lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vatsalihasten ryhtiliike

No niin, niistä vatsalihaksista! Naisen vatsalihaksisto ja -nahkakin joutuvat aika erikoiseen tilanteeseen raskausaikana. Palautuminen ottaa aikansa, ja minusta on aivan käsittämätöntä, että vatsanseutu tosiaan palautuu ennalleen tai ainakin lähes. Miten se voi olla mahdollista?? Menee vähän sivuraiteille, mutta raskauden ja synnytyksen kokeminen kyllä ainakin mulla lisäsi luottoa ja kunnioitusta omaa vartaloa kohtaan.

Edelleen vatsalihaksia treenataan tekemällä istumaan nousuja ja linkkuveitsiä. Ok, molemmat on oikein hyviä, JOS osaa käyttää vatsalihaksiaan. Olen itse huomannut, että erityisesti alavatsan aktivoiminen on noissa liikkeissä todella haastavaa. Vatsan yläosa ja lonkankoukistajat, jopa etureidet hoitaa homman jotta alavatsa saa pysyä rennon pehmeänä. Olen kuullut ihmisistä, jotka kiinteän vatsan toivossa vispaavat 200 sit-uppia joka päivä. Okei, voi olla että se toimii, luultavasti kuitenkin lonkankoukistajat kiristyy ja koko vatsalihaksisto lyhenee ja vetää ryhtiä vähän kasaan. Vatsa ei siis ala näyttää litteältä niinkuin toivoisi.

Ohjatuissa jumpissa käsketään vetämään napa sisään. Mulle se antaa ihan väärän mielikuvan, enkä saa vatsaa oikein aktivoitua. Vatsalihasten treenaantuminen on enemmän kiinni oikeasta ajatuksesta ja mielikuvasta, kuin toistojen määrästä ja vauhdista. Oli sitten kyse lankusta, ryhdikkäästä seisomisesta tai muuten vatsan aktivoimisesta, napa sisään näyttää tältä:


Alavatsa on edelleen ruma ja pehmeä, vaikka napa on tiukasti sisällä. Ryhtiä on myös vaikea pitää rennosti pystyssä. Lantio kääntyy vähän eteen ja pää roikkuu vähän edessä myös.

Minun oivallukseni onkin ollut ajatus koko vatsan nostamisesta ylös. Aina, kun teen jotain vatsalihaksiin liittyvää tai koitan seisoa/istua suorassa, ajattelen vetäväni vatsalihakset kohti leukaa. Se on ainoa tapa, jolla saan myös alavatsan kunnolla aktivoitua. Näyttää tältä:


Toimii paljon parempana ryhtiliikkeenä, kuin olkapäiden pakottaminen taakse. Kuvat ei ole ihan parhaat ryhdin tarkastelemiseen, koska piti ottaa kuvaa samalla. Tarkoituksena olikin lähinnä demota tuota vatsan muodon muuttumista kahden erilaisen mielikuvan kautta. :) Eli jos vielä väritän, ajattele sitä hetkeä, kun koitat laittaa aivan liian pienten farkkujen nappia kiinni!

Muutenkin ajatus vatsan ja keskivartalon pidentämisestä vie ryhtiä oikeampaan suuntaan, kuin navan selkärankaan rutistaminen. Varsinkin tällaisella "miten sä voit olla noin pitkä, ootko lentopalloilija"-mallisella on riskinä koittaa näyttää vähän itseään pienemmältä. Hahhah, olen kokonaiset 173, eli ihan JÄTTI! :D

Lonkan koukistajien jumittaminen on tosi tavallinen ongelma, ja huomaan aina alaselkäkivuista, kun ne on päässeet kiristymään. Koitan siksi olla tosi tarkkana vatsatreenissä, etten kiristä niitä entisestään. Teen sit-uppini usein niin, että jalat on auki polvet koukussa. Eli jalkapohjat melkein yhdessä, kintut sammakkoasennossa rentoina. Silloin saan blokattua lonkat ja jalat pois ja voin keskittyä oikeasti vatsalihaksiin.

Eli yhteenveto: jos haluat litteämmän vatsan, nosta napaa ylös aina, kun ajattelet vatsaasi. Kun haluat paremman ryhdin, ajattele työntäväsi jalkapohjilla maata kauemmas, pidennä keskivartaloa ja kuvittele päälaeltasi lähtevän siiman, joka vetää päätä ylöspäin ja niska pitenee. Ja hymyile! Oujee, näyttää hyvältä!

Aurinkoista ja ryhdikästä sunnuntaita!

3 kommenttia:

  1. Olipa havainnollistavat kuvat! Itse olen jo tajunnut (onneksi), ettei vatsarutistusten hinkkaamisesta ole mihinkään jos tekniikka ei ole kunnossa. Lisäksi se toistomäärä, minkä niitä pystyy tekemään putkeen ei takuulla kasvata tai kehitä vatsalihaksia halutulla tavalla :D Omat suosikkini vatsalihasliikkeistä ovat lisäpainolla tehdyt vartalon kierrot (ns. russian twist), vatsat taljassa ja helpotetut dragon flagit eli makuuasentoon -> puolapuiden alimmalta puolalta kiinni -> jalkoja viedään kohti lattiaa vatsat jännityksessä ja alaselkä maassa ja pyritään tuomaan vatsalihaksilla jalat räjähtävästi takaisin ylös. Toimii! Eikä tarvii montaa toistoa hinkata tuntuakseen ;D

    Onko sulla vinkkejä kiristyneiden lonkankoukistajien avaamiseen? Musta tuntuu, että lonkankoukistajieni vuoksi liikkuvuus esim. kyykyssä on huono, en pääse syväkyykkyyn ilman alaselän pyöristymistä. En vaan osaa tehdä asialle mitään :/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Lonkan koukistajia mä venyttelen monella tyylillä. Ensin tulee mieleen se ihan perus, pitkä askel eteen ja paina lantiota alas. Sekin tehostuu kun vetää vatsaa ylöspäin samalla. Mulla ottaa lonkkiin myös etureisivenytys seisaaltaan, eli pakara kankkuun ja paina polvea voimakkaasti kohti lattiaa. Ja ihan lemppari lonkkien avaus on tämä : lattialle selälleen, jalat taas sammakkoasentoon ja kaveri painaa polvia kohti lattiaa. Sattuu! :) Väkisin ei kannata, kroppa jännittää vastaan vaan. Eli pehmeästi, vähän pumppaillen ja rennosti hengittäen. Silta on tosi hyvä etulinjan avaaja myös! :)

    (Onnistuin varmaan vastaamaan sulle mailiin tuolla mun nerokkaalla mobiilisovelluksella, ei ollut tarkoitus! :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Miten mä oonkin unohtanut sillan? Nuo muutkin liikkeet otan ehdottomasti käyttöön, josko sitä lempeästi itseään kouluttaen pääsisi pikkuhiljaa sinne syväkyykkyyn saakka ;)

      Eikä haittaa yhtään että tuli sähköpostiin, melkein jopa parempi juttu että huomasin vastauksen sieltä kuin että kävisin joka päivä tsekkaamassa tämän postauksen kommentit. Nyt ei tarvitse tehdä niin :D

      Poista