Pipoa löysemmälle, stressistä.

Kysyin eilen aika monelta ihmiseltä, miten stressi näkyy heissä. Samalla joudun ehkä myöntämään, että taas alkaa näkyä vähän omasta naamasta, että pipoa kiristää. Mun työympäristö on sellainen, ettei mikään ole pysyvää eikä ole oikein mitään rutiinien turvaverkkoa. Samat asiat toistuu kyllä kuukaudesta ja vuodesta toiseen, mutta harvoin niitä toteutetaan kahdesti samalla tavalla. Tämä on mulle ihan ok, kunhan pelisäännöt on selvät ja mulla on sopivasti tilaa myös omille näkemyksille. 

Huomaan, että ärsyynnyn siitä, ettei ole vapautta aikatauluttaa omaa elämää. Puhelin soi koko ajan, ja joku haluaa mut johonkin johonkin aikaan. Aina tätä ei voi estää, eikä aina voi kaikesta kieltäytyä. Silloin pitäisi vain koittaa rentoutua ja sopeutua. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja sitten niitä joihin ei voi. Jälkimmäisistä on turha stressata, ensimmäiset pitää laittaa järjestykseen. 

Kun alkaa olla väsynyt ja kiukkuinen, päätä särkee ja niskoja kiristää, on viimeistään aika alkaa tietoisesti rentoutua. On pakko myös hyväksyä, että poskiontelo-ongelma ottaa aikansa parantua, ja kiristää kroppaa omalta osaltaan. Tänään järkkäsin kotona paikkoja sen verran, että silmäkin pystyi rauhoittumaan, sytytin tulet kakluuniin ja kaikkiin tuikkuihin. Laitoin spotifysta soimaan rentoutusmusiikkia, jossa oli taustalla veden ääniä. Sitten hengittelin tietoisesti syvään ja pehmeästi, venyttelin auki jalkoja, olkapäitä ja kylkiä. Lauantain hieronta muuten avasi paitsi lihaksia, myös tukkoista nenää, ihminen on kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Stressi ajaa mut pinkeäksi ja ylikierroksille. Hermostoa voi kuitenkin rauhoittaa, vaikka ulkoisia ärsytyksiä ei voisikaan poistaa. Viime kesäisen henkisen katkeamisen jäljiltä olen oppinut, että kiristyvän pinnan löysääminen tietoisesti on ihan yhtä tärkeää, kuin fyysisistä vaivoista huolehtiminen. Ei voi hymyillä, jos puree koko ajan hampaita yhteen ja ajattelee kirosanoja. :) 

Tähän liittyen olen poistanut aamuista kiireen kokonaan. Koska kiire on asenne ennen kaikkea. Voin toki tiuskia lapselle ja hoputtaa, jättää senkin huonolla tuulella päiväkotiin, kiroilla muitten kuskien huonoutta koko ruuhkaisen matkan töihin jne. Kuinka hyvällä fiiliksellä sitä sitten on duunissa vetämässä omaa tiimiään. Jännä jos metsä ei kuiskaile takaisin lempeästi keijupölyä puhallellen.. Siksi, meillä herätään aikaisin, lähdetään rauhassa, katsellaan kaunista aamuaurinkoa ja pakkasessa heräilevää kaupunkia onnellisena siitä, että kaikki on niin hienosti. Matkamusiikki on omalta soittolistalta, mieluiten jotain laulettavaa. ;) Saatan olla töissä muutaman minuutin myöhemmin kuin suunnittelin, mutta ajatus kulkee paljon kirkkaammin. Toki kaikki saattaa mennä päin helvettiä vielä myöhemminkin, mutta aamuissa koitan tietoisesti pitää pumpulisen fiiliksen. Suosittelen!

Ennen kaikkea, stressi tulee aina ihmisestä itsestään, sisältä päin. Se on oma reaktio ympäristöön, ja sitä voi hallita. Stressin hallinta ei ole helppoa, mutta sitä voi opetella. Se, että mua ketuttaa ja kiristää, ei ole kenenkään toisen vika tai poistettavissa. Lopulta voin muuttaa vain itseäni.