Kuulailu on ollut niin satunnaista, että pitäis varmaan hävetä. Ei se mitään, 16-kiloinen tuntui oikein kotoisalta kädessä tänään ja 20-kiloinenkin nousi pään päälle näppärästi. Aina se jaksaa yllättää, kun kuulien koko alkaa vakiintua pykälää ylemmäs. Mä olen päässäni jotenkin erotellut kaiken eristävän punttijumpan omaksi lajikseen, etten ole tullut ajatelleeksi senkin vievän voimatasoa eteenpäin. Että jos bodaa pakaroita, sillä on vaikutusta ainoastaan pakaroiden kokoon ja muotoon, eikä sillä ole mitään tekemistä kahvakuulatyönnön kanssa. Saattaa nyt kuitenkin olla, että kyykkääminen ja varsinkin askelkyykkääminen ja hyppiminen tekee ihan oikeanlaista kehitystä pään päälle nosteluakin ajatellen. Blondi on taas oivaltanut, ei hukkaan mennyt tämäkään huhtikuinen päivä! Nyt lepoa, rauhaa ja rakkautta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti