Blondin teorioita

Monesti, kun tulee puheeksi ihmisten kanssa joku treenijuttu tai kuntoasia, saan kuulla kuinka onnekas olen asuessani personal trainerin kanssa. Ja kun saan käydä salilla ILMAISEKSI! Helppohan siinä sitten on. Jepjep. Kuinka moni meistä haluaa vapaa-ajallaan tehdä omaa työtään yhdessä elämänkumppanin kanssa? Taksikuskikin varmaan ilomielin kuskaa vapaalla vaimoa joka paikkaan, kun on sentään ammattilainen?

No mutta toki toisen ammattitaitoa voi hyödyntää, ja eräänä iltana tuskailin mun olkapäitä. Vaikka en ole mitenkään aktiivisesti nyt kesällä bodannut, mun epäkkäät turpoaa heti, kun kävelen levytangon ohi. Olkapäät sitten on pienet ja heikot ja usein vähän kipeätkin ja kyselin koutsilta neuvoa. Ja neuvoa sain, tänään kävin sitten asiaan.

Siinä tankoa ylös työnnellessä mulle tuli mieleen teoria. Olen joskus lukenut tutkimuksesta, että kun ihminen hymyilee paljon, sillä on omaan mielialaan positiivinen vaikutus. Eli tavallaan huijaa aivoja luulemaan, että on kivaa, kun vääntää nassunsa virneeseen. Tietenkin tähän liittyy muutakin, hymy saa yleensä positiivista kaikua myös ympäristöstä ja sitä kautta tulee hyvä fiilis. Mutta voiskohan aivoja huijata salillakin? Mulle tulee tosi hyvä olo kaikesta, missä viedään paino pään päälle, mitä raskaampi, sen parempi. Meillähän on tapana nostaa kädet ilmaan, kun voitetaan tai onnistutaan. Esim työnnössä kädet pitää suoristaa räjähtävästi, sehän muistuttaa sellaista spontaania tuuletusta. :D Ehkä aivot alkaa 50 toiston jälkeen erittää voittajafiilis-hormonia, mene ja tiedä! 

Mun tikkupullakäsillä nousee maks. jotain 40 kiloa, tuskin saan rinnallekaan paljon enempää. Silti, ylös nostaminen on ihan sairaan koukuttavaa, ja tekee paitsi yläosastolle, myös keskivartalon syville tukifileille hyvää. Kun tukilihaksisto vahvistuu, tekniikka kehittyy ja hermotus paranee, kyllä ne kilomäärätkin äkkiä kasvaa. 

Työntösetin jälkeen eristelin vielä huolellisesti ärsyttävillä vipunostoilla joka suuntaan ja havaitsin taas kiusallisen puolieron. Hapotti mahtavasti ja oikein tunsi kun veri kohisi olkapäissä. Sitten siirryin äkkiä peilin eteen ottamaan kuvia olkapäistä! Kun näkee vielä huomennakin (kuvista), mitä treeni tekee heti ja vähitellen, jaksaa huitoa seuraavalla kerralla vielä innokkaammin!

Yläkroppa on naiselle todella kiitollinen bodattava, siellä muutoksen näkee helposti kun rasvaa on vähän. Reisissä voi olla vaikka kuinka sitkeät lihat, pakaroista puhumattakaan, mutta norminaikkosella ne lihakset vaan kohottaa sitä pehmeää massaa oikeaan suuntaan. Ei niitä lihaksia ikinä näe. :)  Tähän pehmeään massaan liittyen mulla on myös ihan oma teoria, siitä ensi jaksossa! Nyt mä lähden loppupäiväksi hymyilemään ja hikoilemaan, tack och adjö! Koutsille kiitos treenivinkistä (ilmaisesta, miettikää!!) ja muille hyvää oloa perjantaihin!