Kengät ja hierontaa

Mulla on viimeiset noin 3 vuotta ollut salikenkinä käytössä Adidaksen tanssitossut. Ostin ne alunperin tanssitarkoitukseen, ne on sopivan liukkaat, pehmeät ja taipuisat ja istuu täydellisesti mun kapeaan ja pitkävarpaiseen jalkaterään. Ei varmaan tarvi kertoa naisen ja kenkien välisestä tunnesiteestä, ehkä tiedätte. ;) No kuitenkin, olen kyllä tiedostanut, ettei tanssitossut ole ihan parhaat esim. painoharjoitteluun (jos ei ne villasukatkaan..) ja sen, että maailma on täynnä huippu teknisiä ja karkinkauniita tossuja, jotka soveltuis paremmin. Mutta se tunneside... kun vanhat tossut on niin tutut ja hyvät, käyttäisinkö uusia sittenkään? Yhdet Rykät on jääneet kaappiin, kun ne on liian jotenkin lenkkarit. Tukevat ja jämäkät ja turvalliset.

Olen kuitenkin etsinyt sivusilmällä paremmin omaa treenaamista avittavia sisäpelikenkiä. Kriteerit on kuitenkin olleet tiukat ja puoliso on ilmeisesti vähän turhautunut mun hämäriin jalkineviritelmiin. :) Ja sitten eilen, kun oltiin kaupungilla, ihan vaan menossa lounaalle (urkkakauppojen kautta jännästi), näin Stadiumissa ensimmäiset treenikengät, jotka aiheutti the reaktion. Pulssi kiihtyy, kananlihalle, silmät melkein kostuu. Melkein ei uskalla sovittaa, jos ne ei olekaan hyvät. Onneksi ne oli, täydelliset! Kyseessä on Nike Freet, ja niin sairaan hienot että en kestä!

Tietenkään se ulkonäkö ei ole ainoa kriteeri, mutta hyvätkään kengät ei ole kivat, jos ei ne miellytä silmää. Joten, olen hyvin hyvin onnellinen! Juomapulloon mätsääminen on bonus.

Toinen juttu, eilisen 40 minuutin pikatreenin (etukyykyt, jullea, kuulatempaksia) jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa Tehtaan uuden hierojan, Anna-Kaisan pöydälle. Taas tarvii sanoa, että ennenkokematon elämys, todellinen teräspeukalo! En tosiaan ollut tajunnut, miten jumissa olen, ja yläpakaran hieronta sai tuskan hien pintaan. Mutta aivan huippua ja menen varmasti pian uudestaan!

Nappula on treenannut kovasti päällä seisontaa, kotona on vähän heikot olosuhteet, mutta onneksi se pääsee "treenisalille" melkein aina kun haluaa. Ikinä sinne ei mennä, jos ei se halua, mutta munkin onneksi se haluaa paljon useammin kuin minä. Ja into oppia uusia temppuja on ihan käsittämätön, onneksi on ammattitaitoinen koutsikin omasta takaa, itse varmaan telkeäisin sen lapsiparkkiin värittämään kallon halkeamisen pelossa.

After massage-face ja rakkaat uudet ihanat kengät, jotka rakas ihana mieheni mulle sponssas.

Sitten paluu arkeen ja iltavuoroon kodinsisustuksen ihanaan maailmaan! Hattaroita, vaahtokarkkeja ja yksisarvisia teillekin, pysykää positiivisina!