Recliner of Rage, maitorahkasta ja personal trainingista.

Mulla on blogi-burnoutti. Olen tässä kesälomalla seuraillut ehkä normaaliakin aktiivisemmin erilaisia liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä blogeja ja keskusteluja sosiaalisessa mediassa. Reagoin niihin riehumalla kotona, mutta en jaksa edes ottaa kantaa tai keskustella sen enempää kenenkään kanssa (ennenkuin nyt). Aikuiset ihmiset, enemmän ja vähemmän itseään liikunta-alan ammattilaisena pitävät väittävät, esittävät mustavalkoisia totuuksia, nostavat itseään jalustalle, RIITELEVÄT netissä. Toki kyseessä on marginaalisen pieni ryhmä liikunta-alalla toimijoista, mutta mirkku meikäläinen helposti alkaa pitää totuutena tai ainakin arvokkaana tietona ruudulla lukevaa, tunnetun ihmiset kirjoittamaa tekstiä.

Samalla olen seurannut parin tutun ja muutaman vieraamman valmistautumista ja etenemistä fitness-kisoihin. Nähnyt, miten kauniista ihmisistä kuoriutuu sinnikkäällä työllä epätodellisia urheilijaprinsessoja, jotka kimaltavat ja säteilevät lavalla. Penkkiurheilijana on helppo nauttia onnistumisesta ja elää mukana, punkkulasi kädessä. :) Sitten tätä riemua hiipiii joku häiritsemään kilpirauhaspeikko kainalossa: "fitness tuhoaa elimistön, kehon, mielen, elämän, parisuhteen, lapset..". Ja samaan aikaan tämä ensimmäisenä mainitsemani paremmin tiedostava ryhmä tuomitsee ulkonäkökeskeisyyden ja maitorahkan. 

Mirkku meikäläiselle voimannosto, painonnosto, bodaus, kahvakuulailu ja kuntosalilla käyminen tarkoittaa aika lailla samaa kuin kehonrakennus. Mutta kun mirkku kiinnostuu aiheesta, se nopeasti tajuaa lajien eron, ja senkin, että lajeja voi harrastellessa sekoittaa, eikä rahka ole kynnyskysymys. Oudoin asia tässä nettikeskustelussa onkin asiakkaan totaalinen aliarviointi. Nyt joku jo esittää, että personal trainerin pitäisi hallita myös traumaterapian alkeet. Ja pt:llä pitäisi olla ELÄMÄNKOKEMUSTA! Mielellään tietenkin kokemusta myös ylipainosta ja kilpirauhasongelmista, kilpaurheilusta ja kehonrakennuksesta, olisi hyvä myös tietää, mistä pakurikääpää löytyy. Luuleeko joku asiakas oikeasti, että sopiessaan tapaamisen valmentajan kanssa, hän pestaa elämäänsä henkilökohtaisen Jeesuksen? Ihmisen, joka ottaa kokonaisvaltaisen vastuun henkilön henkisestä, sosiaalisesta, taloudellisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista? Se, että joku ajattelee asiakkaan olevan niin yksinkertainen, tuntuu melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta ja ottaa päähän.

Kun mulla on jalka poikki, en palkkaa personal traineria. Kun psyykkinen kuppi menee nurin, en palkkaa personal traineria. Mutta, kun haluan päästä parempaan fyysiseen kuntoon tai ehkä saavuttaa jonkin konkreettisemman tavoitteen kropassa ja elintavoissa, otan yhteyttä liikunta-alan ammattilaiseen eli esimerkiksi personal traineriin. Uskon vakaasti, että useimmat muutkin aikuiset tekevät samoin. Tuntuu, että nämä netissä itseään jalustalle nostavat ammattilaiset eivät kaikelta pohdinnalta ja väittelyltä mitenkään ehdi konkreettisesti tehdä töitä meidän ihan tavallisten mirkku meikäläisten kanssa, jotka nyt vaan haluavat oppia kyykkäämään oikein ja treenaamaan niin että siinä on jotain järkeä. 

Sekä tramojeni, että katkinaisten luitteni kanssa suuntaan jatkossakin lääkärin luo. Uskon, ja toivon että muutkin tekevät niin. Toivon myös, että kaikki oikeat valmentajat kanavoivat energiansa asiakkaitten hyväksi, eivätkä tuhlaa aikaa sen miettimiseen, kuka keksi ensimmäisenä että levytangon kanssa kyykätään melkein lattiaan asti. Sillä kun ei ole väliä, pääasia että kyykätään. 

(Satu-Marja's recliner of rage sisältää ainoastaan kirjoittajan henkilökohtaisia mielipiteitä, ne eivät perustu mihinkään muuhun kuin minun omaan elämänkokemukseen ja traumahistoriaani, voin olla aivan väärässä. Nykyään siihen on oikeus, blogiajokorttia ei ole ainakaan vielä keksitty. :) )

PT vai ryhmä?

Mä ajattelin vähän vertailla, kun nyt nämä kuntoprojektit on pinnalla. Toivottavasti onnistun vähän murentamaan jonkun tekosyitä liikkumattomuudelle. ;)

Personal training

Personal trainerin pestaaminen on loistava tapa hankkia aivan spesiaalia tukea oman elämän terveellistämiseen ja kunnon kohottamiseen. Silloin saa parhaimmillaan ammattilaisen todella yksilöllisen tuen sekä ruokavalion muutokseen että ihan ikiomaan treenaamiseen. PT ei kuitenkaan ole mikään automaattinen ratkaisu. Muutaman satasen investointi omaan kuntoon on varmasti kannattava, mutta ei poista sitä, että työ on tehtävä itse. Raha on hukkaan heitettyä, jos ei itse sitoudu tekemään töitä ja muutosta. Jos haluaa rahallaan vastinetta, täytyy sitkut ja mutkut unohtaa. 

PT auttaa varmasti painonpudotuksessa, tai jonkin tietyn urheilullisen tavoitteen saavuttamisessa. Ammattitaitoinen valmentaja auttaa myös vammasta kuntoutumisessa. Ja erityisesti silloin, kun liikkumista vaikeuttaa sairaus tai vamma, yksilöllinen valmennus on turvallinen vaihtoehto. Mutta ihan tavallinen kesäkunnon kadottanutkin hyötyy, luultavasti ruokavalion korjaaminen on paljon helpompaa kuin luulet. Ja kun itse lähtisit parin viikon kitudieettiin, pt näkee yksinkertaisemman ratkaisun. 

Itse hyödynsin yksilövalmennusta silloin, kun niskan välilevytyrä teki ryhmässä liikkumisesta vaikeaa. Oli niin paljon juttuja, mitä en yksinkertaisesta pystynyt tekemään. Lääkärin ohje oli odotella ja ehkä leikata jos odottelu ei tuota tulosta. Yllättäen kuntoutuminen onnistui yksilöllisellä treeniohjelmalla, eikä leikkausta tarvittu. Enkä muuten odotellutkaan enää sitten kun akuutti kipu oli poissa.

Yksilövalmennus on parhaimmillaan tosi henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista. Jotta valmennussuhde onnistuu, pitää kaiken alkaa sillä, että jutellaan rauhassa ja varmistetaan että puhutaan samaa kieltä. Pitää olla avoin ja rehellinen tavoitteistaan ja mahdollisista esteistään. Mä myös haluan, että mun ajatuksia kuunnellaan asiakkaana, mulla on eniten kokemusta just minun kropasta ja mielestä. :) Jos pt heittäisi jonkun valmiin muotin että hyppääs tuohon, toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Yhteistyön pitää toimia.

Muut vaihtoehdot

Vaikka yksilövalmennuksesta puhutaan ehkä eniten erilaisten muutosprojektien yhteydessä, on muitakin vaihtoehtoja. Jos oikeastaan tarvii vain vähän motivointia, potkuja persuksille että liikkumaan tulee lähdettyä, ei siihen välttämättä peeteetä tarvita. Kun multa kysytään, aamutreeniryhmä on vastaus. Aamulla kuudelta tai seitsemältä lähtemistä ei estä mikään muu kuin oma laiskuus (okei, lapsia ei tietenkään voi jättää yksin kotiin ja jotkut menee töihin jo tuohon aikaan, mutta muut). Illalla töitten jälkeen tulee paljon useammin muita juttuja, jotka estää salille lähtemisen. Ja aamutreenaamisessa avainsana on ryhmä. Jokainen tietää, miten helppo on jäädä kotiin, jos on ehkä vähän flunssa tulossa, oli eilen tosi rankka työpäivä tms. Jos kaverit odottaa, se on vähän vaikeampaa. :) Ja ihan oikeasti, siitä tulee tosi hyvä olo koko päiväksi, plus illalla väsyttää ajoissa! 

Bootcamp-tyylinen aamuryhmä oli mun kokemuksen perusteella aivan pt-meininkiä vastaavaa, paitsi että bonuksena oli säännöllinen rytmi. Pt-valmennus varmaan harvoin onnistuu kolmesti viikossa. Hyvässä porukassa ei tule löysäiltyä. Ja illalla ei tarvi tehdä MITÄÄN urheiluun liittyvää jos ei halua. Kun tulet töistä, päivän treeni on jo tehtynä. 

Ja eihän se aamu tietenkään ainoa vaihtoehto ole. Yksi hyvä vois olla kivan porukan kerääminen esim. työpaikalta, valmentajan pestaaminen sille ja porukalla treenaaminen kerran-kaksi viikossa. Varmaan sanomattakin on selvää, että porukalla treenaaminen tulee paljon omaa valmentajaa halvemmaksikin. Silti vakijengillä valmennus on yksilöllisempää kuin vaikka liikuntakeskuksen lukkaritunnilla. Ja parasta on yhdistää nämä kaikki! \o/ Pt:n kanssa omat tavoitteet selväksi, syömisen ja nukkumisen korjaus, mukaan aamuryhmään ja päälle jotain kivoja piristäviä ryhmätunteja tanssien tai joogaten tai mitä nyt sitten tykkää tehdä. Tällä reseptillä jokaisesta tulee hymyilevä, hehkuva, voimakas ja notkea. :)

(Toim. huom:Kaikki muu paitsi tanssi ja jooga löytyy punaisen oven takaa, klikkaa linkkiä tuossa oikealla. Todella hyvä pt, mahtavat pienryhmätunnit, kurssit painoharjoitteluun, kuulan kesyttämiseen, juoksutekniikkaan ja oikeaan juoksuharjoitteluun, uintiopetus ja -valmennus yms. Ei konsepteja, jäsenyyttä tai sitoutumista, vain ammattitaitoista, asiakaslähtöistä valmennusta. En mainostaisi, jos en olisi aidosti ylpeä.)

Tehtaan huoltohuone ja päällikkö itse

Nyt kävi niin onnellisesti, että nukuttiin koko jengi ohi aamun lasten ohjelmien! Yleensä siis mulla on viikonloppuaamuisin lasten ohjelmien ajan aikaa datailla, visioida, suunnitella ja kirjoitella. Tänään noustiin vasta jotain lounasaikaan ylös, joten joogahuoneen visiointi ja inspiraatiokuvat jäi sitten väliin. :) Mutta nou hätä. Munakkaat ja puddingit nassuun ja ikean kautta fiksaamaan pehmustettua huonetta.  Tehdas oli täynnä diili-asiakkaita, mutta "leposiivessä" oli tilaa siivoilla.

Suunnitelma oli hyvin pikainen power point, näillä alkuun. Väsään sinne yhden jutun vielä kun ehdin. ;)

"Joogahuone" on ihan mun oma työnimi, oikeasti siellä varmaan tullaan tekemään aika monenlaisia juttuja.

Mietin tuossa, etten ole täällä kamalan tarkasti Kuntotehtaasta kirjoitellut. Syy on se, että mähän olen ihan vaan "tyynyjen ostajan" roolissa. :) Parhaiten kartalle pääsee tuosta oikean reunan linkistä, joka vie facebook-sivuille. Lisäksi on tietenkin ihan oikeat kotisivut täällä. 

Jos nyt kuitenkin vähän jotain valottaisin ihan omasta vinkkelistäni. Kuntotehtaan tehdaspäällikkönä toimii avomieheni Joonas Koskinen. Viimein tänä talvena hän sai lähes kaikki työnsä yhdistettyä yhteen osoitteeseen, sopivan toimitilan löydyttyä. Tuohon tilaan Nokialla on rakenneltu todella toimiva ja muunneltava treenisali. Toiminta on pääasiassa ohjattua monipuolista ryhmäliikuntaa. Työvälineinä ovat kahvakuulat (laaja setti ihan oikeita kuulia), levytangot, pienemmät apuvälineet sekä oma keho. Ryhmäkoot on sen verran maltilliset, että henkilökohtainen ohjaus ja opetus onnistuu aina. Myös ulkotreenit starttaa ihan pian. Erityisen suosittuja ovat aamuryhmät, kuudelta aamulla kolmesti viikossa on monen mielestä paras treenirytmi. 

Pari sanaa myös puolisostani valmentajana. Mun mielestä personal trainer on asiakaspalvelija. Ei stara tai idoli. Enemmän kuin mitään titteleitä tai mitaleita arvostan valmentajan oikeaa, rauhallista läsnäoloa, ammattitaitoa ja ihmistuntemusta. Tunnen joka kerta aitoa ylpeyttä, kun kuuntelen sivusta Joonaksen tunteja. Ei mitään "kattokaa mua ja ottakaa mallia, teistäkin voi tulla yhtä hyviä" -showta, vaan 100-prosenttista keskittymistä ihan jokaiseen asiakkaaseen. Paitsi että se on taitava ja ammattitaitoinen, se on nöyrä ja ihan älyttömän kiva. Ja sen asiakkaat on saavuttaneet ihan mahtavia tuloksia! Jos ei se asuis meillä, se ois ehdottomasti mun personal raineri. :D Ja ei, mulla ei ole mitään syytä pitää mainospuheita, mä olen vaan itse ihan vilpittömästi tätä mieltä.