sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Maassa maan tavalla

Syksyllä tulee täyteen 10 vuotta, kun olen asunut Tampereen seudulla. Pääkaupunkiseutulaisen kollegan mielestä kuullostan Sanna-Raipelta. Siitä voisi päätellä, että kotoutuminen on ollut oikein sujuva. En kyllä tunnusta, pidän itseäni lähes murrevapaana ja oululaisena.

Tamperelainen tapa on aurinkoisena kevättalven viikonloppuna pukeutua kevyttoppa-asuun tai vastaavasti cooliin after-ski henkiseen asuun ja vaeltaa Siilinkarin majakalle. Käytännössä siis auto ajetaan joko Särkänniemeen tai Lapinniemeen ja sieltä sitten kävellään, luistellaan tai jopa hiihdetään kohteeseen. Kyseinen pikku majakka sijaitsee reilun kilometrin päässä rannasta kävelyreittejä pitkin. Paikan päällä on teltta, jossa myydään munkkirinkilöitä ja makkaraa hyvään hintaan. Makkaraa saa jonottaa reilun puoli tuntia. Sitten koitetaan löytää joku kiven murikka, jonka päällä voi hetken istua kalsareitten kastumatta ja "nauttia auringosta".  Jos perheeseen kuuluu koira, se otetaan tietenkin mukaan.

Keli oli oikein kaunis, mutta viima aika hyytävä. Eli istuttiin siinä kiven ja jonkun lankun pätkän päällä ja kun viimein saatiin evästä, vedettiin ne huiviin ja lähdettiin takas. Ei se nyt Lappi ollut, mutta juu, ihan kiva oli olla porukalla vähän ulkona. Valkoisin meistä sai vähän pilkkuja nenäänsä ja koira sopivasti liikuntaa.  :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti