Sivuaskel

Tuttu peilisali, ja niiiin kaukana mukavuusalueelta, huikeeta. Energanzalla tanssitaan kerran viikossa pidempää koreografiaa, tunti kulkee nimellä Love Energanza. Muutaman viikon ajan ohjelmassa on hip hoppia feat. loistava Ilona! Lattariketkutukseen ja samban kevytkenkäiseen kehonkieleen jo vähän sisälle päässeelle hip hop on todella vierasta! Vaikka koreografian nyt parissa tunnissa oppii muistamaan, ei hemmetti mun kehoon ihan äkkiä saa sitä rentoutta! Pitäis olla lattiassa kiinni, rento, cool ja silti nopea ja skarpisti rytmissä. Näytti erittäin omituiselta, joka kerta kun katoin peiliin. :D Luulen, että mulla on jotain luutumia nivelissä, ne vaan ei taipuile silleen letkeästi. Tai sitten mun kroppa tarvii kunnon kuurin todella löysiä vaatteita, että se saa tilaa liikkua.

Mutta yhteenvetona, oli hitsin hauskaa ja Ilona näytti tajuttoman coolilta! Mitä huonompi on aluksi, sitä enemmän on ahaa-elämyksiä ja onnistumisia edessä. Huonompi ei enää voi olla. Jännä juttu, että ihan perusasiat, kuten vasen ja oikea, muuttuu tosi vaikeiksi ku loikkaa kauas sieltä mukavasta pikku laatikosta. Ei tämä silti contemporary jazzin kaltaista WTF-tykitystä ollut... biisit oli kuitenkin tuttuja! :) Missio: omaksu hopparin kehonkieli, heitä naisellisuus narikkaan ja anna käsien huitoa. Näyttää niiiin siistiltä.

Sanoinko vielä, että jos mun liikkumisessa on joku punainen lanka, niin se on monipuolisuus. Ei karnevaalisamba ja punttitreeni sulje toisiaan pois, päin vastoin! Keho ja mieli tykkää uusista ärsykkeistä. Toki saattaisi ehtiä paremmaksi, jos keskittyisi yhteen asiaan kerrallaan. Kun leuanvedot alkaa jonain päivänä onnistua, voi tanssin ja voimailun yhdistää esimerkiksi tankotanssi-kurssilla! Sitä ennen kuitenkin yo, yo! :)