Mietin tuossa metsässä äsken kävellessäni (kuinka hipiltä kuulostaa!!)sitä, että mistä ihmiset joko löytää tai ei löydä aikaa liikunnalle. Niinkuin olen monta kertaa täällä leuhkinut, liikunta on luonteva osa mun arkea, ja siksi ajan löytämistä tulee harvoin aktiivisesti mietittyä. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että jos täysin liikkumaton ihminen katsoo telkkarista elämäntaparemonttiohjelmia, lukee fitness-kisaajien blogeja ja törmäilee sosiaalisessa mediassa crossfittaajien supersankaritreeneihin, se kaikki tuntuu aivan mahdottomalta ujuttaa omaan arkeen. Että pitäiskö tosiaan noudattaa tarkkaa ruokavalioa, tehdä 1-2 treeniä päivässä ollakseen sporttisen näköinen, ryhdikäs, energinen ja hyväkuntoinen? Tässä ollaan ehkä mun blogin tarkoituksen ytimessä. EI TARVITSE. Mun missio on julistaa sitä, että elämä voi olla täysin nautinnollista, sosiaalista, impulsiivista, perhekeskeistä, kiireistä, stressaavaa ja mitä vaan, VAIKKA aktiivinen liikkuminen olisikin osana arkea lähes päivittäin.
Vaikka rakastan kaikkia laihdutusohjelmia, fitness-blogeja ja crossfit-kidutusta, pelkään liikkumattomien ihmisten vieraantuvan liikunnasta entistä enemmän, mitä enemmän kaikkea ekstriimiä hypetetään. Siksi mä haluan todistella koko ajan sitä, että mä syön suklaata, juon viiniä, kärsin kroonisesta rahapulasta, toivun mielialasairaudesta, teen täysipäiväisesti semi haastavaa työtä, olen pikkuisen tytön äiti, kotona on koira ja kissa, ja parisuhdekin skulaa, mutta silti mä treenaan. Liikunnan aloittaminen ei tarkoita täydellistä u-käännöstä. Välttämättä. Se tarkoittaa yhden tunnin raivaamista muutamana päivänä viikossa. Tunti ei ole mitään, se on salkkarit ja seitsemän uutiset. Mutta jos täysin liikkumaton lisää viikkoonsa esim 4 tuntia tehokasta treeniä, vaikka kaksi punttia, yksi lenkki ja yksi ryhmäliikuntatunti, väitän että elämä alkaa muuttua automaattisesti muutenkin kivemmaksi. Ei kovan treenin jälkeen tee mieli suklaata. (En tiedä miksi, mutta ei tee.) Tekee mieli tonnikalasalaattia ja vettä. Treenin jälkeen myös nukuttaa todella hyvin. No, kaikki tietää liikunnan vaikutukset, ei niistä sen enempää.
Pienet muutokset rutiineissa ja aivan minimaalisen pieni rahallinen panostus voi tehdä tosi ison jutun omalle voinnille, terveydelle ja myös sille ulkonäölle siinä sivussa. Sen tunnin voi ottaa myös aamusta. Ajatus on tottumattomalle aivan absurdi. Mutta se voi olla ratkaisu siihen, että aikaa on illalla muuhun. Kahden viikon jälkeen aamutreeni on itsestään selvyys ja tuntuu älyttömälle, ettei ole aloittanut sitä ajat sitten. Oma kello kääntyy automaattisesti sammuttamaan koneen illalla kymmeneltä, jos herätys on viideltä. Se on tervettä se. :) Mutta ei se tunti illallakaan paljon ole keneltäkään pois. Salkkarit näkee netistä sitten myöhemmin illalla.
Kannattaa myös kokeilla erilaisia lajeja, jos tuntuu että liikkuminen on tuskaa. Eikä saa asettaa itselleen mitään rajoja, joita ei muka pystyisi ylittämään. Kuka tahansa oppii kärrypyörän ja käsiseisonnan, hyppynarusta en ole vieläkään ihan varma. ;) Temppujen harjoitteleminen motivoi ihan älyttömästi. Siis, älä lokeroi itseäsi vaan kokeile, mitä kaikkea voit oppia ja kuinka älyttömän vahva tai nopea voitkaan olla!
 |
| weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti