tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kuuma peruna nimeltä ruoka

Optimal Performancen Joni sohaisi muurahaispesää paljastamalla syövänsä kebabbia. En voi taas muuta kuin seurata hämmentyneenä keskustelua sosiaalisessa mediassa. Ravintohifistelyä ravistellaan, puritanismi ei olekaan oikea vastaus? Mitä!! :)

Oikeastaan tuossa mun profiilin "kerro jotain itsestäsi"-osiossa on vähän harhaanjohtava teksti. Mulla on aika vahvakin ideologia syömiseen liittyen. Onhan ateismikin aate. Tarkoitan sitä, että en noudata MITÄÄN ruokavaliota, vaan haluan itse valita evääni ja rytmini. Se ei tarkoita kuitenkaan välinpitämättömyyttä, olen hyvin kiinnostunut ravinnosta ja luen kaiken kiinnostavan, mitä silmiin osuu. En myöskään luule olevani oikeassa tai syöväni oikein. Mutta vierastan sitä ajatusta, että terveellisesti syömisestä on tullut niin iso juttu ja miljoonabisnes. Ja ennen kaikkea sitä, että syömisestä on tullut rakettitiedettä, hifistelyä, mikrojen ja makrojen puntaroimista, välttämistä ja kieltäytymistä.

Pari outoa kommenttia, joita kuulee koko ajan:

"Nyt voin syödä hyvällä omallatunnolla, kun kävin jumppaamassa jo aamulla." Mitä helvettiä, pitääkö syömisestä tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole jumpannut heräämisen ja syömisen välissä? Ainiin, aamuaeroobinen, unohdin. Sitä ei varmaan lasketa, että seisoin jäällä ja heittelin koiralle lumipalloja?

"Ei vitsi, meni treeni ihan hukkaan ku mentiin illalla ulos syömään!" Aha, niin joo. Treenin ainoa tarkoitus on aiheuttaa kalorivaje. Ja periaatteessa se on yksi elämänkin tarkoituksista. Kalorivaje ja hiilarien säännöstely. "Mä syön yleensä lounaalla hiilaria." Ai, mä syön ruokaa.

Edelleen, mulle on IHAN SAMA, minkä oppien mukaan kukakin syö, kunhan syö. Jokainen, joka löytää itselleen paremmin sopivan tavan syödä voidakseen hyvin, on oikeassa.

Minun unelma olisi, että seuraava ruokatrendi ois "normalismi". Lautasmalli ois trendikäs, keitettäis kuoripottuja ja tehtäis salaattia jauhelihapihvien kavereiksi koko perheellä. Istuttais rauhassa pöytään syömään yhdessä. Syötäis aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mä voisin väittää, että tällä ois kansanterveydellisiä vaikutuksia aika paljon enemmän, kuin paleokarppauksilla. Viidesti päivässä syömisessä toteutuu myös aika ihanteellinen rytmi, joka tukee pentti-perusihmisen töissä ja treenissä jaksamista ja palautumista. Jumppa-Jaana ei tarviste lataria, palkkaria, protskujauhetta ja vihreäteekapselia yhtään mihinkään, JOS syö "normaalisti".

Mulla ei ole rahaa syödä pihviä aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Kapeasta juttadieetistä mulle tulee paha mieli pitemmän päälle, alan kaivata sushia ja irtokarkkeja. Raakasuklaa on ihanaa, ja sen tekeminen on kivaa, silti myös Mars on hyvää ja paljon halvempaa.

Kun tutustuin nykyiseen puolisooni valmennussuhteen alussa, en tajunnut yhtään, mitä se tarkoitti kun sanoi ettei mun karkkipussilla ole merkitystä. Nyt tajuan. Sillä ei oikeasti ole. Kukaan ei liho jouluna muodottomaksi. Joulu kestää alle viikon. Jos mä syön hyvin neljä kertaa päivässä, yksi höpöhöpö vaikka joka päivä ei vaikuta.



Lautasmallia saa kritisoida, en mä tiedä tarviiko sitä leipää joka aterialla olla, ei varmaan. Mutta jos jätetään hifistely, niin väitän, että ihan sillä peruskoulun opeilla syömisellä ihminen voi aika kivasti. En usko, että kukaan voi rehellisesti sanoa kokeilleensa vaikka kolmea vuotta noudattaa sitä. Aamulla puuroa ja marjoja, lounaalla keittoa, välipalaksi hedelmä, päivälliseksi lihaa ja perunaa ja salaattia. Siellä ei puhuta mitään mäkkäristä eikä eineksistä, mutta ei myöskään trail mixeistä eikä pakurikäävästä. Muita etuja olisi mm se, että ruokavalio olisi aika kohtuuhintainen, teoria löytyis vanhasta köksän kirjasta ja mummon kylään tullessa ei tarvitsisi selitellä tai taikoa mummontunnistettavaa safkaa, vaan sen voisi vaan kutsua pöytään.

Ps. verilättyjä en silti syö. :)

2 kommenttia:

  1. Niiiiin asiaa. Loistava kirjoitus.

    Oma ruokasuhteeni on aikoinaan joutunut kovaan kouluun syömishäiriön kourissa, ja nyt kun kovasti yritän normalisoida sitä niin tuleekin vastaan kaikennäköiset suuntaukset, "syö näin, tämä on oikein"-julistajat ja hifipaleovegegluteeniton jnejne...

    Myönnän joskus ajattelevani, että ihan oikeesti voisin voida paremmin esim. vähemmällä viljatuotteiden käytöllä ja haluaisinpa joskus kokeilla maidottomuuttakin. Mutta toisaalta taas koen, että kaikenlainen "pois jostain, pois maidosta, viljoista, säännöllisestä syömisestä"-ajattelu vaan lisää ahdistusta. Varsinkin syömishäiriön kokeneelle nämä ideologiat ei tuo onnea, vaan koen niiden enemmänkin hämmentävän ja jopa altistavan uudelleen syömishäiriölle.

    Joko sanoin, että loistava teksti? No, sanon sen silti ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Syöminen on tässä maailmassa kyllä älyttömin ahdistuksen aihe, paitsi jossain, missä ruoasta on pula.

    VastaaPoista