Karanteeni

Ollaan vietetty tässä muutama päivä aikas lunkkia kotielämää, kun lapsonen viimein sairastui vesirokkoon. Olen siis käynyt juuri ja juuri kirjastosta hakeen leffoja, ja kaupasta evästä pikaisesti, kun ei tuota pikku dalmatialaista ole voinut julkisilla paikoilla kuljettaa. Näin joulun alla se on kuin biologinen ase, kukaan ei varmaan halua kuumeisia, kutisevia ja pilkullisia lapsia juhlapyhiksi. :) Onneksi kuitenkin selvittiin tosi kevyellä versiolla viruksesta, ei edes oikein kuumetta noussut.

Tykkään hirveästi olla kotona ja ottaa rennosti, puuhastella kotijuttuja, kokkailla ja siivoilla. Mutta kun salille ei ollut menemistä, lenkille piti päästä heti kun baby sitter kotiutui. Eli kymmenen aikaan illalla. Olin tosi kiukkuinen, kun tiet oli ihan sairaan liukkaat! En voinut yhtään ymmärtää, minkä takia näin mäkisellä alueella tiet on siis aivan hoitamatta ja ihminen, joka juoksee superultravaimennetuilla pilvilenkkareilla koiran kanssa keskellä yötä, on aivan suorastaan vaarassa kaatua! Kun koko ajan saa mennä kokovartalokrampissa ja pidättää hengitystä kun pelottaa, ei kevyt iltahölkkä välttämättä ole mikään nautinto. Sitten tietenkin siinä alamäessä, jossa ainoa jarrutuskeino on maahan heittäytyminen, joku sosiaalinen pikku fifi hyökkää tien yli tervehtimään. Mur, remmirähjä oli kyllä lenkkareitten päällä tällä kertaa.

Ja Pispalan portaat ne vasta oli, ihan jäässä! No portaissa onneksi irtosi hiki muustakin kuin kaatumisen pelosta ja kiukusta. Kaiteesta sai tukea aina kun tossu luiskahti alta.

Seuraavana iltana kuitenkin päätin koittaa paremmalla asenteella, ja laitoin Jukka-Pojan laulamaan korvanappeihin. Olin liikkeellä vielä vähän myöhempään, mutta tajusin sentään laittaa koiran vyölle kiinni, että voin tarvittaessa laskeutua kahden käden avulla. Mutta vielä mitä! Tein vähän pitemmän lenkin, ja olin tyytyväinen: "Noniii, onhan täällä hiekotettu, sillä lailla!" ja rullailin onnellisena metsätietä alamäkeen kohti Varalaa koiran suorastaan vaatiessa vauhtia. Aah, alamäkijuoksu pitävällä alustalla, niin hienoa! Jotain puolivälissä mulle valkeni, ettei suinkaan hiekoittajat olleet olleet myöhässä. Edellisen illan lenkki kulki pelkästään autoteitä. Jännä, ettei niitten hoidossa sitten ollut huomioitu keskiyön alamäkijuoksijoita... Että itse kiukkuni aiheutin. :)

Iltalenkkejä lukuunottamatta päivät on koostuneet kotona hengailusta, Suden Arvoituksesta ja Pojasta ja Ilveksestä. Ehkä haetaan vielä Myrsky huomenna, tai Näkymätön Elina. Mä en oikein jaksa katsoa piirrettyjä, siksi olen tosi iloinen ku oon päässyt valkkaamaan tollaisia munkin mielestä hyviä leffoja.

Ja lopuksi vielä kuva siitä, kun lapsi halusi vähän meikata äitiä. Makasin takkatulen lähellä tiedostaen näyttäväni pian tosi omituiselta, mutta itse prosessi on oikein rentouttava. Tarkkaan harkitut, hellät siveltimen vedot kasvoilla, pienen ihmisen täydellinen keskittyminen ja ohjeet väännellä naamaa, että varjot tulee oikeisiin paikkoihin. Lopputulos on tässä:

Ehkä vähän vaikutteita Karhukoplasta ja Uuno Turhapurosta. Kuvan ottaminen oli ehtona luvalle pestä naama. Tässä kuvassa ei ole filtteriä eikä edes rajausta, taiteilijan näkemykseen ei pidä kajota ellei oikeasti tiedä mitä tekee.

Itsenäisyyspäivää juhlistamme Varalassa Tehtaan pikkujouluissa. Luvassa on ulkotreeniä, rantasaunaa ja päivällistä loistoporukassa. Nyt pistän vielä blenderin surisemaan ja vetäsen taas ilta-airopiirisen. Tai se on varmaan HIIT, koska kestää vaan alle puol tuntii. Ainakaan se ei ole vaan koiran ulkoiluttamista, koska mulla on trikoot, tekninen takki ja heijastinliivi. Urheilijan erottaa koiranpissittäjästä vauhdin ohella varusteet! Ciao!

Eräs keväinen lauantai

Heippa, ja nöyrimmät pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta! Ei tosiaan oo mun tapaista, nyt on ollut vähän työkiirusta sekä "vitamiinien" säätöä, joka vei voimat niin että oon jaksanut vain pakolliset. Nyt alkaa taas olla  virtaa rukkasessa, eli eiköhän täältä taas kuulu normaaliin tahtiin. :)

Vappuiltiin ihan täällä kotinurkilla, eli ilmapalloja ja serpenttiiniä, Vapputori ja Pispalan Vappujuhla! Sinne ei kyllä jääty, Pelle Miljoona olis just alottanu mut me käppäiltiin takas kotiin.

Vappu katkas ihanasti viikon, pari hassua päivää ja taas tuli viikonloppu! Balettia ja pihahommia, sekä reipas iltajumppa, siinä päivän suunnitelmat!

Jos lapsen mielestä joku maan kaivaminen on tylsää, voi sille antaa tehtäväksi esimerkiksi kivien spreijaamisen valitsemallaan värillä. Terassistakin tuli vähän persoonallisempi! :)

Sillä aikaa kun nainen kaivoi maata, levitti soraa ja latoi kiviä ja lapsi ravisteli maalipulloja, mun ihana, rakas, komea ja taitava mies laittoi ruokaa. Mun kaaliin ei mene, miten siitä litteästä lohen palasta voi tehdä medaljonkeja. Mutta tänään mulle on kuulemma valmistettu opetusvideo, eli ehkä mäkin vielä. :D Kasvikset sentään olin osannut tuupata uuniin ennen mullan tonkimisen aloittamista. 

Ja illalla jalat ja selkää hapoille. Askelkyykkykävely tuntuu pelkästään miellyttävälle, mutta heti kohta sen jälkeen tulee se "mit.vit. halvaannunko mää" -tunne kun kaikki reisiin ja pakaroihin liittyvät asiat menee aivan tilttiin. :D Ihan lempiliike on se. Yks työkaveri kysy multa, että "hei where are you muscles? You work out don't you?" Ihmiskeho on ihmeellinen, sitä luulee hankkineensa pattia, sitten vähän laihduttaa tai pitää puntista viikon tauon. Haahaa, patti ei kasva tällaisella harrastelulla näkyväksi, no worries!

Elokuussa tehtaalla nostellaan taas kuulia kilpaa, ja tällä kertaa ehdottomasti pitää mukana olla myös oma Team Kuntotehdas! Mä en lupaa nostaa, mutta tiimiverkkareita mielelläni pitäisin. ;) 

Portaat, fitnessjuttuja, tukkaa ja sellasta.

 Aa, ihana päivä! :) Jostain syystä herään vapaapäivinäkin ajoissa, tänään nousin seitsemän aikaan ihan pirteänä. Makkariin paistaa aamuaurinko, itse asiassa ihan suoraan naamaan. Aurinkoisina päivinä siis herää automaattisesti pirteän aurinkoisena itsekin. 

Sitten olikin porrastreffit, Kiti tuli kylään ja lähdettiin vähän kipuamaan. :) Molempien kintut sheikkas jo toisen nousun jälkeen oikein kivasti.

Silti mentiin vielä kolmannenkin kerran, ja todettiin että juosten ne on kevyemmät! Varmaan joku tunti siinä vedettiin cardioo eli aeroobista eli lenkkeiltiin. Koiran kanssa juoksentelun voittaa kyllä kaverin kanssa juoruilukävely. Ja plussaa auringonpaisteesta. Kun lähtee reenaamaan bikinifitness-urheilijan kanssa, joka myös sattuu oleen mun kampaaja, vois vähän tietty kattoo miltä näyttää. :D Varsinkin jos kuitenki pitää jotain kuvia ottaa. Mutta ei vissiin oon ihan normaalia laittaa tukkaa ja naamaa kuosiin aamulenkille. Ei kai siinä sitte.

"Mee silleen urheilullisesti! No ei enempää!!" :)

Aivan mahtavaa jauhaa vaan jostain perslihaksista ja tukasta ja bikineistä, eikä kukaan tuu sanoon että maailmassa on tärkeempääki! Ja boonuksena tollasten dieettaajien kans hengailussa on se, että niillä on hemmetti omat eväät mukana! Ei paljoo tarvi kakkuja leipoo. :) (Leivoin sitten myöhemmin, lapsi ja mies saa jotain ihme kicksejä kakuista. Pistin kuitenkin spelttiä, luomuruokosokeria ja raakakaakaota, ettei ny ihan menis mahottomaks.)

Uuniseitä ja värikkäitä kasviaisia.

Siika vai kuha oli tällä kertaa pakasteseitä, ;) todistaa vaan sen, että mä olen loistava kokki. :D Töissä oli viikonloppuna seitä, ja tajusin että oon unohtanu sen kokonaan. Se on vähän niinkuin tofu, voi maistua mille vaan. Ja kelpaa lapsellekin. (Ja on halpaa.)

Iltalenkillä mini näytti vähän portaitten nousemisen tyyliä, ja pettyi pahasti, kun reitillä oleva liukumäki oli sulanut.

Jaa lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, että tukastakin tuli lopulta oikein hyvä! Ettei ny kampaajalta ihan maine menis tyvikasvupotilaan julkisten kuvien takia!

Bodauksesta sen verran, että tein torstaina ripeän kyykkysetin, ja vasta tänään alkaa kipu reiskoissa ja persiissä hellittää. Jotain ongelmaa on nyt palautumisessa, plus että selkä on kiusallisen kipee. Auttaiskohan jeesusteippi, kinestesioo kun ei ny oo saatavilla?

Ja sitten aamupäivästä aloin tuskailemaan, että mun mineraalimeikkipohja on loppu ja uus on vasta matkalla. Tekstaria ei kuulunut, eli pelkäsin ettei paketti ole vieläkään perillä. Mutta lottovoitto (melkein) odottikin postilaatikossa! Uusi "kesäväri" olikin tullut kirjeenä kotiin asti. Eli ei mitään hätää!

Vähän huvittais taas alkaa täsmäbodata kesää kohti, lenkkeilyn ja laihduttamisen kanssa se vois toimia. Katotaan nyt mitä mä keksin. :) Nauttikaa ny siitä keväästä, kohta se on ohitte!

Luonnollinen liikkuminen

Ajatus lähti tästä tekstistä: http://ikiliikkujat.com/2013/04/06/luonnollinen-liikkuminen-on-pop/ . Istuin lapsen kanssa mäkkärissä piiiiitkästä aikaa, kun syötyäni wrappini avasin sosiaalisen median ja törmäsin lempiaiheeseeni, luonnollinen liikkuminen. Pohjustan reaktiotani sillä, että mäkkäri on aivan helvetillinen paikka. Siellä on ahdistava meteli, koneet piippaa koko ajan, musiikki soi liian kovaa, tiskin edessä ja takana on kiire. Plus että ruuasta tulee paha olo. Olin siis vähän väärällä moodilla jo valmiiksi.

Muttamutta, voiko oikeasti sanoa, että luonnollinen liikkuminen on nouseva trendi? Jos näin on, että ihmiset ovat hakeutumassa luonnollisen liikunnan pariin, eikö kyse ole samasta ilmiöstä, kuin ruoankin kanssa? Ihmiset haluaa puhdasta ja alkuperäistä, löytää oman kehonsa ja oppia käyttämään sitä niinkuin sitä on tarkoitus käyttää. Ikiliikkujan teksti on hyvä ja vinkit ihan naulan kantaan, erityisesti kenkien riisuminen ja mp3:sen kotiin jättäminen, RIGHT ON! En juokse enää musat korvissa ikinä. Ei siksi, että olisi trendikkäämpää kuunnella lintujen kiljumista. Syy on se, että treenaamisessa kyse on siitä, että se itse tekeminen on nautinnollista, juuri siinä ja sillä hetkellä. Ei niin, että koitan saada ajatukset muualle ja huijata itseni suorittamaan tietyn kalorimäärän polttamisen. Läsnäolo, hetkessä oleminen ja ympäristön aistiminen on ainoa tapa oppia tuntemaan myös oma keho ja siten saada siitä treenistäkin kaikki hyöty irti jos niin haluaa ajatella.

Se, että luonnollinen liikkuminen pitää brändätä ja konseptoida, on paradoksi. Ihan niinkuin paljasjalkakengät. Useimmat lapset oppivat ilman luentoja juoksemaan automaattisesti oikein, käyttämään koko kehoaan ja kehittämään tasapainoaan, jos oikeanlaiset mahdollisuudet siihen annetaan, eikä kiljuta koko ajan "varovaro" ja tungeta jalkoja ennen ensi askelia tukevan turvallisiin kenkiin. Meillä aikuisilla on mahdollisuus palauttaa kehon toimintakyky. Menkää metsään, jättäkää mittarit ja pienelektroniikka kotiin ja nauttikaa keväästä. Kiivetkää, laskekaa mäkeä kun vielä voi, juoskaa täysillä alamäkeen ja ylämäkeen. Puihin saa kiivetä ilmaiseksi, ja vaikka vetää leukoja oksassa. Happea riittää, eikä tarvi jonottaa. Keho ja mieli kiittää, niitä kun ei voi erottaa. Lapsiparkkiakaan ei tarvita. :)

Näin siis punaista ja kaikkia muitakin värejä, kun "luonnollinen liikkuminen" ja "nouseva trendi" esiintyivät samassa lauseessa. Ihmisille pitää myydä sitä, mitä ne haluaa ostaa, vika ei siis ole jutun kirjoittajassa eikä edes palvelujen tarjoajissa. Enkä oikeastaan tiedä missä vika on, tai onko mitään vikaa olemassakaan. Alkoi vaan siinä ranukoneen piippauksessa ärsyttää. Siispä otin päiväunet, otin lapsen ja koiran mukaan ja lähdin Pyynikille suorittamaan Primal Adventure High intensity trainingia. Eli etsimään parhaita liukumäkiä, seisomaan käsillä risu silmässä epätasaisella alustalla, loikkimaan portaita ja penkkejä, kiljumaan nenän johdattamalle koiralle, ihailemaan keväistä ilta-aurinkoa harjumaisemassa ja toteamaan munkkitornilla, ettei mukana ole yhtään rahaa. Hyvä treeni, hiki tuli ja hyvä fiiwis.

Shaky diet tänään:

-Diet Shake (Mitä helvettiä, kello on noin paljon, mitä mä voin syödä samalla kun kuivaan tukkaa..)

- Sweet chili grilled chicken mc'wrap, vähän ranuja ja light cola. (Eli pala kanaa chilikastikkeella tortillan sisällä.)

- Puoli pussia merkkareita. (Lapsi valitsi kettu-karkit, me ollaan ihan klassikkoporukkaa.)

- Kaksi jauhelihapihviä, pätkä kurkkua ja vajaa desi raejuustoa sekä vähän soijakastiketta. (Pihveissä pelkkää jiiällää ja mausteita, ei mitään munia tai korppujauhoja.)

- Toinen diet shake ja vähän jugurttia kanelilla ja psylliumilla. (Jugge siis turkkilaista, jos sitä vaan vielä on kaapissa. Psyllium on se mun salainen ainesosa, ei mitään ihmevaikutuksia toistaiseksi.) 

- Loput merkkarit ja pari lasia skumppaa ehkä. 

Lauantai, siksi ei itketä puuttuvien vihannesten perään tänään. 

Teeveestä tutut Pyynikin portaat, piece of cake verrattuna Pispalan portaisiin!

Vaihtelua treeniin ja fiilistelyä

Ompas täällä ollut rento pääsiäinen! Kelit ei voi paljon paremmat olla, ja onkin sitten ulkoiltu urakalla. Naureskelin launtai-iltana, että ihan voidaan tällä rutiinilla mennä kuolemaan asti, puolentoistatunnin iltalenkki ja sauna päälle. :) Voidaan tässä kohtaa puhua cardio-treenistä, pk-lenkistä tai aerobisesta treenistä, vähän mediaseksikkäämpää ku iltakävely... Tai oikeestaan lauantai-illan lenkki oli intervallitreeni, ku mä en jaksanu koko ajan juosta. Samanlaiset tuulipuvut puuttuu vielä, tai siis tiimiverkkarit.

Maisemat on vaan näillä hoodeilla ihan uskomattomat. Kun olen kotoisin aivan tasaiselta Pohjois-Pohjanmaalta, en totu ikinä näihin korkeuseroihin.

Tehtaan jengi oli tänään porrasjuoksemassa, aika hapokasta ilmeisesti! Nyt on kaikille salilla pumppaileville oikea aika vuodesta ottaa ohjelmaan mukaan myös ulkoliikunta, kyllähän se monipuolisuus on avainsana, oli tavoitteena sitten mikä tahansa. Voima, räjähtävyys, liikkuvuus, kestävyys, kaikkien niitten kehittäminen yhdessä johtaa eteenpäin. Ja kun koko ajan mukana säilyy tekemisen ja liikkumisen ilo ja aito läsnäolo, niin hymyilyttää varmasti keskivertotallaajaa enemmän. Joskus on niin kiva unohtaa tehot ja kalorit, kilot ja vauhti, nauttia vaan liikkumisesta ja fiiliksestä. Lenkkeily vaihtelevissa maisemissa tekee hyvää!

Koitettiin mennä napsiin kuvia porrastreenaajista, mutta ei oikein osuttu paikalle oikeaan aikaan. Munkkijonossa sen sijaan oltiin täydelliseen aikaan, ennen kuin isoin jonoin ehti muodostua.

Ulkoilu aiheutti vakavan happimyrkytyksen ja naisväki sammui pinoon sohvalle pariksi tunniksi. Tästä on hyvä palata arkeen taas huomenna!

Lenkillä

Asfaltti ei nyt vielä varsinaisesti polta, mutta kevättä on ilmassa sen verran, että juoksukengille on käyttöä! Pitenevät illat ja paljastuva tienpinta huutaa mua kaupunkilenkeille. Liukasta on ja parit lipat on heitetty, mutta ei se niin vakavaa ole, ei tässä ihan haperoluita olla vielä. :)

Olen myös edelleen aivan täydellisen tyytyväinen mun lenkkaripanostukseen, Onit on parhaat juoksukengät ikinä! Kuiva asfaltti varmasti tuo niitten ominaisuudet kunnolla esille, mutta on oikeasti nautinto juosta kengillä, jotka on noin pehmeät! 

En ole asunut näin keskustassa tosi pitkään aikaan, ja siksikin nautin citylenkkeilystä. Tiukkapipoinen ei kuitenkaan saa olla, varsinkin koiran kanssa välillä joku pysäyttää jutulle. :) Juoksemisessa mulla on ihan sama meininki nykyään kuin siinä syömisessä, no stress. Joskus on kiva juosta kovaa, sekin on ihanaa, mutta näillä pääkallokeleillä mennään lyhyellä askeleella rauhassa ja maisemia ihmetellen. 

Mä aloitin mun pääsiäisen palaveeraamalla eilen kaupungilla työkavereitten kanssa. Kokouspaikkana oli ihana tapas-baari Inez. Se on ihan mun lemppari Tampereella, tapaksia ja hyviä viinejä rennosti, kivaa! Huomenna luvassa on pitkä ja hauska työpäivä, tänään kampaaja ja jotain kevyttä jumppaa illemmalla. Ja koska tänään on Joonaksen nimipäivä, se varmaan leipoo mulle jonkun kakun. Eiku.. :D 

Narsistit voisi kai jo viedä ulos, ehkä mäkin kohta uskallan pistää Callunat vaihtoon! Pääsiäisiä kaikille!

Maassa maan tavalla

Syksyllä tulee täyteen 10 vuotta, kun olen asunut Tampereen seudulla. Pääkaupunkiseutulaisen kollegan mielestä kuullostan Sanna-Raipelta. Siitä voisi päätellä, että kotoutuminen on ollut oikein sujuva. En kyllä tunnusta, pidän itseäni lähes murrevapaana ja oululaisena.

Tamperelainen tapa on aurinkoisena kevättalven viikonloppuna pukeutua kevyttoppa-asuun tai vastaavasti cooliin after-ski henkiseen asuun ja vaeltaa Siilinkarin majakalle. Käytännössä siis auto ajetaan joko Särkänniemeen tai Lapinniemeen ja sieltä sitten kävellään, luistellaan tai jopa hiihdetään kohteeseen. Kyseinen pikku majakka sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta kävelyreittejä pitkin. Paikan päällä on teltta, jossa myydään munkkirinkilöitä ja makkaraa hyvään hintaan. Makkaraa saa jonottaa reilun puoli tuntia. Sitten koitetaan löytää joku kiven murikka, jonka päällä voi hetken istua kalsareitten kastumatta ja "nauttia auringosta".  Jos perheeseen kuuluu koira, se otetaan tietenkin mukaan.

Keli oli oikein kaunis, mutta viima aika hyytävä. Eli istuttiin siinä kiven ja jonkun lankun pätkän päällä ja kun viimein saatiin evästä, vedettiin ne huiviin ja lähdettiin takas. Ei se nyt Lappi ollut, mutta juu, ihan kiva oli olla porukalla vähän ulkona. Valkoisin meistä sai vähän pilkkuja nenäänsä ja koira sopivasti liikuntaa.  :)

Kotimaisemissa

Varo crossfittiä, voit tulla lihashirviöksi!

Luulin, että tällaisia ihmisiä ei enää ole olemassa. Voimaharjoittelu ei sovi naisen ruumiinrakenteelle, lihaksikas nainen ei ole seksikäs (siis jokainen nainen tietenkin suunnittelee elämänsä vain tätä silmällä pitäen, tärkeintä on olla seksikäs), crossfit räjäyttää lihakset kasvuun... WTF?? :D

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10862876

Loistava keskustelu, näitä todellakin liikkuu vielä tuolla kylällä. Jotta en muuttuisi enää yhtään lihaksikkaammaksi ja kuvottavan miehekkääksi, jätän treenit tältä päivältä porraslenkkiin ja keskityn tekemään naisen vartalolle paremmin sopivaa siivousta ja ompelua.

En muuten sitten odotellut mitään kevään tuloa, portaat saa nousta vaikka joka aamu ihan ilmaiseksi. Näin alkuun kerta kävellen, ehkä kesemmällä sitten oikein urakalla. :)

Maanantain keväinen moi!

En päässyt itse tehtaan avoimiin oviin, kun piti päivystää omalla työpaikalla. Trafiikkia oli molemmissa! Illalla kävin kyykkäämässä sitten ihan suljetun oven takana. Olen keskittynyt nyt kovien painojen sijaan kyykkäilemään syvälle ja hyvällä tuntumalla. Sitten tietenkin aina välillä voi laittaa enemmän rautaa ettei unohdu. :) Tekee tosi hyvä aina vaihdella vähän systeemiä, ainakin mun lihakset tykkää siitä, kun ne saa uudenlaisia haasteita. Eilen illalla reisiä ja takapuolta kivisti siihen malliin, että perille oli mennyt kyykkyvariaatiot.

Sunnuntai-ilta ja Selviytyjät telkkarista. :)

Edellisen päivän kyykyt ja eilisen pikku annos kiinalaista chilikanaa teki sitten sen, että näin unta pakaroistani, kävelin unissani (en tietääkseni oo ennen harrastanut) ja hikoilin. Onneksi oli aikaa nukkua 10 tuntia, niin ei haittaa vaikka oli vähän aktiivisempikin. :D

Vaikka lunta tulikin lisää ihan naurettava määrä, olen aika fiiliksissä keväästä. Odottelen jo sulia metsäpolkuja ja portaitten ravaamista. Tässä harjun kyljessä asumisessa on kyllä ihan mahtava plussa nuo lenkkimaastot!

Siis kesä on ihan ovella! 

Talvinen Pispala

On se, ihana paikka!