tiistai 30. lokakuuta 2012

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kaiken maailman negistelyn ja avautumisten vastapainoksi asioita, jotka tekevät minut joka päivä onnelliseksi:

Äitiys

Rakkaus


Koti


Liike

Työ (kuva: ikea.com)


Kotiotukset





Ja oikea lääkitys! :D 

Kyykkyjä ja hyppykuperkeikkoja

Kyykkyhaaste etenee ihan suunnitelman mukaan. Eilen tein kaksi kasin sarjaa 72,5 kilolla. Tavoitteena on siis tehdä kaunis kymppi 80 kilolla. Tiukkaa settiä näille kintuille, mutta tuollainen pikku haaste antaa tavoitteen ja  sitä kautta sitten treenaamisessa säilyy progressio. Jos ei ole mitään tavoitteita, sitä jää helposti junnaamaan paikalleen. Flunssat pommittaa mua nyt, niinkuin oli vähän odotettavissa. Ei se mitään, yskitään pois yksi kerrallaan! :)

Eilen kävin siis illalla tekemässä tehokkaan jalkajumpan, mini oli mukana. Se vähän tietenkin rajoittaa kun fiksuintakaan viisivuotiasta ei voi päästää silmistään täydellä temppusalilla. On se silti aika kiva treenikaveri, viihtyy tosi hyvin, kun saa välillä kuunnella spotifystä Robinia, treenata kuperkeikkoja ja juosta.

video

lauantai 27. lokakuuta 2012

Päivien kimallusta

Olen ollut töissä pian kuukauden. Paluu on sujunut tosiaan hyvin. Se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, pelkäsin alkusyksystä, ettei työkunto ole mahdollinen tänä vuonna. Silloin kun oli paskin fiilis, epäilin etten tee töitä enää ikinä. Siksi olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen joka päivä, kun voin olla töissä. Kiitos tästä hyvästä alusta kuuluu ilman muuta erityisesti työnantajalle. Hyvin järjestetty työterveyshuolto nappasi kiinni kun kunto romahti. Mun tila otettiin heti vakavasti ja sitä alettiin hoitaa intensiivisesti lääkärin, psykologin ja työnantajan yhteistyöllä. Töihin paluu suunniteltiin tarkasti, sen ajankohta oli oikea ja työnkuvaa kavennettiin ja selkiytettiin.



Taustaksi siis, sairastuin alkusyksystä (tai varmaan paljon aiemmin, mutta lopullinen romahdus ajoittui tuohon) vaikeaan masennukseen. Olin yhteensä töistä pois melkein kolme kuukautta. Se ei ole pitkä aika tässä taudin kuvassa. En aio syitä selvitellä täällä sen enempää, tai kuvailla oireita. Se pelottaisi ja säikäyttäisi turhaan. Kyse on vakavasta, jopa hengenvaarallisesta sairaudesta, jota kuitenkin osataan jo hoitaa hyvin. Minä olen kävelevä todiste siitä, että terapia ja lääkitys voivat osua kuin nyrkki silmään. Lääkkeen tuomat sivuoireet ovat lähes kokonaan poissa. Kunto alkaa kestaa hyvin painetta, isommat takaiskut järkyttävät vielä vähän liikaa, mutta päivä päivältä voin paremmin. On pakko olla nöyrä, hyväksyä se, että on vielä toipilas. Tiedän kuitenkin, että mulla on nyt kaikki nappulat oikeassa asennossa elämässä ja olen käynyt kovan koulun, mutta oppinut ihan älyttömästi.



Olen saanut osakseni jotain älyvapaita ja loukkaavia kommentteja, se on ymmärrettävää. Niihin törmää tietenkin myös joka paikassa, vaikkei ne välttämättä kohdistu keneenkään henkilökohtaisesti. Esimerkiksi eräs tunnettu hyvinvointi-kirjailija facebook-sivuillaan vitsaili Karoliinisessa instituutissa tehdystä tutkimuksesta, jossa luovuuden ja mielisairauksien välillä oli todettu yhteys. Artikkelissa puhuttiin skitsofreniasta ja muista vakavista diagnooseista, ja tämä kirjailija pohti, onkohan tutkijat nyt pitäneet mielisairautena "normaalia kirjailijan elämään kuuluvaa mielialan vaihtelua" tms. Kehottipa vielä pistämään vähän zeniä peliin. Valitettavasti linkki ja kommentit ei ole enää naamakirjassa, parin tunnin jälkeen kirjailija oli ymmärtänyt poistaa juttunsa mielensä pahoittaneiden viestien takia. Itse poistin vain tykkäykseni sivulta.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Omalta osaltani haluan olla osa sitä hidasta muutosta. Mieli voi sairastua siinä kuin vaikka suolisto. Molempiin voi toki vaikuttaa itsekin, mutta kuinka monella on joskus maha kipeä? Kuinka moni joskus syö ruokaa, josta tulee huono olo? Vaikka teoriassa tietäisikin, miten pitää elämänsä järjestää, suhtautua asioihin, suojella itseään jne, ei kaikkea voi vaan ennakoida. Parantua kuitenkin voi! Sitäkin pelkäsin, että jään jotenkin vajavaiseksi lopuksi ikää. Niin se ei kuitenkaan mene, voin paremmin kuin vuosiin ja se näkyy kaikessa!



 Yksi vinkki, vaikka lupasin olla jakamatta elämänohjeita: Jos kevyempikin syysharmaus meinaa vallata mielen, pysy kaukana kuningas alkoholista. Liikunta vaikuttaa aivokemikaaleihin positiivisesti, alkoholi negatiivisesti. Pienikin määrä, tai iso harvoin, ei väliä, mutta mielialan kannalta tee toimii paremmin. Ja se liikunta!

Nyt ulos ja lenkille, nautitaan lumesta niin kauan kuin sitä riittää! :) 

Auto-apinoita


Meinasin jäädä tässä eräänä pakkasaamuna auton alle ihan kotinurkilla. Taksi tuli suojatien eteen pysähtyneen auton ohi kovaa. Kerkesin juuri loikata alta ja kiskaista Kasperin mukaan. Pelästyin niin, että olin oksentaa. Kuski jatkoi matkaa, toivottavasti säikähti yhtä paljon kuin minä ja oppi jotakin.

Valitettavasti olin perjantai-aamuna yksi niistä tuhansista tamperelaisista, jotka luistelivat kesärenkailla tuolla tien päällä. Se, että itse ennakoi ja ajaa hitaasti ja jättää välit, ei riitä mihinkään. Bussit roikkuu puskurissa ja aina on joku kiilaamassa väliin jos sellaisen jättää. Varsinkin ruuhka-aikaan tuolla liikkuu käsittämättömän aggressiivista porukkaa autoilla. Pistää ketuttamaan, onnettomuudet tapahtuu niin yllättäen ja  sekunnin murto-osissa, voisko ihmiset mitenkään vähän löysätä pipoa. Oikeasti, se ei lyhennä ajoaikaa merkittävästi, että käyttäytyy kuin apina ja aiheuttaa läheltä piti-tilanteita koko ajan. Ja se suojatien eteen pysähtyneen auton ohituskielto on ehdoton. Mur.


Nyt on nastat alla ja turvallisempi mieli tien päällä. :) Tilailin viimeksi sitä lunta ja pakkasta, olisin voinut tietenkin myös vähän varautua. En ehkä arvannut toiveen toteutuvan näin pian! Mutta tykkään kyllä, lumi, pieni pakkanen ja aurinko palautti taas ajatuksen letkeistä juoksulenkeistä mieleen. Ehkä ensi viikolla! 

Olin joogasta kaksi päivää tosi kipeä. :) Jalat, selkälihakset, vatsalihakset, olkapäät ja erityisesti kyljet ilmaisi itsestään ihan joka liikkeessä. Mahtavaa! Olisi kyllä kiva päästä joogailemaan ohjatusti useammin, se tekee ihan älyttömän hyvää. Lisää voimaa, lisää kehontuntemusta, liikkuvuttaa, kordinaatiota ja tasapainoa, unohtamatta totaalista rentoutumista. Haastavaakin se on joka kerta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Aamun asanat

Tänään olin kovasti kaivamassa Asicseja komeron perältä ja lähtemässä oikein juoksulenkille ennen iltavuoroa. Vietyäni lapsen päikkyyn ja seisoskeltuani vartin tuulen kiusattavana hämärässä ja tyhjässä koirapuistossa, mun ulkoiluinnostus ei ollut yhtään lisääntynyt.

Jotain piti keksiä, eikä salille oikein huvittanut lähteä. Sattumalta sopivasti Om yogan ohjelmistossa oli helppo astanga-tunti 9.30, ja kun se jooga nyt on pyörinyt mielessä, siinä oli vastaus! Yli puoli vuotta oli edellisestä kerrasta, joten hiki tuli ja tottumaton kroppa vähän kiristeli. Teki niiiiin hyvää! Taaksetaivutuksissa niskasta kuului ihanaa rutinaa, ja nyt on täydellisen pehmeä ja hyvä olo. Poissa on niskan kireys ja olkapään särky. Jännä että kotiin päin pyöräily tuntui vähän raskaalta... koko matkan on ylämäkeä ja puolentoista tunnin setti oli vienyt voimat tehokkaasti. :)


Ja sanoinko jo, että vettä tietenkin sataa. Pyörän penkki kasteli housut jo menomatkalla, ja palatessa olin uitettu ihan muutenkin. Voisko jo tulla sitä lunta ja pakkasta, edes vähän?


Lounaaksi kaksi munaa, paprikan puolikas, pätkä kurkkua, vähän siemeniä pannun kautta ja raejuustoa. Iltaruoan valmistaakin sitten Ikean kokki taas tänään. :)

Kansainvälisessä päiväkodissa juhlitaan tänään Yhdistyneiden Kansakuntien päivää, ja pikkuneiti puettiin flamenco-tanssijaksi "junaittiid neissons dei baadia" varten. Se on niin tumma ja runsashiuksinen, että ihan menee välimerellisestä tässä lookissa.


Hauskaa YK:n päivää, tää lähtee suihkun kautta sinne sorvin ääreen!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kiire on vain asenne


Mä olen opettelemassa uutta asennetta sanaan kiire. Kiireestä on helppo tehdä koko elämää hallitseva asia, kaupan alan töissä on kiire, työssäkäyvällä äidillä on kiire, nukkumaankin on kiire, että jaksaa taas huomenna kiirehtiä. Mistä se kiire tulee, kuka sen aikataulun asettaa ja pääseekö siihen paremmin kun koko ajan kiirehtii? Mun kokemuksen mukaan kiire aiheuttaa hosumista ja virheitä, jopa kolhuja autoon. Se aiheuttaa myös pahaa mieltä lapselle ja kokovartaloahdistuksen itselle. Parisuhteelle se on myrkkyä.

Kissoilla ei ole kiire. :)

Myöhästyminen on huono tapa, mutta sen sijaan että sydän hakaten kiirehtisin joka paikkaan, vedän syvään henkeä ja ajattelen sekunnin pitempään. Useimmiten säästän sillä tilanteesta riippuen 10 minuutista tunteihin.  :) Ja voin itse paljon paremmin. Olen myös opetellut kävelemään ja puhumaan hitaammin, molemmat vie päämäärään hötkyilyä tehokkaammin. Ei ole helppo rasti muuttua nopeasta ihmisestä vähän hitaammaksi, mutta sitä kannattaa miettiä, jos on samanlainen kuin minä. Jos ärsyyntyy muitten hitaasta puheesta tai liikkeestä, on syytä katsoa peiliin, eikä yrittää kirittää muita. Vain itseään voi lopulta tahdistaa.

Kiireen karkottaminen ei tarkoita velttoilua. Se kuitenkin antaa mahdollisuuden aidolle läsnäololle, pysähtymiselle, tuntemiselle, näkemiselle ja kuulemiselle. Olin ylpeä nopeudestani ja sen tuomasta näennäisestä tehokkuudesta. Ja onhan siitä toki hyötyä, esim baaritiskin takana olin nopea eikä hymy hyytynyt. Kaikkiin tilanteisiin se ei kuitenkaan istu, itse asiassa tosi harvoihin.



 Punttisalilla treenistä saa paljon enemmän irti, kun ajattelee hosumisen sijaan. Syke kyllä nousee, kun tekee täysillä huitoen. Jep, se on tehokasta ja hiki lentää. Mutta sadan sit-upin sijaan kannattaa joskus kokeilla hitaita vatsalihasliikkeitä ajatuksen kanssa. Nostaa napaa ylöspäin ja keskittyä syviin vatsalihaksiin lonkankoukistajilla heilumisen sijaan. Alavatsa alkaa litistyä ihan uudella tavalla.

En tykkää jakaa mitään elämänohjeita, mutta tällä kertaa kyllä toivon, että seuraavan kerran kun sinun kantapäitä alkaa kiire kutitella, hengität syvään ja rentoutat itsesi. Anna vielä hymyn nousta kasvoille, silloin ajatukset alkaa virrata positiivisempina sen sijaan että ne kimpoilevat kipakoina ympäriinsä. Kyllä me ehditään! :) (Toim. huom: opettelen siis vasta, ja minulla on onneksi ympärillä ihmisiä, jotka käskee rauhoittua kun alan kiihtyä liikaa. Kiitos niille!)


torstai 18. lokakuuta 2012

Glimmering



Mahtava vapaapäivä huipentui yllättäen ihanan Iiriksen keikkaan YO-talolla! Nähtiin Iiris ekan kerran viime kesänä Q-stockissa, ja kun aamulla siskon avustuksella bongasin pikku menninkäisen olevan Tampereella, oli keikalle ihan pakko päästä. Kyllä kannatti! Ihana Iiris, ihana päivä, ihana uusi sohva ja ihana vaikeus irrottautua sohvasta tänä aamuna. :) 

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Aamun reenit ja muuta


Takalinja-päivä. Selkää ja takareisiä nopeasti aamulla. Nopeus ei tarkoita pienempiä tehoja, vaan lyhyempiä taukoja. Iltavuoropäivinä pääsen hyvin käymään aamusta salilla, ja silloin yleensä tulee tehtyäkin kunnolla kun on rajallinen aika. Olkapään takia joudun vähän soveltamaan, ojentajat ja olkapäät on pois pelistä ja penkkiäkin teen vain käsipainoilla vinosta. Mutta Voltaren tuntuu auttavan, ja venyttely. Uskon että tulee kuntoon aika piankin kun maltan olla kiusaamatta.


Treenistä ruokaan: töissä kaikki hehkuttaa punaisia Pro feel -tuotteita. Rahka ja rahkarae on kieltämättä hyviä, ja menin vanhanaikaiseen. :D "Proteiinirahka" kuullostaa ihan kevyeltä bodarieväältä, oikeasti sisälmysluettelossa lukee mm. kerma ja sokeri. Ilmankos oli hyvää. Mutta joo, ehkä ne suklaalevyn hakkaa välipalana, silti en mä ihan päivittäiseksi evääksi kelpuuta. Tulee muuten huikea tuoksu, kun heittää kuivalle ja kuumalle pannulle kourallisen siemeniä ja kun ne lämpiää, vähän kanelia päälle. Partis-jugurtin ja raejuuston kanssa mun pelkistetty ja ihana aamupala. :)


Ei joulu- vaan talvivalot. :) Ensimmäiset pakkaset, niin hankin havukranssin ulko-oveen, ei tosin ole näköpiirissä näillä korkeuksilla. Ikeaan tulee joulu aikaisin, joten kyllä on ihan ymmärrettävää vähän pitkittää sitä kotonakin. Huomenna haetaan uusi sohva, sellainen mihin mahtuu kaksi kunnolla. Vanhallekin löytyi jo uusi koti.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Letkeä lauantai


Vapaa viikonloppu kivan työputken perään tekee kyllä ihmisen iloiseksi! Töihin paluu on sujunut kivasti, on ollut tosiaan ikävä työkavereita. Ja kun saa työskennellä kodin sisustuksen parissa, itse työkin imaisee mukaansa varsinkin tällaisena pesänrakennusvuodenaikana. :) Vapaana aamuna keittelin kahvit, sytytin kakluuniin tulet, yritin ottaa Vasilysta kuvia, joissa sen kauneus oikeasti näkyis, ja poltin kynttilöitä.


Päivän treenivuorossa oli yläkroppa. Mulla on olkapää kipeä, jotain kiertäjäkalvosinten ärtymystä siellä on ja töistä se on suuttunut vielä lisää. Olen antanut siksi käsien vähän olla, mutta koska lepo ei ole auttanut, ajattelin kokeilla päinvastaista ja tehdä kunnon selkä-käsi -treenin. Ojentajapumppu ei onnistunut kovan olkapääkivun takia, muuten kyllä sain oikein hyvän treenin tehtyä. Varsinkin selkään meni perille hienosti kulmasoudut ja talja. Habat on myös tuskaisen kipeät tänään. Lopuksi käsiseisontatreeniä korsetin tukemiseksi ja siltoja etulinjan avaamiseksi. Ja vähän venyttelyä.


Jumppakuvissakin ois ollut sama punainen väri, mutta koutsi oli kiireinen asiakkaittensa kanssa eikä ehtinyt kuvata mun kikkailua. Ens kerralla sitten.Kissan kuvaaminen iphonella on ihan sairaan vaikeaa, se ei oikeasti oo ikinä paikallaan, jatkan harjoituksia. Rentoa viikonloppua muillekin!

torstai 11. lokakuuta 2012

Sadetta ja haaste

Eihän tässä meinaa ehtiä läppäriä avata.. Mutta nyt kun on kaikista hektisin hetki, avasin koneen ja keitin kahvia. Ihan sama, ei tässä millään ehdi kuitenkaan kaikkea. Siinä kohtaa on pakko istua alas ja rauhottua ettei muutu mahdottomaksi apinaksi. :D


Tänään ei onneksi sada. En ole mikään kelistä valittaja, mutta tämä syksy on ollut kyllä ihan naurettava! Vettä vaan tulee ja tulee, aamusta iltaan. 



Mutta jos ei jotain voi korjata, sitä on turha stressata. Joten pitää vaan nöyrästi varustautua, sisällä ei koiran omistaja voi kuitenkaan pysyä.


Sitten muihin aiheeseen. Sain kyykkyhaasteen, kymppi 80 kilolla ja punkkupullo palkaksi! Video pitää olla todisteena ja tasolle reidet vaakasuoraan. Olin aika itsevarma, mutta totesin, että kolmosesta kymppiin on hurjan pitkä matka. Joten ihan sisulla en tuohon kyllä pääse. Sisun sijaan systeemillä, eli tein kympit 60 kilolla tässä, ja lähden siitä nostamaan niin, että kaksi 8 toiston sarjaa menee vähän isommalla ja sittenhän se onnistuu! Epävirallinenkin haaste antaa vähän uutta virettä treeniin, joten kiitos tästä Tero! Muutama viikko menee, mutta kyllä se tulee, ei epäilystä. 


Tänään piti jatkaa tuosta, mutta kun pääsin töistä tarhan ja jonkun naurettavan kela-asian hoitamisen jälkeen kotiin, koiran piti päästä lenkille HETI, lapsen saada ruokaa HETI, jääkaapissa ei ollut juuri mitään, koti kaipasi imurin kosketusta, puut sisäänkantajaa ja lastakin väsytti, totesin että katsellaan huomenna. Tykkään treenata säännöllisesti ja aika kovaa, mútta en halua stressata sen takia. Huomenna ehtii ja viikonloppuna vaikka kahdesti päivässä. :) 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Miksi blogata?

Mies kysyi multa tänään, kenelle mä näitä juttuja niinku kirjotan? Että onko mulla joku tietty "kohderyhmä" mielessä, kun kirjoitan. Jäin oikein miettimään. Ensimmäinen blogini oli pelkästään poni-juttuihin liittyvä, tarkoituksena oli jakaa tietoa uudesta lajista (poni-agi) ja ehkä hevosten käsittelystä ja juniorityöstä heppojen parissa yleensä. Tämä on kuitenkin ihan päiväkirja, toki tiedän tutuista, ketkä täällä säännöllisesti käy. Tiedostan tietenkin, että kaikki on ihan kaikkien luettavissa. Monet jakaa elämäänsä ja treenejänsä facebookissa, mikä on ok. Mä en jotenkin halua, koska silloin se on pakkosyötöllä muittenkin nenän edessä, kuin niitten, joita se ehkä kiinnostaisi. Tänne luultavasti tulee samanhenkisiä tai ainakin samantyyppisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä. Ja sitten niitä, ketä vaan kiinnostaa, mitä mulle kuuluu. :)



Kirjoittaminen on myös harrastus, tapa jäsentää ajatuksia. Olen kirjoitellut kaikenlaista, lehtijuttuja ja ties mitä pöytälaatikkonovelleja. :D Tämä on turvallinen ja rento tapa kirjoittaa, omassa blogissa sana on täysin vapaa. Jos blogissa pitää olla joku idea ja ajatus, niin mun missio tässä on ehkä terveellä tavalla urheilullisen ja hyvinvointia lisäävän elämäntavan puolesta puhuminen. Kaiken mitä kirjoitan, kirjoitan omasta näkökulmastani, se on ainoa, mitä minulla on.




Mutta kyllä tässä on takana myös sellainen "Hei mäkin oon täällä!! :)" Tarve kertoa, mitä ajattelee. Tai ylipäänsä todistaa, että ajattelee. :D On kiva jakaa asioita, mutta monesti siihen ei ole tilaa tai aikaa arjessa. On myös kiva palata vanhoihin juttuihin, esim poni-juttuja lukiessa välillä itsekin hämmästyy, miten fiksu on joskus ollut. :) Eli vastaus, kenelle kirjoitan: no kenelle vaan, joka haluaa lukea ja mielellään vielä keskustella!  Mutta myös itselle. Joskus haluan myös ottaa kantaa ja ilmaista mielipiteeni. Omassa pinkissä pikku blogissa se on mahdollista. Eihän täällä vaatimattomien maassa kuulu puhua itsestään, mutta jotenkin blogger ja wordpress on tehnyt mahdolliseksi ottaa tilaa omille ajatuksille ja kuville ja muille jutuille ihan uudella tavalla, suhteellisen hyväksytysti. Siksi minäkin, minäminäminä!! :) Hei rentoa viikonloppua, tää tekis tulet kakluuniin ja hihittelis vähän Annelle ja Ellulle. Jep, musta on tullut ihan telkkarin orja!


Minäminä! :)


Musiikkia ja epäteorioita

Dance-ohjelmassa on hienoa paitsi tanssiminen, myös musiikki. Viime vuoden Dancen avulla löysin Emma Salokosken, nyt eilisen ohjelman paras juttu oli Massive Attackin Teardrop. Olen sivuuttanut koko Massive Attackin, täydellistä treenimusaa!

Kun treenaa salilla nappikuulokkeet syvälle tungettuna, musiikilla on tosi iso merkitys. Sillä pääsee irti ympärillä olevista äänistä, ihmisistä, ihan omaan maailmaan. Ja biisivalinnoilla voi muokata sen oman treeniympäristön juuri siihen hetkeen optimaaliseksi. Mulla on oikeastaan kaksi erilaista musamoodia, sellainen aggressiivinen "do it like a dude" ja "everybody knows I'm a motherfucking monster" -meininki. Siitä saa vähän lisää vauhtia jos on ihan flegmaattinen salille mennessä, tai tarvii lisäkiukkua johonkin tiukkaan settiin. Toinen on sellainen rauhallinen supersankari-moodi, johon juuri Massive Attack sopii erinomaisesti. Silloin ei riehuta eikä irvistellä, hengityskin on rauhallisen voimakasta eikä mitään suhahtelua. Tällä fiiliksellä nousee isoimmat raudat ehdottomasti! Sellaista hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä fiilistä, missä mikään ei häiritse keskittymistä ja täydellistä hetkessä elämistä. Tuntee vain musiikin, hengityksen, omien lihasten jännittymisen ja raudan painon. SE on täydellinen treenifiilis!




Tuota biisiä kuuntelin repeatilla, laitoin urheasti 100 kiloa tankoon ja tein boksikyykkyjä. Tuntuu selässä ja niskassa painavalle, ja boksikyykyt tuntuukin lähinnä keskivartalon vahvistamiselta, jalat ja pakarat tekee töitä aika lyhyen aikaa. Mutta keskivartalon lisäksi tämä vahvistaa mieltä, huomaan selvästi, etten uskalla oikein lähteä kunnon maksimipainoihin. Siksi kanttia pitää kasvattaa vähän vajaammilla liikkeillä, kuten juuri boksikyykky ja vaikka lattiapenkki. Tässä kohtaa haluaisin painottaa, että teoriani on ihan mun omia! :) En vieläkään jaksa opiskella oikeita teorioita, jumppaan niinkuin hyvältä tuntuu.

Treenimusavinkkejä otetaan vastaan, mulla on ollut lähes sama soittolista ehkä vuoden lukuunottamatta muutamia lisäyksiä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Paluu rytmiin


Huhh, kaks työpäivää takana, meinas tottumatonta vähän väsyttää eilen. :D Mutta tositosi kiva on ollut palata. Eilinen ilta meni sitten ihan kotoiluun, sekin on oikein kivaa. Poltin puita niin että hiki valui kun vähän imuria heilutti. :)



Mietin tänään salilla, että mun raudan nostelemisessa ei ole mitään järkeä. Tässä on nyt aika tasan vuosi takana säännöllistä kuntosalilla ravaamista. Nostin tänään maasta 95 kiloa aika helposti. Tuulettelin vähän uutta ennätystä, mutta oikeesti. Aika moni nostaa aika paljon enemmän melkein kylmiltään, siis nainen. Poltteella alkaa olla tosi vahvaa ja kovakuntoista jengiä, vitsailinkin tänään siirtyväni johonkin naisten salille, missä heilutellaan vaan käsipainoja ja crosstraineria. Tekis hyvää itsetunnolle olla sieltä vahvimmasta päästä välillä, viiiitsivitsi.



Kuvat ihanasta iltapäiväauringosta. Tulin töistä kotiin, pesin meikit pois ja lähdin kävelylle Kassun kanssa. En jaksanut hötkyillä salille kun ilma näytti pitkästä aikaa niin ihanalta! Ja nyt, yhdeksältä illalla olen kotona työpäivän tehneenä, koira lenkitettynä, mave-vinopenkki-vatsa -treeni tehtynä jumpinissa. Valmiina nukkumaan heti Kiinteistö-Kaisan jälkeen! Tähän ei usein pysty, mutta pyrkiä voi. Nukkuminen on ilmaista kehon ja mielen huoltoa, ja aion skarpata kyllä unituntien kanssa, nyt kun viimein pystyy nukkumaan hyvin!





Nyt Kaisaa, hyvää yötä dudes! \o/



maanantai 1. lokakuuta 2012

Viikonvaihde kevyesti

Koska edellinen teksti oli vähän raskas, nyt kevyempää. Kiitos kommenteista ja kannustuksesta! :)  Muuton viimeinen vaihe oli perjantaina, palautin vuokrakämpän avaimet! Ja lauantaina saatiin melkein kaikki kamat purettua paikoilleen. JEES! Voittajafiilis siitä. 


Iltamölkkyä hämärässä puistossa.


Maisemakävelyllä.


Uus pipo, siinä roikkuu sellanen harmaa angorahamsteri tuolla takana mutta eihän se näy. Tatska näkyy. \o/


Haaveilen edelleen uusista inkkareista, joko punaisista tai ruskeista. 


Sellaista rentoa viikonloppua. Uuden (työ!!)viikon aloitin vapaapäivällä, aamulla muksu uuteen päikkyyn vain muutaman kyyneleen kera, sitten nopea allround-treeni ja aamupäiväsauna. Halusin tänään vain laittaa veren kiertämään ja availla kroppaa. Ei mitään jumittavaa tai kipeyttävää. Syviä kyykkyjä kevyesti (60kg), ylätaljaa, selkäpenkki, vipunostoja, ranskalainen punnerrus ja hauiskääntöjä. Sitten venyttelyä ja tasapainoilua. Ennen kyykkyjä juoksin parit spurtit, että sain hien pintaan ja sykkeen nousemaan.

 Tuosta kyykky-asiasta on ollut paljon keskustelua netissä, ja tunsin vähän piston sydämessäni kun en ole jaksanut panostaa syväkyykkyihin. Selityksiäkin olis mutta jätetään ne. :) Nyt olen raskaitten kyykkyjen rinnalla tehnyt myös kevyemmillä painoilla syvemmälle, niin alas kuin liikkuvuus antaa myöden. Koitan pitää painot sellaisina, että töitä joutuu tekemään, mutta keskivartalon voima varmasti riittää pitämään paketin kasassa alhaallakin, eikä selkä ole vaarassa. Sitten voi hyvillä mielin tehdä vähän vajaita paremmilla painoilla, (egon buustaamiseksi hahhah) ja sitä kautta saa voimaa koko kroppaan. Mutta suosittelen kyllä tekemään syvälle asti, tuntuu ihan eri tavalla pakaroissa ja vatsalihaksissa. Oujee, on se kivaa!

Aikaisemmin jo kirjoitinkin kengistä, siitä että mulle lattiatuntuma on tukea ja vaimennusta tärkeämpää kaikessa liikkumisessa. En käytä myöskään vyötä, hanskoja tai remmejä salilla. Olen vähän sitä mieltä, painot pitää tangossa olla sellaiset, että oma korsetti jaksaa pitää rangan ruodussa. Ainakin näin kuntoilijalla. Hanskoja kokeilin, mutta se on vain tiellä mun mielestä, remmeistä ois varmaan hyötyä, jos pitäis nostaa maasta enemmän. 92,5 nousee vielä paljain sormin. Ehkä mä sitten jossain kohtaa hankin välineitä ja nostelen  enemmän. :) Mutta tämä on varmasti makuasia, mun maku on tällainen.

Sellasia, tsemppiä treeneihin ja muista venytellä! :)