Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen aamiainen. Sen piti olla spesiaali.

Inspiraationa tähän tilinpäätös-henkiseen postaukseen oli Elicen samantyylinen, sattumalta siellä oli paljon yhtäläisyyksiä sisällössäkin. Mm. nämä tapahtuivat vuonna 2012:

- Muutto, 2kpl
- Avioero, 1 kpl
- 26-tuumaset farkut, nyt en oo varma, mutta ainakin siis yhdet.
- Taloudellinen ahdinko kahdesta ensimmäisestä kohdasta johtuen, 1, jatkuu edelleen.
- Puolimaraton, 1
- Kahvakuulakisa, 1
- Kissanpentu, 1
- Avoliitto, 1
- Henkinen romahdus, 1
- Mielialalääkitys, 1
- Töihin paluu uutena ihmisenä, 1
- Asennemuutos uimiseen, 1
- Kolari, 1
- Ulkomaanmatka, 1
- Uusi sohva, 2
- Uudet inkkarikengät, 0!!!! Tarkoittaa ensi vuodelle ehkä kolmea paria.
- Kamerakammon selätys, 1
- Feikkiripsiin tuskastuminen, 1
- Kyykkyjä, tuhansia
- Joogatunteja, muutamia
- Laure Courtellemontin tanssitunti, 1
- Viinipulloja, kuka niitä laskee?
- Iiriksen keikka, 2
- Festarit, 1
- Aloitettu blogi, 1
- Kuopattuja blogeja, 2
- Keskeytetty opiskelu, 1
- Myyty mikroaaltouuni, 1
- "Mitä vittua" -hepuli, joista puoliso ei pidä, muutama.
- Jäsenyys kuntosalille, 1
- Skipatut henkilökunnan bileet, ainakin kahdet,
- siskon 30-vuotissynttärit, 1.

Aikamoista, toivottavasti ensi vuosi olis vähän vähemmän dramaattinen. Ehkä jo olen tehnyt selväksi, ettei 1.1.2013 tarkoita mulle nälkävuoden alkamista, arvoremonttia, kiroilun lopettamista, veren luovuttamista tai muutakaan poikkeavaa. Sitku ja mutku ei ole oikeita sanoja. Ihmisen pitäisi tehdä jokaisesta päivästä sellainen, ettei sitä tarvi huomenna koittaa tehdä paremmin. Kun sitä ei voi. Siksi en usko uudenvuoden lupauksiin tai mihinkään muihin aikaan sidottuuihin parannuksiin. Voisin silti opetella hyppimään narua paremmin, Varpu Tavi suosittelee:

Mun mielestä narulla hyppiminen ei ole dieetti. Eikä Varpukaan varmasti niin tarkoittanut, toimittaja vaan tietää että "hittidieetti" on ajankohtainen ja saattaa myydä irtonumeroita. Naruhyppely on hyvästä.

 (Ei kai tässä mikään muu muutu kuin viimeinen numero siellä päiväyksen perässä, mutta silti:)

Hyvää, terveellistä, liikunnallista, ja ennen kaikkea ONNELLISTA vuotta 2013! 

Sumopainaja

En tiiä, mitä se kertoo ihmisen älykkyydestä tai syvällisyydestä tai mistään, että se käyttää vapaan sunnuntain iltapäivästä ison osan takapuolen mahdollisimman kipeäksi saamiseen. Että ihan miettii, että millä tavalla sais niinku poltteen ihan jokapuolelle alaselästä itse asiassa polvitaipeisiin. Tässä kuvissa yksi häiriintyneimmän näköisistä mave-variaatioista. Sumo-asento pistää pakaran ulkosyrjät (siellä siis menee joku lihas, jolla on jokin latinankielinen nimi, ei se piriformis mikä aiheuttaa ongelmia) töihin huolella. Näyttää aivan ihanalta, tätä en tee sitten ikinä, jos paikalla on joku perheen ulkopuolelta. :)

Tänään oli taas varsinainen "mä oon ihan kauhee läski, mulla on varmaan läskiä päänahassa ja peukalossaki, yääää, en kestä" -päivä. Chlorellaa ja muita ihmepillereitä olen syönyt jo monta päivää, ja silti näytän valkaistulta maksamakkaralta! Bodaaminen ei sovi mulle, olin paljon onnellisempi kuin mietin vaan raudan saamista ilmaan, enkä sitä, miltä näytän. 

Näitten häiriintyneitten sumokikkailujen lisäksi treenasin taas sitä ärsyttävää "ass to grass" -kyykkyä. Meni jo vähän rennommin, laitoin oikein painojakin. Kaippa ne vanhatkin lonkat sieltä vetristyy jonain päivänä! Lapsi halusi treenata mukana, ja sen kyykkytelineeseen aseteltiin jumppakeppi. Kyllä 5-vuotiaan pitää alkaa etukyykkyä tekemään kuulailun ohella. :D Onneksi sen baletti alkaa pian. 

Mun luottokampaaja ja hyvä ystävä vuosien ajalta innostui bodaamisesta oikeesti! Tästä naisesta kuullaan vielä! Kitin blogi täällä. Aplodeja ja kannustusta ja tsemppiä, oon ihan innoissani tästä!

Koitan huomenna värkätä yhden toisen blogisti-kaverin inspiroimana sellaisen yhteenveto-postauksen kuluneesta vuodesta. On meinaan jotain pientä saattanut tähän 2012-vuoteen mahtua! :)

Talvinen Pispala

On se, ihana paikka!

Moi, olen blondi

Eilinen lomaltapaluu meni aivan päin helvettiä! :) Heräsin 5 tunnin yöunien jälkeen ihan zombina, keräsin muksun kamat autoon ja työpaikan parkkiksella huomasin, että ihan kaikki omat kamat jäi eteiseen. Siellä se oli laukku kauniisti pakattuna kotona, työvaatteet, työpaikan avain, kalenterit, lompakko, evribadi. Puuh. Kello oli viittä vaille kahdeksan, pikainen harkinta, ajanko takas kotiin ja olen noin 40 minuuttia töistä myöhässä mutta varusteltuna. Vai menenkö ajoissa töihin, toivon löytäväni jotain vaatetta ja että joku toimittais kassin vähän myöhemmin iikkeaan. Valitsin jälkimmäisen, eikä sivullisia vahingoittunut.

Mulla on aina kamala kiire päästä lähtemään töistä ajallaan, koska päiväkotiin ajaminen saattaa kestää käsittämättömän kauan liikenteestä riippuen. Niimpä taas pieni stressi persiin alla ajoin keskustaan, nappasin nälkäisen lapsen päiväkodista, kurvasin kauppaan ja kerättiin kori täyteen ruokaa perheelle. Kassalla kaivoin lompakon esiin ja totesin ettei pankkikortti ole siellä. Mun varallisuus on sen yhden kortin takana, joten eipä auttanut kuin jättää leikki kesken, ja soittaa toistamiseen samana päivänä mies pelastamaan. Kortti löytyi, mutta en voi kuin ihmetellä pöljyyttäni välillä!

Pitkällisen pohdinnan ja ajanvarauksen vaikeuksien jälkeen menen huomenna laittamaan taas ripset. Byebye kaljusilmä! Nyt mä koitan lähtee lenkille, pitää oikein tsempata, että muistaa pukea vaatteet, ottaa avaimen ja koiran ja muuta tarpeellista. Ilta töissä ja sitten taas pitkä viikonloppuvapaa!

Vuosi vaihtuu ihan kohta, ja on kaikkien aika aloittaa UUSI ELÄMÄ! Taas. Muistakaa aloittaa, loppuu syöminen, juominen, television katseleminen ja hissillä kulkeminen. Alkaa dieetti, liikunta, fitness-elämä, lisäravinteet, karppaus, larppaus, paleo ja ehkä paasto? Suolihuuhtelu? Botox? Kivuus loppuu maanantaina! Viiitsivitsi. Mutta mä alotin eilen syömään kaikkia lisäravinnepillereitä. Se olkoon mun osuus tähän muutoskampanjaan. Meni kuulkaa e-epaa, chlorellaa, sinkkiä, ruusujuurta, fat burneria, jotain mikä lisää energiaa ja elinvoimaa, ja varmaan multitabs tai joku xylitolipastilli. Kourallinen kapseleita! Tämän päivän pillerit pakkasin mun monikerros-sheikkerin pohjalle herajauheen kaveriksi. Työkaverit ei huomaa joululäskejä, kun ne ihmettelee mun eväitä!

Se lenkki, morjes! :)

Tapaninpäivän taakka

Lapsi on taakka, paino harteilla. :) Progressiivisuuskin tässä metodissa toteutuu, kun lapsi nostelee kuulaa ja syö munia ja joulukinkkua. Se painavoituu siis. Tämä lisäpaino myös ilmoittaa, kun tauko on ohi. Liikkeet ovat nimeltään "fiuuuu-ylös" ja sama askelluksella, sekä "lintu joka nokkii".  

Lonkkien pakkovenytys todisti sen, mitä epäilin. Nehän on aivan jumituksessa. Nostelin vähän myös kahvakuulaa ja levytankoa, mutta vain vähän, koska flunssa tai joku muu pääntauti on vaivannut joulun ajan.

Huomaa erityisen maanläheiset sisäliikuntakengät. Painonnostokengät olis varmaan kivat, mutta tuskin ne tässä mun kuntojumpassa ratkaisevaa käännettä tekis. :) Vyö ja remmit on kyllä jo harkinnassa. Joulupukki toi Orcan kompressiopaidan, hyvin puristaa, oikein kiva. Trikoisiin yhdistettynä mulla on nyt kokonainen "compression-woman" -asu. Jos joskus näet uutisen Pyynikin harjulla salamannopeasti liikkuvasta epämääräisestä eläimestä, se on compression-woman. Heijastimet noista puuttuu, eli täytyy pukea shock absorberin juoksuliivit paidan päälle, niissä kun heijastimet on. :P

Paluu arkeen, sekin on oikein kiva. Tulen kiukkuiseksi toimettomuudesta, se on kivaa noin 6 tuntia, sitten alan imuroida neuroottisesti ja murista läheisille. Hyvä päästä hommiin siis!

Jouluhan se siinä!

En tänä vuonna ottanut kauheasti stressiä mistään joulujutuista. Siivoamiseen budjetoimani tunnit pilkoin niin, että kerettiin jumpallekin. Kyllä ihminen voi siivota aatonaattona yhdeksän jälkeen illalla, Pispalassa kaikki elää niinkuin tahtoo.

Mun kyykky-haaste on ollut pakko pistää jäihin. Kyykky ei ole kulkenut pitkään aikaan, lonkissa ja varmaan myös pohkeissa on aika pahoja jumituksia. Jos koittaa kyykätä edes 90 asteen kulmaan, tulee keskiselkään vaarallinen notko. Ihminen joustaa sieltä mistä joustaa, silloin kun ei jousta sieltä mistä pitäisi. Niimpä tänään sitten haettiin sitä oikeaa kyykkyä, joka on kadonnut painoja ahnehtiessa. Korotus kantapäitten alla ratkaisi koko sopan. Teen silti kyykyt etukyykkyinä niin kauan, että saan lonkat auki ja keskikropan napakaksi. Sama notkonitkahdus näkyi ihan vipunostoissa, pitää olla tarkempi tuon rangan kanssa. :p

Kevyt kyykky-mix, vähän reisien lisäkiusaa ja taljaa niitä ja vipareita. Jajaja lupaan venytellä jatkossa.

Kivan maidonvalkea on nahka tähän aikaan vuodesta ja loisteputkien alla. Tällä iällä vaan ei viitsi ihan läpi talven enää ravata solkussa, mieluummin valkee ku rusina. :)

Tehtaan valot sammuivat. Kunnon tankkauksen, levon, hellyyden ja hihityksen täyteisen joulun jälkeen Tapaninpäivänä nostetaan maasta kaikki mitä jaksetaan, tempaistaan niin kauan että sormista lähtee tunto, kyykätään persikka puuduksiin ja punnerretaan boobsit pinkeiksi! Tuu säkin! :)

  Nyt on aika levätä, rauhoittua ja hiljentyä rakkaimpien kanssa, sekä syödä hyvin! Ei niin että tarvii mennä sinne apteekin "ajankohtaista" -hyllylle hakemaan närästys- ja ummetuslääkkeitä, vaan hyvin! Teki mieli potkaista kumoon koko jouluteemateline, ihan kuin kannustettaisiin ihmisiä syömään itsensä sairaiksi! Koutsi tekee maailman ylivoimaisesti parhaita joulutorttuja (luulin ettei niistä voi tehdä erilaisia..), ja kinkku menee uuniin ihan pian. Mutta kohtuus kaikessa, paitsi vedessä. 

Rauhallista, ihanaa, tunnelmallista ja onnellista Joulua sinne ruutujen taakse ihan jokaiselle! Pidetään erityisen hyvää huolta pikkuisista, jokainen lapsi ansaitsee kokea joulun taian ja tunnelman, lämmön ja rakkauden. Mikään lahjavuori ei ikinä korvaa sitä! 

Oh Kelly!

Bongasin kansikuvan sekohörhöpullukka Kelly Osbornesta! Neiti on pistänyt tuulemaan, ja näyttää MAHTAVALTA! (En tiedä millä keinolla, luultavasti jollain atkins-paleo-zone-ying&jang -jutulla ja 24/7 personal trainingilla, mutta ei nyt välitetä siitä.) On tosi inspiroivaa, että kukaan meistä ei ole sidottu loppuelämäksi siihen vartalon muotoon, missä on nyt. Jos johonkin, niin omaan kehoon on aika helppo vaikuttaa omilla valinnoilla.

Muutos on siis mahdollista. Sen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä elämänmuutosta ja kaikesta kivasta luopumista. Kiva treeniporukka, tarvittaessa henkilökohtaista valmennusta (joka ei välttämättä maksa biljardeja), vähän lisää raejuustoa ja broileria ja vihanneksia, vähemmän epäruokaa, mistä tulee maha kipeäksi. Muutos tapahtuu yllättävän nopeasti, välillä voi ottaa tiukemman jakson, kunhan muistaa että on muutakin elämää. "Nyt kaikki heti kuntoon vuoden vaihteesta" kantaa kuukauden tai kaksi, sitten tulee kiireitä ja flunssaa. Pienin askelin aloittamalla jaksaa loppuelämän.

Kelly Osborne, looking absolutely mind blowing! Wow! See really shows us, how we are not prisoners of our current body shape, but completely able to change.