The way we move

Oli mielenkiintoiset lounaskeskustelut eilen töissä. Kaikki lähti siitä, kun työkaveri kertoi ratsastaneensa nuorella hevosella, jolla oli vielä vähän vaikeuksia hallita neljää jalkaa yhtä aikaa. Balanssipula, aika tavallista kun nuoren, lihaksistoltaan kehittymättömän hepan selkään nostetaan ihminen painoksi. :) Siitä sitten siirryttiin ihmisiin ja heidän askellukseen. Siihen, miten juoksutekniikkaansa ajattelemalla koko juoksemisesta tulee tehokkaampaa, taloudellisempaa eli helpompaa ja kivempaa.


Silloin kun ratsastin, oli mielenkiintoista katsoa ihmisiä ensin maassa kävelemässä ja sitten hevosten selässä. Kävelytyylistä pystyi aika tarkasti päättelemään myös sen, miten ihminen liikkuu siellä hevosen selässä. Ja siitä eteenpäin vielä ennustamaan mahdolliset ongelmat erilaisten hevosten kanssa. Oikeasti, tosi mielenkiintoista ja hauskaa analysoida ihmisten liikkumista. Itsekin jouduin kävelyanalyysiin pilates-tunnilla, silloin ei ollut huomautettavaa. :) Jes, kävelen suht koht normaalisti.

Nopeatempoinen minä ja Arttu, joka letkeydellään ajoi mut hulluksi aika usein. Opettavaista mutta ei match made in heaven. :)

Viime kesänä ajauduin Joonaksen juoksukouluun, sitä ennen en oikein pitänyt koko lenkkeilystä. Koska se oli raskasta, eli olin huonossa kunnossa enkä osannut juosta oikein. Aika pienillä jutuilla, askelluksen tsekkaamisella ja päkiärullauksen opettelulla sekä sykemittarin hyödyntämisellä pääsin vauhtiin. Ei se nyt varmaan oppikirjasta ole vieläkään, mutta 8 kilsan lenkki on aika kiva arkilenkki ja olen siihen tyytyväinen. Juoksu on sillä mallilla, että sitä voi kuljettaa mukana treeniohjelmassa kun huvittaa.

 Tänä talvena mua on vähän flunssat kiusanneet, viimeisenä tosi sitkeä streptokokki-kurkkutulehdus, joka ei kokonaan tunnu kuolevan. En siis ole paljoa kilometrejä saanut kerättyä. Maaliskuun alusta on pakko alkaa juosta, 5.5. pitäisi ensimmäinen puolimartsa hipsutella. Se ei välttämättä ihan sisulla mene, tai ainakin aika olisi niin nolo etten antais itselleni anteeksi.:)

Niin juoksussa kuin ihan siinä kävelyssä alkaa aika pian näkyä, jos lihastasapainossa on ongelmia tai jostain päin kroppaa kiristää kroonisesti. Koitan huolehtia liikkuvuudesta, voimaharjoittelun hintana ei pitäis olla notkeuden katoaminen. Samba on erinomaista lantion liikkuvuusterapiaa, hih. Oikeastaan mikä tahansa tanssi, missä edes vähän noudatetaan koreografiaa, auttaa kehon tiedostamisessa ja kehittää koordinaatiota. Ei tarvi olla fysioterapeutti huomatakseen eron ballerinan ja kehonrakentajan kävelytyylissä. :) Ja siihen väliin mahtuu aika monenlaista hiihtäjää. Kannattaa katsella joskus vähän sillä silmällä ihmisiä ja miettiä omaa liikkumista, interesting sanoisin.