Olen niin hemmetin vanha, että elän joka päivä niinkuin mukavalta tuntuu, siinä määrin kuin itse voin siihen vaikuttaa. Tässä iässä sitä jotenkin jo kuvittelee tietävänsä, mikä on oikein ja mikä ei. Silloin sairaana sitä ois vaikka vääntänyt itsensä rusetille, jos sillä ois voinut tienata hyväksyntää ja pitämistä muilta. Niin ei kuulu olla. \o/ 

Valitettavasti olen vähän pettynyt itseeni tuolla fyysisen voimailun puolella. Kilomäärät ei nouse. Tosin olen miettinyt jo pitkään sitä, että esim. kuntotesteissä korkeampi ikä  -> matalammat viitetulokset. Mitä järkeä on treenata ja koittaa kehittyä, jos oletusarvo on, että kunto kuitenkin ikävuosien lisääntyessä laskee? Sitä paitsi, kai jokaisella on joku maksimi? Tulee joku raja, minkä verran rasitusta kroppa kestää. Sen välillä unohtaa, että vaikka mä kuinka treenaisin, joku toinen on silti vahvempi ja nopeampi kuin minä. Mulla varsinkin on harha, että voima on vain päänsisäinen asia. Että jos päätän nostaa, niin rauta nousee. Ei se valitettavasti ihan maailman tappiin niin mene. Ei välttämättä nouse. Senkin kanssa on elettävä. Mä en näe itseäni ikinä nostamassa kovin isoja kahvakuulia kovin kauaa. Mun kovin kohta on pää, kun puhutaan urheilusta. Kroppaa ei sen sijaan ole tehty voimailuun. Kahtatoista kiloa heiluttaa vielä sisulla, kuuttatoista ehkä hetken hyvällä tekniikalla, sen jälkeen pitää olla jo jotain muutakin. Musta just nyt tuntuu, että sitä muuta, millä nostellaan isoja kuulia ja liikutetaan kolminumeroista rautalukemaa, ei mulla välttämättä ole. Aion ehkä silti vielä kokeilla...

Eilen siis oli mave-päivä. Maastavetelyä, ylätaljaa, hip thrustia ja jotain rengassoutuja. Piti tehdä vielä leuanvetojuttuja ja kulmasoutu, mutta kauppaan oli ehdittävä. Kivasti mahduin koristyttöjen joukkoon, ne treenasi tempauksia tangolla ja vähän harmitti etten lähtenyt siihen treeniin mukaan. Näytti kivalta ja oma mave-tanko oli raskas. Pitää ottaa koutsin vinkistä vaari, ja nostaa vähän korkeammalta välillä. Sais tankoon rautaa lisää ja henkisiä kynnyksiä ylitettyä. Eli ens kerralla pikku korokkeelta. Oujee!

Nyt nukkumaan, kello on melkein puoli yö ja juttu sen mukaista! Sonmoro! Ps, tässä on vielä mun uusia lautasia. :)

Ihmiskoe: ruoalla on väliä.

Miesten ei ole pakko lukea tätä... :)

Uhrauduin eilen kaikkien maailman naisten puolesta, ja kokeilin höttöhiilarikuuria pms-oireita helpottamaan. Eli ehkä tiedätte, kaikki alkaa sillä kiukutuksella. Ärsyttää, eikä oikein tiedä mikä ja miksi. Sitten alkaa särkeä jostain lonkkien seudulta ja nipistellä vatsasta. Tulee myös pakottava tarve syödä jotain lohduttavaa, eikä todellakaan kiinnosta laittaa ruokaa tai edes pilkkoa mitään. Olin vapaalla ja sain purkaa kiukkuni perusteelliseen siivoamiseen. En syönyt koko päivänä mitään muuta, kuin leipää, aurajuustoa, pari suolakeksiä jollain muulla juustolla ja karkkia. Ja join vettä, kahvia ja illalla vähän viiniä.

En normaalisti ole menkoista kamalan kipeä, ja liikunta auttaa ylivoimaisesti parhaiten. Nyt oli kuitenkin vähän normaalia kurjempi olo jo ennestään. Voitte kuvitella, mitä tapahtui tuon eilisen eväsvalikoiman jälkeen. :D Parilla buranalla pystyin olemaan töissä tänään, mutta olin varma, että housut repeää vyötäröltä ennen iltavuoron loppua. Koko keskivartalo turposi, maha oli kipeä, lihakset tuskaisen kipeät ja koko ajan oli ihan järjetön jano. Jos olis tuollainen olo koko ajan, lopettaisin kaiken muun paitsi makaamisen. Ihan hirveetä! Plus että karkin syöntiä oli pakko jatkaa tänäänkin, koska oli niin surkea olo.

Jos ihmisellä on huono olo mistä tahansa syystä, ei se parane syömällä p*skaa. Suklaa ei ole vastaus, ainakaan suurissa määrin. Siitä tulee vain vielä huonompi olo. Sitä on vaan niin vaikea muistaa siinä kohtaa. Ensi kerralla siis lisään vettä, Yogi-teetä, vihreää ja pysyn kaukana leivästä ja olen maltillinen myös muiden hiirihytraattien kanssa. Tietenkin näin pitäisi olla aina, mutta erityisesti silloin kun hormonit käskee kapinoimaan.

Toinen asia hyvinvoimiseen liittyen ruoan lisäksi on lepo. Kantapään kautta olen kokeillut ylitreenaamisen. Voi vetää kovaa ja pitääkin. Mutta lepopäiville ja kevyille viikoille on ihan oikeasti peruste. Ihminen on kokonaisuus. Ei riitä, että yksi lihasryhmä lepää kerrallaan. Koko kroppa ja mieli tarvii välillä aikaa palautua. Jos palautuminen on koko ajan puutteellista, eikä hermosto pääse palautumaan, vammautumis- ja sairastumisriski kasvaa. Silloin kun treenikipinä iskee, tuntuu hirveältä olla "tekemättä mitään" vaikka kolme päivää. Siitä ei kuitenkaan varmasti ole haittaa. Treenin tuomaa rasitusta ei voi myöskään erottaa muusta elämästä. Jos muuten on stressiä tai painetta, ja "vastapainoksi" treenaa lihaksensa piippuun, on elimistö tosi kovilla. Jatkuva stressitila kropassa estää edistymistä, sekoittaa unirytmiä, aineenvaihduntaa ja lopulta aiheuttaa johonkin kohtaan rasitusvamman tai muun nitkahduksen. Ylikuormittunut koneisto tekee helposti pikku erroreita.

Eli ohje pispalan mummolta: "Syö hyvin ja mene ajoissa nukkumaan! Muista pitää huilipäiviä ja keskity silloin rentoutumaan kunnolla!"  Kovatehoinen, suorittava treeni tarvii vastapainoksi rentoutumista ja rauhoittumista. Jooga, meditaatio, tai esimerkiksi se suggestiorentoutus rauhoittaa paitsi mieltä, myös kehoa. Ihan metsässä käveleminen (rauhassa, ei kaloripolttomielessä) toimii myös.

Pakko myöntää, että voimapyörästä tulin aivan hemmetin kipeäksi. Kylkiluitten välissä on jotain puukon viiltoja. Tällä ja hip thrustilla takuulla pääsee pureutumaan heikkoihin kohtiin. :)

Tässä vielä motivaatiokuva:

kuva: www.inspiredfitstrong.com

Amanda Latonan trikoitten täyttenä on muutaman kyykysetin tulos. Se, ettei s-koon jumppatrikoot pysy jalassa, on tosi noloa. Kyllä naisella pitää olla sellaiset voimapakarat, että pöksyt pysyy jalassa. :)

Korkeaa vetoa

Piti esitellä jälleen yksi mun lempparimuuvsseista, oikein kuvan kanssa. Mutta kuvaa ei ole, koska liike vaatii molemmat kädet kuulille, koutsi oli töissä ja lapsi leikki leijonaa toisen lapsen kanssa. Ja muutenkin on se päivä kuukaudesta etten mahtuis kuvaan ja kaikki ärsyttää. :) Mutta jumppa pelastaa huononkin päivän, ja veden juonti ja siivoushepuli. Tehtaalla mentiin tänään oikein kivaa kiertosettiä. Oli penkkiä, voimapyörää, rengassoutua ja sitten toisessa osiossa keskivartaloa ja sitä mistä aloitin kirjottaan, eli high pull.

Suomeksi liike on ihan yllättäen "korkea veto". Kahvakuulaheilautusta jatketaan soutuliikkeen tyyppisesti kyynärpäät johtaen ylä-takaviistoon. Voi tehdä yhdellä kuulalla, mutta mä tykkään tehdä kahdella, mun vempularanteet pysyy kivemmin suorina. Tykkään high pullista siksi, että mulla on usein yläselkä aika tukkoinen ja tämä liike pakottaa lavat liikkumaan. Taljassa ja souduissa on mahdollista pitää lavat kokoajan vähän jännittyneenä. Heiluriliike sen sijaan tavallaan pakottaa lavat liikkumaan myös ulospäin, ja kuulan "liitovaihe" tuntuu toimivan rentouttavana yläselälle.

Ihan sattumalta tällä viikolla osuin kahteen eri treeniin, jossa high pull oli yhtenä osana. Yläselässä tuntuu pientä väsymystä, mutta ei sellaista jumitusta niinkuin vaikka kulmasoutu/talja-treenin jälkeen. Ei oo koko ajan mielessä että voiku pääsis tennispallon tai kipukoukun lähelle... Lapojen venyttäminen on aika kamalaa, jos ne on tosi jumissa. Siispä lääkkeenä kevyehköt korkeat vedot, voin suositella. :)

Ja tästä vielä kyynärpäät taakse ja lavat yhteen pam. Kuva: breakingmuscle.com