Sitkun mutku

Netissä on käynnissä taas joku ihmeen sota, Kukka kirjoitti ikävään sävyyn fitness-urheilusta ja sai kamalasti kannatusta. Fitness-urheilijat siitä sitten suivaantuivat, ja vähän minäkin. Kehonpalvonta ja ortoreksia ei ole hyväksi, se on selvä. Ylilyönti ei ole koskaan osuma, mutta yleistäminen saa mut ainakin ärsyyntymään. Fitness-urheilu ei voi mitenkään olla yhtä kuin syömishäiriö, ainakaan kovin kauaa.

Ihan varmasti fitness-piireissä, niinkuin kaikissa piireissä, on ihmisiä, joilla lähtee lapasesta. Mä en henk. koht. näe juuri mitään eroa kehon muokkaamisella ja vaikka sisustamisella, jotain muutetaan, että näyttäis kivemmalta. Totta on kuitenkin on se, että kehon muokkaaminen ja lavalle arvosteltavaksi meneminen vaatii todella tervettä ja kypsää itsetuntoa. Pitää pystyä erottamaan "minä" ja se arvostelun kohteena oleva ulkomuoto ja esiintyminen. Ja siihen kisakuntoon on mahdollista kiristellä kuulemma ilman nälänhätää ja parisuhteen loppumista. Jos osaa homman. Jos menee pieleen, vaakalaudalla on terveys, sekä henkinen että fyysinen. Väitän, että ihan samat riskit on aika monessa muussakin, pakaran muoto nyt vaan on ollut vähän "alalla" pinnalla viime aikoina. Jos siis on orientoitunut oikeita foorumeita seuraamaan, ei siitä aamulehdessä kirjoiteta.

Mä ajattelen, että niin kauan, kuin se oma elämäntapa ja tyyli on juuri nyt kivaa, kaikki on hyvin. Jos voin tänä päivänä elää niinkuin haluan, ei hätää. Pieleen menee siinä, jos elää joko "sitkussa" tai "mutkussa". Jos elää nyt jotain kuuria, jonka jälkeen taivas aukeaa, tulee suosituksi, kauniiksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi, ollaan metsässä. Tai jos ei tee sitä mitä haluais jonkun "mutkun" takia. Mutta, jos oikeasti nauttii juuri siitä omasta tyylistä treenata, syödä, olla ja vaikka tehdä töitä, mun mielestä fitness ja anti-fitness ei ole kumpikaan yhtään arvokkaampaa. Kaikilla ilmiöillä on vastailmiö. Mitä enemmän joku joukko kiinnostuu jostakin, sitä kärkkäämmin joku toinen joukko dissaa sen maan rakoon.

Itse kannatan semiä, ja tykkään siitä. Ehkä pari vuotta tai vielä vuosikin sitten olisin liittynyt kuoroon: "ketään ei kiinnosta sun pakarat, mä treenaan voimaa ja taitoa, en ulkonäön takia!! Hurraa ja halleluja!!" Kyllä mä voin nyt sanoa, että bodaan mun p*rsettä ja treenaan sen takia, että mä en loppu ikääni näyttäis tukka auki twisted sisterin laulajalta, vaan hyväkuntoiselta naiselta. Toki treenaaminen on mun mielestä kivaa, se on tapa ja rutiini, hyväkuntoisessa kropassa on hyvä olla jne. Ennen kaikkea nuo viimeiset, mutta onhan se vähän tekopyhää väittää, ettei "mua kiinnosta mun ulkonäkö".

Sitkut ja mutkut siis romukoppaan, oli muodikasta ja katu-uskottavaa tai ei, mä teen just sitä mitä mä haluan. Suosittelen, koska siitä tulee hyvä mieli!

Tämä sama koskee myös työelämää. Jos koko ajan laskee tunteja seuraavaan vapaapäivään ja lomaan, eikä ikinä ole onnellinen töissä, juuri siinä hetkessä, tehdessään sitä omaa perus duunia, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Mä voin olla työputken loppupuolella väsynyt, mutta ihan vilpittömästi rrrrakastan silloinkin olla töissä. Mun työ on ihanaa, ihana kombo ihmisiä ympärillä, numeroiden pyörittämistä, nopeita ratkaisuja, kauniita asioita jne. Jos oma työ ei tunnu oikealta, kivalta, ei siihen kannata elämästään vuosikymmeniä tuhlata. Voi oikeasti olla, että sitä "sitkua" ei tule. Yksi harha-askel kiviportaissa tms. niin se voi kuulkaa olla siinä.

Elämä, oma kroppa ja mieli on tässä ja nyt. Kukaan muu ei siitä huolehtimisesta ole vastuussa kuin sinä itse! Ja mutkut on tekosyitä, kun tavoittelee oikeita asioita, kaikki järjestyy! Eli hurjasti tsemppiä kaikille kisadieetillä oleville, nauttikaa kevenevästä olotilastanne, samoin muille elämäntaparemontoijille! Ja meille muille, rakkautta ja loputtomasti näitä käsittämättömän kauniita kesäiltoja! Kaikille on tilaa täällä.

"Mutku en mä voi. Sitku mä tästä.." ;)