Uhrauduin eilen kaikkien maailman naisten puolesta, ja kokeilin höttöhiilarikuuria pms-oireita helpottamaan. Eli ehkä tiedätte, kaikki alkaa sillä kiukutuksella. Ärsyttää, eikä oikein tiedä mikä ja miksi. Sitten alkaa särkeä jostain lonkkien seudulta ja nipistellä vatsasta. Tulee myös pakottava tarve syödä jotain lohduttavaa, eikä todellakaan kiinnosta laittaa ruokaa tai edes pilkkoa mitään. Olin vapaalla ja sain purkaa kiukkuni perusteelliseen siivoamiseen. En syönyt koko päivänä mitään muuta, kuin leipää, aurajuustoa, pari suolakeksiä jollain muulla juustolla ja karkkia. Ja join vettä, kahvia ja illalla vähän viiniä.
En normaalisti ole menkoista kamalan kipeä, ja liikunta auttaa ylivoimaisesti parhaiten. Nyt oli kuitenkin vähän normaalia kurjempi olo jo ennestään. Voitte kuvitella, mitä tapahtui tuon eilisen eväsvalikoiman jälkeen. :D Parilla buranalla pystyin olemaan töissä tänään, mutta olin varma, että housut repeää vyötäröltä ennen iltavuoron loppua. Koko keskivartalo turposi, maha oli kipeä, lihakset tuskaisen kipeät ja koko ajan oli ihan järjetön jano. Jos olis tuollainen olo koko ajan, lopettaisin kaiken muun paitsi makaamisen. Ihan hirveetä! Plus että karkin syöntiä oli pakko jatkaa tänäänkin, koska oli niin surkea olo.
Jos ihmisellä on huono olo mistä tahansa syystä, ei se parane syömällä p*skaa. Suklaa ei ole vastaus, ainakaan suurissa määrin. Siitä tulee vain vielä huonompi olo. Sitä on vaan niin vaikea muistaa siinä kohtaa. Ensi kerralla siis lisään vettä, Yogi-teetä, vihreää ja pysyn kaukana leivästä ja olen maltillinen myös muiden hiirihytraattien kanssa. Tietenkin näin pitäisi olla aina, mutta erityisesti silloin kun hormonit käskee kapinoimaan.
Toinen asia hyvinvoimiseen liittyen ruoan lisäksi on lepo. Kantapään kautta olen kokeillut ylitreenaamisen. Voi vetää kovaa ja pitääkin. Mutta lepopäiville ja kevyille viikoille on ihan oikeasti peruste. Ihminen on kokonaisuus. Ei riitä, että yksi lihasryhmä lepää kerrallaan. Koko kroppa ja mieli tarvii välillä aikaa palautua. Jos palautuminen on koko ajan puutteellista, eikä hermosto pääse palautumaan, vammautumis- ja sairastumisriski kasvaa. Silloin kun treenikipinä iskee, tuntuu hirveältä olla "tekemättä mitään" vaikka kolme päivää. Siitä ei kuitenkaan varmasti ole haittaa. Treenin tuomaa rasitusta ei voi myöskään erottaa muusta elämästä. Jos muuten on stressiä tai painetta, ja "vastapainoksi" treenaa lihaksensa piippuun, on elimistö tosi kovilla. Jatkuva stressitila kropassa estää edistymistä, sekoittaa unirytmiä, aineenvaihduntaa ja lopulta aiheuttaa johonkin kohtaan rasitusvamman tai muun nitkahduksen. Ylikuormittunut koneisto tekee helposti pikku erroreita.
Eli ohje pispalan mummolta: "Syö hyvin ja mene ajoissa nukkumaan! Muista pitää huilipäiviä ja keskity silloin rentoutumaan kunnolla!" Kovatehoinen, suorittava treeni tarvii vastapainoksi rentoutumista ja rauhoittumista. Jooga, meditaatio, tai esimerkiksi se suggestiorentoutus rauhoittaa paitsi mieltä, myös kehoa. Ihan metsässä käveleminen (rauhassa, ei kaloripolttomielessä) toimii myös.
Pakko myöntää, että voimapyörästä tulin aivan hemmetin kipeäksi. Kylkiluitten välissä on jotain puukon viiltoja. Tällä ja hip thrustilla takuulla pääsee pureutumaan heikkoihin kohtiin. :)
Tässä vielä motivaatiokuva:
 |
| kuva: www.inspiredfitstrong.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti