Keväthän se sieltä tulee. Tässä maailmassa on kaiken pahuuden lisäksi kaksi asiaa, jotka saa mut alakuloiseksi. Toinen on Mariskan Kukkurukuu-biisi ja toinen on Anna-Leena Härkösen tapa kirjoittaa. Iloiseksi sen sijaan tulen paitsi kevään merkeistä, myös siitä, mielen bodaaminen on alkanut tuottaa tulosta. Huomaan aina silloin tällöin, että mua ei vois enää vähempää kiinnostaa, onko mun valinnoille kaikkien hyväksyntä vai ei. Olen niin hemmetin vanha, että elän joka päivä niinkuin mukavalta tuntuu, siinä määrin kuin itse voin siihen vaikuttaa. Tässä iässä sitä jotenkin jo kuvittelee tietävänsä, mikä on oikein ja mikä ei. Silloin sairaana sitä ois vaikka vääntänyt itsensä rusetille, jos sillä ois voinut tienata hyväksyntää ja pitämistä muilta. Niin ei kuulu olla. \o/
Valitettavasti olen vähän pettynyt itseeni tuolla fyysisen voimailun puolella. Kilomäärät ei nouse. Tosin olen miettinyt jo pitkään sitä, että esim. kuntotesteissä korkeampi ikä -> matalammat viitetulokset. Mitä järkeä on treenata ja koittaa kehittyä, jos oletusarvo on, että kunto kuitenkin ikävuosien lisääntyessä laskee? Sitä paitsi, kai jokaisella on joku maksimi? Tulee joku raja, minkä verran rasitusta kroppa kestää. Sen välillä unohtaa, että vaikka mä kuinka treenaisin, joku toinen on silti vahvempi ja nopeampi kuin minä. Mulla varsinkin on harha, että voima on vain päänsisäinen asia. Että jos päätän nostaa, niin rauta nousee. Ei se valitettavasti ihan maailman tappiin niin mene. Ei välttämättä nouse. Senkin kanssa on elettävä. Mä en näe itseäni ikinä nostamassa kovin isoja kahvakuulia kovin kauaa. Mun kovin kohta on pää, kun puhutaan urheilusta. Kroppaa ei sen sijaan ole tehty voimailuun. Kahtatoista kiloa heiluttaa vielä sisulla, kuuttatoista ehkä hetken hyvällä tekniikalla, sen jälkeen pitää olla jo jotain muutakin. Musta just nyt tuntuu, että sitä muuta, millä nostellaan isoja kuulia ja liikutetaan kolminumeroista rautalukemaa, ei mulla välttämättä ole. Aion ehkä silti vielä kokeilla...
Eilen siis oli mave-päivä. Maastavetelyä, ylätaljaa, hip thrustia ja jotain rengassoutuja. Piti tehdä vielä leuanvetojuttuja ja kulmasoutu, mutta kauppaan oli ehdittävä. Kivasti mahduin koristyttöjen joukkoon, ne treenasi tempauksia tangolla ja vähän harmitti etten lähtenyt siihen treeniin mukaan. Näytti kivalta ja oma mave-tanko oli raskas. Pitää ottaa koutsin vinkistä vaari, ja nostaa vähän korkeammalta välillä. Sais tankoon rautaa lisää ja henkisiä kynnyksiä ylitettyä. Eli ens kerralla pikku korokkeelta. Oujee!
Nyt nukkumaan, kello on melkein puoli yö ja juttu sen mukaista! Sonmoro! Ps, tässä on vielä mun uusia lautasia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti